Miksi toiset onnistuu kaikessa ja toiset ei missään?

Kylläpä helpotti avautua. Phuuh. Ap

Minusta tuntuu ihan samalta. Meitä on siis ainakin kaksi. Ystävättäreni ihmettelevät aina, miten mulla voi olla niin huono tuuri. Syntymähetkellä tähdet väärässä asennossa?

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 19:53"]Minusta tuntuu ihan samalta. Meitä on siis ainakin kaksi. Ystävättäreni ihmettelevät aina, miten mulla voi olla niin huono tuuri. Syntymähetkellä tähdet väärässä asennossa?
[/quote]

Niiiin sama juttu! Mus sisko taas kerran kertoi että hän on syntynyt onnellisten tähtien alla kun kaikki aina lutviutuu. :( Ilmeisesti mun tähdet ei sitten oo niin hyvissä asemissa.

no kyllä siinä varmaan joku kumulatiivinen vaikutus on. jos yks asia on huonosti elämässä, ei jaksan niin hyvin tehdä töitä esim. terveyden eteen, ja sitten sekin alkaa menä huonompaan suuntaan, joka vaikuttaa työnsaantiin jne. jne.

lähisuku ehkä elää samalla mallilla, esim tupakoi niin terveydentila on huonompi, ja sairauksia on enemmän jne.

pitää vain yrittää itse pitää itsensä positiivisessa kierteessä, niin kyllä se elämäsä antaa jotain takaisinkin jossain vaiheessa.

ja älä huoli, ei kellään mene hyvin IHAN koko aikaa ;)

Sellaisia ei olekaan jotka kaikessa onnistuvat, ikävistä jutuista ei vain puhuta.  Oli hieno koulukaveri joka inhosi jopa rumia sukulaisiaan, sitten hän tahtoi ystäväkseni mutta minä en suostunut.  Työmaa ei välttämättä ole paras mahdollinen jos heti korostetaan kauheita vaatimuksia.  Jokainen tehköön parhaansa, jokaisella on hyvät puolensa.  Muutamia vain lytätään enemmän, kaikella mahdollisella, hyvillä tavoilla ja muulla, vaikka olisi kyse vain mielipiteistä. 

Voi myös olla että kaikki ystäväsi / tuttavasi eivät vain kerro niistä ikävistä jutuista. Kaikki ei näy päälle...

Olen pohtinut samaa. Vaikka en voi tietää toisten elämästä kaikkea niin silti tietyt asiat tuntuvat onnistuvan ja järjestyvän joiltakin aina paremmin ja helpommin. Välillä tuntuu että olenko tyhmä kun edes yritän, kaikki tuntuu menevän vaikeimman kautta; traumaattinen lapsuus, sairastelu, läheisten ongelmat, rahahuolet, lapsettomuus, vaikea työllistyminen, aviohuolia. Ja minä todella yritän,olen hankkinut akateemisen tutkinnon työläistaustalla ja taloudellisesti kitkutellen, tehnyt kahta työtä samanaikaisesti, yrittänyt luoda verkostoja jne. Samalla huolehtinut läheisistä ongelmineen ja ajautunut ala-arvoisiin suhteisiin. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Se mikä ei tapa vahvistaa? Blääh.

Voi, et ole ainoa! Koeta jaksaa. Minultakaan ei onnistu mikään. Onnellista parisuhdetta en voi saada, en työpaikkaa, omaa asuntoa, ystäviä, ulkomaanmatkaa josta olen haaveillut, en edes yhtä pientä onnenpotkua. Pelkkää epäonnea - silloin kun rahat loppu niin yllättävä sairastuminen, johon ei voi ostaa lääkettä. Tai jos ensin sairastuu, niin sitten lompakko varastetaan. Joskus ihan naurattaa, tää on niin mahdotonta! Mutta koomisuudesta huolimatta ei meinaa jaksaa...

Tsemppiä ap! Uskon että vielä jonain päivänä onni on puolellasi. Itsestäni ainakin tuntuu, että ikävät asiat tapahtuvat aina "ryppäinä"; ei kahta ilman kolmatta jne. Mutta kyllä ne ilotkin sieltä tulevat!

