Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkkyydestä
28.08.2015 |
Luin juuri artikkelin aiheesta. Olen hyvin perillä siitä, että ihmiset ovat erilaisia, ihan synnynnäisestikin. JOstain syystä kuitenkin jutun luetuani, kuten myös keskusteltuani erään omasta mielestään erityisherkän kanssa, alkaa ärsyttää. Ehkä ärtymys johtuu omista ongelmistani. Mutta erityisherkkyyteen näyttää liittyvän hyvin voimakkaasti tunne ensinnäkin siitä, että kyseinen diagnoosi nostaa ihmisen muiden yläpuolelle, jollakin lailla paremmaksi. Että on minä, erityinen ja erityiskohtelua vaativa erityisherkkä ja sitten muut, varmaankin epäherkät sitten. Itse koen olevani hyvinkin herkkä ja empaattinen. Kun elämässä on ollut vaikeita aikoja, herkkyydelle on ollut kovin vähän tilaa, kun on pitänyt vaan jaksaa ja selviytyä. Epäilen myös, ettei kriisialueilla tai kriisitilanteissa elävillä ihmisillä ole varaa erityisherkkyyteen, silloin kun on ihan elämästä selviytymisen haasteita. Ja moni ihminen on myös lukossa tunteineen, eikä siksi kykene reagoimaan ja ilmaisemaan niitä vapaasti. Vaikka olisi synnynnäisesti kuinka herkkä. Eli ajattelen, että suurin osa ihmisistä on- asioiden ollessa hyvin- hyvin herkkiä. Ja sitä ajatusta vasten tämä "erityisherkkien" ihmisten erityisasemaan itsensä nostaminen tuntuu hieman loukkaavalta. Ja se, että ympäristön kuuluisi heidät monin tavoin huomioida. Eli heidän tarpeensa olisivat tärkeämpiä kuin toisten. Käsitykseni mukaan kasvuun kuuluu se että oppii itse kasvamaan ja muuttamaan asennettaan jne, eikä odota ympäristön muuttuvan. Tunnen myös erään oikeasti erityisen herkän- ja vahvan, toisia huomioonottavan, hienon ihmisen. Hän ei ole koskaan sanallakaan maininnut asiasta, tuskin on edes tietoinen siitä, kuinka poikkeuksellisen herkkä on. Mutta siis, te itsenne erityisen erityisherkäksi kokevat, haluaisin kuulla ajatuksianne aiheesta. Enkä ärsyyntyäkseni lisää, vaan ymmärtääkseni paremmin.
Kommentit (46)
Olen erityisherkkä, mutta en tunne olevani mitenkään muita parempi. Pikemminkin päinvastoin. Ne ominaisuudet, joita erityisherkkyyteen liittyy, eivät ole nyky-yhteiskunnassa mitenkään kuuminta hottia, työmarkkinoista puhumattakaan. Pitäisi olla kova, iskunkestävä ja sietää määrättömästi stressiä ja kilpailua.
En tiedä, miksi usein ajatellaan, että että me erityisherkät olisimme jotenkin vaatimassa erityiskohtelua. En usko, että pitää paikkaansa oikeasti erityisherkkien ihmisten kohdalla. Pikemminkin homma menee niin, että itse vetäydymme mieluummin syrjään, jos tilanne alkaa olla kestämätön. Itse olen periaatteessa hyvinkin sosiaalinen ihminen, mutta samalla tiedostan sen, että esim. häly ja ihmismassat uuvuttavat minut hyvin nopeasti. Siksi välttelen esim. alennusmyyntejä, rock-konsertteja ja baareja. Kun tiedostan oman erityisherkkyyteni, osaan huolehtia siitä, etten kuormitu liikaa. Rakastan rutiineja ja tarvitsen paljon rauhaa.
