Vuosisata sitten Suomessa

"Mökille mennessäni näin pienen pään pilkistävän lumihangessa. Siinä oli pienen tytön ruumis, 7-vuotisen, kylmänä ja tönkkönä hän oli näiltä ilmoilta erinnyt, kykenemättä kenellekään kertomaan kärsimyksistään ja ketään rakkaista omaisistaan näkemättä kuolinhetkellään. Hellävaroin otin hengettömän ruumiin maasta, nostin sen kelkkaan ja työnsin tytön kotiinsa. Mutta voi mikä näky olikaan silmäini edessä!

Pöydällä näin pienen kannikan petäjäistä ja jyrsityn luun. Toisessa vuoteessa oli äidin hengetön ruumis pitäen sylissään ja rintaansa vasten painaen nuorimman lapsensa, puolen kolmatta vuotisen pienen tytön ruumista; toisessa vuoteessa perheen isä sairaana ja avuttomana, enemmän kuolleena kuin elävänä, ja hänen vieressään pienen, nelivuotisen pojan hengetön ruumis. Voih, sitä näkyä! Tässä seison ”kuolemanlaaksossa”, olin kokoonluhistuneena. Sydämmeni oli raskas ja, kuten minusta tuntui, pakahtumaisillaan ja kyyneleeni olivat kasvoilleni jähmettyä… (Ote Kajaanissa toimineen suomalaisen papin kirjeestä, Christian Herald 4.2.1903)"

Onneksi Suomesta oli lähdetty siirtolaisiksi vauraampiin maihin, joista sitten tuli hätäapua. Oma hallitus tarjosi vain vastikkeellista tukea, eli jonkun piti pystyä töihin jauhoja vastaan.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/nalkamaan-sydamessa-lapset-jaatyivat-hankeen-kainuussa/?shared=289905-ba5fe07c-500