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 20:11"]

Voi, et ole ainoa! Koeta jaksaa. Minultakaan ei onnistu mikään. Onnellista parisuhdetta en voi saada, en työpaikkaa, omaa asuntoa, ystäviä, ulkomaanmatkaa josta olen haaveillut, en edes yhtä pientä onnenpotkua. Pelkkää epäonnea - silloin kun rahat loppu niin yllättävä sairastuminen, johon ei voi ostaa lääkettä. Tai jos ensin sairastuu, niin sitten lompakko varastetaan. Joskus ihan naurattaa, tää on niin mahdotonta! Mutta koomisuudesta huolimatta ei meinaa jaksaa...

[/quote]

Me saamme ihan kaiken mitä haluamme, ainakin lopulta, uskon näin.

Onnistuu ja onnistuu. Jokaisella on ristinsä. Itselläni on pätäkkää suvun puolesta ja omista ansioistani, mutta ei juurikaan sukulaisia tai läheisiä. Olen aika yksinäinen. Ristiriitaista, koska haluaisin käyttää rahojani itseni lisäksi juuri läheisiini. 

Kiitos kauniista sanoista kaikille. Teki hyvää avautua ja saada kommentteja. Ei näistä asioista voi oikein kenellekkään tosi elämässä avoimesti puhua. Jotenki sitä ei enää oo surullinen, vihainen vaan.

Tsemppiä ap, samassa veneessä ollaan. 

Se mikä ei tapa, lannistaa...

Minä kuulun noihin onnistujiin. Ainakin muiden silmissä. Siinäpä se onkin. Vaikka olenkin kaikessa, mihin ryhdyn, hyvä, raha-asit lutviutuvat kuin itsestään ja kaikki menee todella hyvin, on minulla ongelmia, joista KUKAAN ei tiedä. Nämä ongelmat syövät pohjan kaikelta hyvältä, mitä elämässäni on. Mitä enemmän pohdin, sitä enemmän alan uskoa, jospa olenkin kuitenkin epäonnistuja, kun olen onnistunut sössimään kaiken, vaikka minulla oli mahdollisuudet vaikka mihin. En usko, että olen ainoa, jonka elämä näyttää täydelliseltä, mutta on kaukana siitä. Älkää siis lannistuko "epäonnistujat"! Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Oikeasti ei täällä montaa voi olla, jolla menisi oikeasti kaikki täydellisesti.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 20:11"]

Voi, et ole ainoa! Koeta jaksaa. Minultakaan ei onnistu mikään. Onnellista parisuhdetta en voi saada, en työpaikkaa, omaa asuntoa, ystäviä, ulkomaanmatkaa josta olen haaveillut, en edes yhtä pientä onnenpotkua. Pelkkää epäonnea - silloin kun rahat loppu niin yllättävä sairastuminen, johon ei voi ostaa lääkettä. Tai jos ensin sairastuu, niin sitten lompakko varastetaan. Joskus ihan naurattaa, tää on niin mahdotonta! Mutta koomisuudesta huolimatta ei meinaa jaksaa...

[/quote]

Me saamme ihan kaiken mitä haluamme, ainakin lopulta, uskon näin.

[/quote]

Anteeksi toiveikkuuteni.

Mun elämä on ollu sarja epäonnistumisia, väkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Pahoja mt-ongelmia, terapiaa takana useampi vuosi, Ei auta... itsetuhoisuus, lääke/alkoholiongelma (onneksi nuo kaksi selätettiin).

Ihan sama mitä yritän niin ojasta allikkoon. Mua ei huolittu edes ilmaiseksi mansikanpoimijaksi! Mieltä ylentävää että oon kohta 30 ja ainut mitä oon saanu elämässä on 10 000e velka...

Pää ei kestä edes kaupassa käyntiä, elämässä ei oo yhtää mitää. Kämppä menossa alta, mikään ei tunnu missään eikä edes entiset intohimon kohteet ei tunnu missään.

Mä heitin pyyhkeen lopullisesti kehään. Nyt saa kaikki mennä täysin omalla painollaan.. mä en vittu enää jaksa.