Jos perehtyisit vähän paremmin siihen, mitä erityisherkkyys on, et varmasti ajattelisi, että haluamme nostaa itseämme jalustalle. Itse koen erityisherkkyyteni nykyisin positiivisena asiana ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, mutta se on vaatinut vuosikymmenien työn. Kunpa vain olisin tiennyt tämän kaiken jo silloin nuorempana. Kuinka paljon sydänsurua olisikaan jäänyt pois, kun olisin ymmärtänyt, mistä kaikki ristiriidat johtuvat. Esimerkiksi nuorempana koin lähes kaikissa ystävyys- ja seurustelusuhteissa, ettei minua hyväksytty sellaisena kuin olin. Että olin jotenkin viallinen ja erilainen kuin muut, kun en halunnut samoja asioita ja toisaalta olin aina jotenkin liian kunnollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpöhöpö, ongelma piilee omassa itsetunnossasi. Kehitä sitä. Erityisherkkyys ei ole aina kivaa, minä ainakin kärsin siitä usein. On siinä toki puolensakin. 3 kuvaa erityisherkkyyttä hyvin.
Lisään vielä, etten kerro muille erityisherkkyydestäni, joten en hae sillä myötätuntopisteitä. 4
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:41"]Olen erityisherkkä, mutta en tunne olevani mitenkään muita parempi. Pikemminkin päinvastoin. Ne ominaisuudet, joita erityisherkkyyteen liittyy, eivät ole nyky-yhteiskunnassa mitenkään kuuminta hottia, työmarkkinoista puhumattakaan. Pitäisi olla kova, iskunkestävä ja sietää määrättömästi stressiä ja kilpailua.
En tiedä, miksi usein ajatellaan, että että me erityisherkät olisimme jotenkin vaatimassa erityiskohtelua. En usko, että pitää paikkaansa oikeasti erityisherkkien ihmisten kohdalla. Pikemminkin homma menee niin, että itse vetäydymme mieluummin syrjään, jos tilanne alkaa olla kestämätön. Itse olen periaatteessa hyvinkin sosiaalinen ihminen, mutta samalla tiedostan sen, että esim. häly ja ihmismassat uuvuttavat minut hyvin nopeasti. Siksi välttelen esim. alennusmyyntejä, rock-konsertteja ja baareja. Kun tiedostan oman erityisherkkyyteni, osaan huolehtia siitä, etten kuormitu liikaa. Rakastan rutiineja ja tarvitsen paljon rauhaa.
Jos perehtyisit vähän paremmin siihen, mitä erityisherkkyys on, et varmasti ajattelisi, että haluamme nostaa itseämme jalustalle. Itse koen erityisherkkyyteni nykyisin positiivisena asiana ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, mutta se on vaatinut vuosikymmenien työn. Kunpa vain olisin tiennyt tämän kaiken jo silloin nuorempana. Kuinka paljon sydänsurua olisikaan jäänyt pois, kun olisin ymmärtänyt, mistä kaikki ristiriidat johtuvat. Esimerkiksi nuorempana koin lähes kaikissa ystävyys- ja seurustelusuhteissa, ettei minua hyväksytty sellaisena kuin olin. Että olin jotenkin viallinen ja erilainen kuin muut, kun en halunnut samoja asioita ja toisaalta olin aina jotenkin liian kunnollinen.
[/quote]
Tämä.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:24"]
Meitä erityisherkkiä on kolmenlaisia.
Herkät ja vahvat ovat niitä jotka saavat muutkin kukoistamaan. Olet onnekas kun sellaisen tunnet.
