Osaatko olla parisuhteessa?
Olen ollut 9 vuotta nyt sinkkuna ja aina kun ihastun johonkin, niin kyllästyn heti, koen myös että minusta tulee vätys jos alkaisin seurustelemaan. Olen toki elämäni aikana seurustellut, ja tuntuu että omat haaveet menee sivuun ja pitää tehdä kompromisseja. Talous asiat olisi myös vaikea jakaa jonkun kanssa. Onko muita jotka ei osaa seurustella?
Kommentit (18)
Osaan juuri siksi, kun ymmärrän ettei parisuhteen tarvitse tarkoittaa itsenäisyyden menetystä. Meillä on omat asunnot, oma talous, omat kaverit ja harrastukset jne.
Jollekin toiselle varmasti sopii toisenlainen parisuhde ja hyvä niin. Jokainen tyylillään.
Osaisin, mutta naiset eivät osaa. Naisen itsetunto on huono. Se, että nainen on kateellinen Pleikkarille ja animelle kertoo ihan tarpeeksi naisten MT-ongelmista...
En tiedä osaisinko. Ei kiinnosta edes kokeilla. Yksin on oikein mukavaa.
t. ei ikinä seurustellut
Ei mitn käsitystä, en oo koskaan kokeillut. Eli luultavasti en 😅
Outo ajatus, että se olisi jokin taito. Jos ei kohtaa ihmistä, jonka kanssa haluaisi pidempään olla tai muuten vaan viihtyy paremmin yksin, niin siinä ei ole mitään pahaa. Se ei ole mikään epäonnistuminen.
Nuorempana oli heikko itsetunto, oli hankalaa kun jousti liikaa. Epävarmaa kiusataan ja oli hermot pinnassa kuin poikkeustilassa.
Mutta ikä ja aika kovettaa, omat rajat löytyy. Nyt keski-iässä on helppo olla toisen erillisen kanssa, kummankaan ei tarvi tinkiä mistään. Tapaamiset sovitaan toisen aikataulua kunnioittaen. Lomilla sitten kukoistetaan. On hienoa kun on joku jolle toivottaa hyvää yötä vaikka tekstiviestillä. Ja kohdatessa on kuumaa.
Noh, luulin osaavani mutta ilmeisesti en.
Minusta tuli tuo kuvailemasi vätys, ja kaikki meni päin vit - tua. En tiedä tuleeko ero, mutta sanotaanko että huonolle näyttää, olemme päättäneet muuttaa ainakin eri asuntoihin ja katsotaan sitten miten jatko..
En ymmärrä, minun mielestäni siinä ei ole mitään "osaamista". Olen aivan luonnollisesti parisuhteessa mieheni kanssa, ollut jo yli 7 vuotta. Ei tunnu yhtään vaikealta, päin vastoin elämä on hänen kanssaan helpompaa ja tasaisempaa kuin se oli yksin. Hän on rauhoittanut mieltäni paljon ja olemme kasvaneet yhteen niin hyvin, että tuntuisi oudolta olla ilman häntä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, minun mielestäni siinä ei ole mitään "osaamista". Olen aivan luonnollisesti parisuhteessa mieheni kanssa, ollut jo yli 7 vuotta. Ei tunnu yhtään vaikealta, päin vastoin elämä on hänen kanssaan helpompaa ja tasaisempaa kuin se oli yksin. Hän on rauhoittanut mieltäni paljon ja olemme kasvaneet yhteen niin hyvin, että tuntuisi oudolta olla ilman häntä.
Silloin kun molemmat osapuolet ovat henkisesti täysin tasapainossa, tällainen suhde on varmasti mahdollinen
En osaa. Olin suhteessa 16 vuotta ja pari lasta syntyi. Nyt 10 vuotta ilman suhdetta ja samalla tajunnut ettei minusta ole suhteeseen enää ikinä. Ole koskaan itseasiassa ollutkaan. Kadotin itseni ja mielipiteeni viimeksi.
En osaisi. En ole tosin koskaan seurustellutkaan, ja olen kyllä parisuhteen vakavastiottavaa ja uskollista laatua, mutta on niin pahoja seksuaalisia traumoja, että kukaan ei enää koske minuun koskaan. Joten parisuhde ei olisi mun juttu, vaikka sen kaiken muun haluaisinkin.
En taitaisi osata. Yksin jo yli 11. vuotta, onnellisesti. Hyvä yritys sekin oli seurustella, vaikka mitään yhteistä ei ollut. Välillä olisi hienoa kun olisi miespuoleisia kavereita, niitten kanssa voisi hengailla jotain. Mutta naisvaltaisella työpaikalla hankala tutustua miehiin. Petiseuraa en kaipaa.
En osaa näyttää tunteita toiselle, enkä jakaa talaouttani muiden kanssa ja miksi pitäisi, kuitenkin jokainen euro ansaittu itse joten miksi jakaisin omaisuuttani jonkun kanssa.
Joo, en osaa. En jaksa sitä säätämistä ja sopimista kaikesta. En halua toisen kavereita, lapsia, sukulaisia elämääni. Haluan olla kotonani rauhassa. Yksin on hyvä kun siihen tottuu. Koira on hyvä kaveri. (yli 10v.sinkkuna)