Enää ei oo aikoihin ollut edes haaveita siitä unelma ammatista, kaikki, joka vitun seinä on noussut pystyyn mitä aiheen tiimoilta oon yrittänyt. En yritä enää. Toivon että kuolen nopeasti onnettomuudessa, koska tälläinen luuseri ei onnistuisi edes itsemurhassa..

Ninni89 kirjoitti:

Mun elämä on ollu sarja epäonnistumisia, väkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Pahoja mt-ongelmia, terapiaa takana useampi vuosi, Ei auta... itsetuhoisuus, lääke/alkoholiongelma (onneksi nuo kaksi selätettiin).

Ihan sama mitä yritän niin ojasta allikkoon. Mua ei huolittu edes ilmaiseksi mansikanpoimijaksi! Mieltä ylentävää että oon kohta 30 ja ainut mitä oon saanu elämässä on 10 000e velka...

Pää ei kestä edes kaupassa käyntiä, elämässä ei oo yhtää mitää. Kämppä menossa alta, mikään ei tunnu missään eikä edes entiset intohimon kohteet ei tunnu missään.

Mä heitin pyyhkeen lopullisesti kehään. Nyt saa kaikki mennä täysin omalla painollaan.. mä en vittu enää jaksa.

Enää ei oo aikoihin ollut edes haaveita siitä unelma ammatista, kaikki, joka vitun seinä on noussut pystyyn mitä aiheen tiimoilta oon yrittänyt. En yritä enää. Toivon että kuolen nopeasti onnettomuudessa, koska tälläinen luuseri ei onnistuisi edes itsemurhassa..

Höpö höpö. Energiaa ja toimintakykyä kuitenkin on kun  jaksat esim. muotoilla tuollaisen valitusvirren tälle palstalle. Aina voi syyttää yhteiskuntaa ja menneisyyttä kaikesta. Se on väärä asenne joka aiheuttaa tuon. Vituttaa tuollainen.

1. G-faktori.

2. Valikoitu raportoiminen eli kaikki eivät julkituo ikävyyksiään.

Vierailija kirjoitti:

Itse valitettavasti kuulun näihin jälkimmäisiin jonka vuoksi tämä kysymys tulee mieleeni toisinaan. Minulla on muutama kaveri jolle tapahtuu aina pelkkää hyvää, kaikki mitä he tekevät niin menestys on taattua. Saa päiväkotipaikan lapsilleen, rahaa löytyy, mitään ei ikinä katoa, kukaan heidän läheisensä ei ikonä kuole ja jopa heidän elimistönsä on priimakamaa. Sitten on minä. Vaikka kuinka ponnistelen niin oikeen mikään ei tunnu onnistuvan. Aina jotain/kaikki menee pieleen. Jotenkin tuntuu hassulta että kaikki minusta riippuvat ja jopa riippumattomat asiat menee aina päin persettä. Kokoajan joku läheiseni sairastuu, kuolee, menettää työpaikkansa. Minä en saa työpaikkaa vaikka kaiken järjen mukaan minun pitäisi saada, kokoajan tulee keskenmenoja, jotain hajoaa jatkuvasti yms. Onko muita kaltaisiani? Joakus epäilin että olen vain masentunut ja siksi kaikki asiat tuntuvat menwvän näin. Mutta niin paljon tapahtuu minusta riippumatonta skeidaa. Miten sitä jaksaa? Jos jotain positiivista niin pidän itseäni niiiiiin vahvana ihmisenä kun olen kaiken tämän kestänyt, olen varma että moni muu ei näin paljon sontaa

jaksaisi.

Et varmasti pidä vastauksesta mutta vastaan silti. Uskon siihen, että jokainen on täällä maan päällä oppiakseen elämästä/ inhimillisyydestä jotakin tärkeää. Uskon Karman lakiin joka  on mielestäni realistinen katsanto elämään. Jokainen sielu elää juuri sen mukaan mitä on ns. ansainnut. Itse olen joutunut nöyrtymään elämän edessä aika kovalla kädellä. Karma/ elämä ei tunne empatiaa  kostoa tai sääliä. Se vain on. Tunnen empatiaa siitä, että vaikeudet koittavat lannistaa sinut, toivon sinulle voimaa.