Herkät jotka eivät ole saaneet tai oppineet käsittelemään itseään. Kuormittuvat nopeasti, eivät osaa purkaa kuormitustaan ja täten kuormittavat muita. Päätyvät taistelemaan elintilastaan jos heille ei ole annettu mahdollisuutta kasvaa itseään tunteviksi ja vahvoiksi, heitä on ehkä koko elämä lytätty, kerrottu aina että he ovat jotenkin vääränlaisia, viallisia, ettei heillä ole oikeutta rakastaa itseään niin että voisivat tulla vahvoiksi. Osa päätyy tekemään itsemurhan jos masentuvat. Osaa ehkä pidetään jopa sosiopaatteina lopulta kun heidät on onnistuttu aivopesemään siihen ettei muita tarvitse ottaa huomioon, eiväthän he itsekään ole kokeneet sitä. Onneksi kuitenkin suurimmalla osalla on joku joka edes yrittää ottaa huomioon ja olla tukena joten ääri-ilmiöt jäävät tulematta, mutta he eivät saa tarpeeksi apua päästäkseen eteenpäin. Apu pitäisi saada jo lapsena tai viimeistään teini-iässä, aikuisena on vaikeampi ohjelmoida aivot uudestaan.
Ja sitten on se "erityisherkkien" joukko, jotka oikeastaan ovat vain huomiohuoria. He keskittyvät siihen omaan napaansa etteivät huomaa mitään mitä ympärillä tapahtuu. Esim. eivät kestä sitä kun heidän elämää suurempiin ongelmiin eli aamu meni pilalle koska kahvimukin reunaan tuli kolhu ei kaveripiiri kiinnitä huomiota koska toiden kaverin äiti kuoli edellisenä päivänä auto-onnettomuudessa. Osalle heistä saattaisi jopa tipahtaa erityisherkkyyden sijaan narsismi diagnoosiksi. Nämä ihmiset ovat niitä jotka suureen ääneen vaativat sitä ja tätä huomiota ja erityiskohtelua itselleen suuttuen verisesti kun eivät sitä saa. Herkkää heissä ei ole muualla kuin omassa egossaan ihailun puutteessa.
Kriisitilanteissa monesti juuri erityisherkät ottavat johdon, koska he näkevät sekä kokonaisuuden että yksityiskohdat ja haluavat siitä kriisistä mahdollisimman nopeasti eroon jotta voivat keskittyä siihen tavalliseen hiljaiseen elämäänsä.
Minua pidetään vahvana ja monet kokevat minut turvalliseksi. Ennemmin pidän itseäni jossain määrin vahvana, mutta itsetuntemuksen prosessini on pahasti kesken ja välillä on vaikeuksia purkaa kuormitusta jolloin kuormitan muita. Minulla on ollut lapsuudessa hyvä tuki ja olen saanut olla omanlaiseni, sitä on osattu arvostaa. Mutta on myös niitä jotka ovat tehneet selväksi että minun pitäisi olla jotain muuta kuin olen että he voisivat hyväksyä minut.
Toivottavasi ap osaat olla tuki sille vahvalle herkälle jos hän joskus sitä tarvitsee. Myös vahvimmilla on heikot hetket jolloin he kaipaavat sitä että joku toinen on se vahva.
[/quote]
Toivottavasti osaan. On mulle rakas ihminen. Ja ensimmäinen joka on hälle sanonut herkkyydestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Koen olevani erityisherkkä, mutta en ole huomiota koskaan vaatinut, vaan päinvastoin, olen yrittänyt piilottaa herkkyyteni koska koen sen noloksi heikkoudeksi. Tämä kokemus tulee jo lapsuudesta, jossa äitini ei ymmärtänyt ollenkaan "kummallista arkaa itkupilliä" ja yritti pakolla tehdä minusta erilaista ettei hänen tarvisi hävetä. Hän olisi halunnut rohkean, reippaan ja sosiaalisen lapsen mutta saikin varovaisen, aran ja sivusta katselevan. Olen koko ikäni yrittänyt piilottaa herkkyyteni kätkemällä herkän sisimpäni tasaisen tunteettoman kuoren sisään.
Ainoa hyöty jonka olen kokenut erityisherkkyydestä on se, että jossain tilanteissa joissa läheinen tai vaikka vähän vieraampikin kaipaa tukea, pystyn empatiaan todella syvällä tavalla. Ihmiset sanovat että olen hyvä kuuntelija ja että heillä on tunne että todella ymmärrän. Niin - koska melkein tunnen heidän tunteensa jotka vaistoan omassa kehossani ja mielessäni... Mutta tämäkin hyöty helposti kääntyy haitaksi jos liikaa kuormittaa itseään toisten tuskalla ja ahdistuksella.
Muuten koen tästä piirteestä lähinnä haittaa, varsinkin kun olen kovalla alalla kansainvälisessä pörssiyhtiössä, ja työssäni pitää olla kova, tehokas, asia- eikä ihmis- tai tunnekeskeinen jne.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:45"]
Höpöhöpö, ongelma piilee omassa itsetunnossasi. Kehitä sitä. Erityisherkkyys ei ole aina kivaa, minä ainakin kärsin siitä usein. On siinä toki puolensakin. 3 kuvaa erityisherkkyyttä hyvin.
[/quote]
Joo varmaan vikaa on minussa. Ehkä ei kuitenkaan itsetunnossa. Kenenkään elämä ei ole aina kivaa. Ja se ettei koe olevansa erityisherkkä, ei tarkoita sitä etteikö silti olisi herkkä ja tunteva ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi erityisherkkä, nimenomaan emotionaalisesti. Meitäkin on tosiaan monenlaisia, mutta en ainakaan itse juuri puhu hsp-ominaisuudestani tai kuvittele olevani parempi kuin muut. Enemmän tämä ominaisuus on vienyt kuin antanut, vasta nyt keski-ikäisenä olen alkanut pitää sitä rikkautena, tietynlaista intuitiota ihmisistä. Mutta itseään on suojeltava koko ajan, siinä se kääntöpuoli.
"Ja sitä ajatusta vasten tämä "erityisherkkien" ihmisten erityisasemaan itsensä nostaminen tuntuu hieman loukkaavalta. Ja se, että ympäristön kuuluisi heidät monin tavoin huomioida. Eli heidän tarpeensa olisivat tärkeämpiä kuin toisten."
Tässä menet metsään. Tämän takia sinua ehkä loukkaa, että joku on erityisherkkä, koska et selvästi ymmärrä mitä se on. Huomiohorot on ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:55"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:45"]
Höpöhöpö, ongelma piilee omassa itsetunnossasi. Kehitä sitä. Erityisherkkyys ei ole aina kivaa, minä ainakin kärsin siitä usein. On siinä toki puolensakin. 3 kuvaa erityisherkkyyttä hyvin.
[/quote]
Joo varmaan vikaa on minussa. Ehkä ei kuitenkaan itsetunnossa. Kenenkään elämä ei ole aina kivaa. Ja se ettei koe olevansa erityisherkkä, ei tarkoita sitä etteikö silti olisi herkkä ja tunteva ihminen.
[/quote]Eikö tämä ole itsestäänselvyys, että olemme kaikki tuntevia, herkkiä ihmisiä? Kyse ei ole siitä. Tietynasteinen herkkyyshän on normaalia, tunteminen tervettä. Mutta jos koet alemmuutta jonkin tietyn, heterogeenisen, ihmisryhmän rinnalla et voi syyttää sitä ryhmää, tunne tulee nimittäin sinusta itsestäsi. Sinuna käsittelisin sitä. Koska minä ykisttäinen erityisherkkä en ole vastuussa sinun tunteistasi.
Erityisherkätkin ovat yksilöitä. Ja se, että kärsin erityisherkyydestä, ei tarkoita sitä, että elämäni olisi muutoin kivaa ja kuvittelisin, että kaikkien elämän tulee olla aina kivaa. Erityisherkkyys nyt vain sattui olemaan keskustelun aihe ja sen puolen paljastin itsestäni, muusta en kertonut. Ethän tee hätiköityjä oletuksia yhden ominaisuuteni takia.
Useimmat ulospäinsuuntautuneet, reippaat ja rohkeatkin ihmiset ovat hyvin herkkiä. Mm mitä tulee tunteisiin. Jokaisella ihmisellä on suuri tarve tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on, saada lohtua, turvaa jne. Mä ymmärrän tuon erityisherkkyyden niin, että reagoi ärsykkeisiin herkästi niin että keskiverto-elämän ärsykemäärää on raskasta kestää. Mut tunneherkkyys, itsensä suojeleminen, haavoittuvuus kuuluvat kaikille. Monille ne ovat vieraita siksi, ettei niille ole ollut tilaa. Ei siksi ettei herkkyyttä ja haavoittuvuutta olisi. Eli on helppo ymmärtää tuo ärsykkeiden kuormittavuus. Mutta en oikein hyväksy ajatusta että jotkut "omivat" oikeuden tunneherkkyyteen. Jos pillahtaa helposti itkuun, ei ole mikään erityisherkkyys. IHmisillä on monia tapoja käsitellä suruaan, kyyneleet eivät ole sen mitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:12"]
Useimmat ulospäinsuuntautuneet, reippaat ja rohkeatkin ihmiset ovat hyvin herkkiä. Mm mitä tulee tunteisiin. Jokaisella ihmisellä on suuri tarve tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on, saada lohtua, turvaa jne. Mä ymmärrän tuon erityisherkkyyden niin, että reagoi ärsykkeisiin herkästi niin että keskiverto-elämän ärsykemäärää on raskasta kestää. Mut tunneherkkyys, itsensä suojeleminen, haavoittuvuus kuuluvat kaikille. Monille ne ovat vieraita siksi, ettei niille ole ollut tilaa. Ei siksi ettei herkkyyttä ja haavoittuvuutta olisi. Eli on helppo ymmärtää tuo ärsykkeiden kuormittavuus. Mutta en oikein hyväksy ajatusta että jotkut "omivat" oikeuden tunneherkkyyteen. Jos pillahtaa helposti itkuun, ei ole mikään erityisherkkyys. IHmisillä on monia tapoja käsitellä suruaan, kyyneleet eivät ole sen mitta.
[/quote]
Itkemisen määrä ja havoittuvuus eivät kerro erityisherkkyydestä.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:55"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:45"]
Höpöhöpö, ongelma piilee omassa itsetunnossasi. Kehitä sitä. Erityisherkkyys ei ole aina kivaa, minä ainakin kärsin siitä usein. On siinä toki puolensakin. 3 kuvaa erityisherkkyyttä hyvin.
[/quote]
Joo varmaan vikaa on minussa. Ehkä ei kuitenkaan itsetunnossa. Kenenkään elämä ei ole aina kivaa. Ja se ettei koe olevansa erityisherkkä, ei tarkoita sitä etteikö silti olisi herkkä ja tunteva ihminen.
[/quote]Eikö tämä ole itsestäänselvyys, että olemme kaikki tuntevia, herkkiä ihmisiä? Kyse ei ole siitä. Tietynasteinen herkkyyshän on normaalia, tunteminen tervettä. Mutta jos koet alemmuutta jonkin tietyn, heterogeenisen, ihmisryhmän rinnalla et voi syyttää sitä ryhmää, tunne tulee nimittäin sinusta itsestäsi. Sinuna käsittelisin sitä. Koska minä ykisttäinen erityisherkkä en ole vastuussa sinun tunteistasi.
Erityisherkätkin ovat yksilöitä. Ja se, että kärsin erityisherkyydestä, ei tarkoita sitä, että elämäni olisi muutoin kivaa ja kuvittelisin, että kaikkien elämän tulee olla aina kivaa. Erityisherkkyys nyt vain sattui olemaan keskustelun aihe ja sen puolen paljastin itsestäni, muusta en kertonut. Ethän tee hätiköityjä oletuksia yhden ominaisuuteni takia.
[/quote]
Taidat hieman kuvitella olevasi nyt minun yläpuolellani. Ohjeistamassa minua siitä mikä on itsestäänselvää ja miten minun kannattaisi kehittyä. Tunnistan itsessäni jotakin tuosta tarpeesta kertoa muille mikä heidän ongelmansa on. Sinua en tunne ollenkaan, johtopäätöksiä olen tehnyt kokemukseni perusteella ihmisistä joita olen tavannut sekä lehtijuttujen perusteella, missä ihmiset ovat avautuneet. Ja tämä hienoinen ärtymys, jonka ehkä tunnistat, perustuu siihen mitä kirjoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:12"]
Useimmat ulospäinsuuntautuneet, reippaat ja rohkeatkin ihmiset ovat hyvin herkkiä. Mm mitä tulee tunteisiin. Jokaisella ihmisellä on suuri tarve tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on, saada lohtua, turvaa jne. Mä ymmärrän tuon erityisherkkyyden niin, että reagoi ärsykkeisiin herkästi niin että keskiverto-elämän ärsykemäärää on raskasta kestää. Mut tunneherkkyys, itsensä suojeleminen, haavoittuvuus kuuluvat kaikille. Monille ne ovat vieraita siksi, ettei niille ole ollut tilaa. Ei siksi ettei herkkyyttä ja haavoittuvuutta olisi. Eli on helppo ymmärtää tuo ärsykkeiden kuormittavuus. Mutta en oikein hyväksy ajatusta että jotkut "omivat" oikeuden tunneherkkyyteen. Jos pillahtaa helposti itkuun, ei ole mikään erityisherkkyys. IHmisillä on monia tapoja käsitellä suruaan, kyyneleet eivät ole sen mitta.
[/quote]
Itkemisen määrä ja havoittuvuus eivät kerro erityisherkkyydestä.
[/quote]
Eivät niin. Mutta sellaistakin kuule erityisherkkyyden mittarina
Tässä erityisherkkyys-käsitteessäkin on sellaista julkisuuden ja vähän muodikkuudenkin tuomaa painolastia. Monet huomiota hakevat tai itsekeskeiset ihmiset mieltävät itsensä herkiksi ja hakevat sitä kautta oikeutusta omille teoilleen/sanoilleen, jotka saatetaan yleisesti ennemmin tuomita kun hyväksyä. Sitten kun tämä ei ole enää niin uusi ja "hotti" käsite, niin päästään varmaan sellaiseen enmmän realistiseen julkisuuskuvaan herkkyydestä.
Omalla kohdallani en ymmärtänyt olevani herkkä ennen kuin siitä tuli julkinen käsite, ehkä noin vuosi sitten. Herkkyyden tunnistaminen on avannut minulle lisää itseymmärrystä, vaikka sitä ennekin hyväksyin itseäni melko tavalla ja olin tottunut tekemään itsenäisesti omat ratkaisuni.
Se, miten poikkean persoonaltani ei-herkistä, on mielestäni arkipäivän tasolla seuraavanlaista:
-olen valinnut työni ja toimenkuvani osaamiseni ja lahjojeni alakantista, koska en jaksa kovaa työtahtia. Jos pakotan itseni liian vaativaan työhön, alan oireilla unettomuudella ja ajatusten poukkoilulla melkein saman tien. En jaksa enkä kykene omaksumaan työssäni jatkuvasti uutta.
-olen oikein empaattinen, mikä tarkoittaa, etten voi katsoa televisiosta juuri mitään tunteita kuohuttavaa menemättä itse mukaan tunteillani niin vahvasti, että tulee itku, raivo tai muu voimakas tunnetila päälle. Työssäni asiakaspalvelussa toisinaan on tilanteita, missä asiakas itkee ja minä itken aina sisäisesti mukana. Silmistä uskon oman tilanteeeni näkyvän mutta luojan kiitos pystyn torjumaan näkyvät kyyneleet miettimällä, että asiakasta ei auta yhtään jos auttajakin itkee.
-olen hyvin herkkä loukkaantumaan ja minun on keskimääräistä vaikeampaa unohtaa koetut vääryydet, vaikka ne olisivat "pieniä"
-oikeudentajuni on vahvempi kun keskimäärin. Rasismi oksettaa, koska kukaan ei ole nahan alla toisestaan erilainen.
-pystyn katsomaan asioita toisten perspektiivistä erittäin hyvin. Yleensä aistin ilmapiiristä heti huoneeseen astuessani, mitä on meneillään. Tiedän intuitiivisesti aina, kuka tykkää kenestäkin jne.
-nautin pienistä asioista, kuten sateen jälkeen metsän tuoksusta, hiuksen kutituksesta ihollani, lapseni silmiin syttyvästä ilosta. Näin tekevät varmaankin kaikki ihmiset, mutta minulla on melkein joka tilanteessa jokin nautintoa tuova yksityiskohta, mikä vie paljon huomiostani. Kun lähden herkän ystäväni kanssa taidenäyttelyyn, olemme kun kaksi sekoa keski-ikäistä naista, kuljemme ja aistimme niin paljon, että aikaa menee puoli päivää ja näyttelyn jälkimakustelussa kaksi viikkoa.
-olen aina tuntenut suurta yksinäisyyttä ja erilaisuutta suuren osan ihmisistä seurassa. ihmisten jutut ovat usein mielestäni arkipäiväisiä, koska olen huomattavan syvällinen, ollut pienestä pitäen.
-melu ahdistaa
-toisaalta kuulun mitä ilmeisemmin elämyshakuisiin erityisherkkiin. Tykkään vauhdista ja seikkaiuluista, kunhan välillä saa levätäkin ja toipua kunnolla.
-tunne-elämäni on syvää ja voimakasta ja vie ajoittan paljon (liikaa) voimavaroja.
On hyvät puolensa ja huonot puolensa olla erityisherkkä.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:55"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 09:45"]
Höpöhöpö, ongelma piilee omassa itsetunnossasi. Kehitä sitä. Erityisherkkyys ei ole aina kivaa, minä ainakin kärsin siitä usein. On siinä toki puolensakin. 3 kuvaa erityisherkkyyttä hyvin.
[/quote]
Joo varmaan vikaa on minussa. Ehkä ei kuitenkaan itsetunnossa. Kenenkään elämä ei ole aina kivaa. Ja se ettei koe olevansa erityisherkkä, ei tarkoita sitä etteikö silti olisi herkkä ja tunteva ihminen.
[/quote]Eikö tämä ole itsestäänselvyys, että olemme kaikki tuntevia, herkkiä ihmisiä? Kyse ei ole siitä. Tietynasteinen herkkyyshän on normaalia, tunteminen tervettä. Mutta jos koet alemmuutta jonkin tietyn, heterogeenisen, ihmisryhmän rinnalla et voi syyttää sitä ryhmää, tunne tulee nimittäin sinusta itsestäsi. Sinuna käsittelisin sitä. Koska minä ykisttäinen erityisherkkä en ole vastuussa sinun tunteistasi.
Erityisherkätkin ovat yksilöitä. Ja se, että kärsin erityisherkyydestä, ei tarkoita sitä, että elämäni olisi muutoin kivaa ja kuvittelisin, että kaikkien elämän tulee olla aina kivaa. Erityisherkkyys nyt vain sattui olemaan keskustelun aihe ja sen puolen paljastin itsestäni, muusta en kertonut. Ethän tee hätiköityjä oletuksia yhden ominaisuuteni takia.
[/quote]
Taidat hieman kuvitella olevasi nyt minun yläpuolellani. Ohjeistamassa minua siitä mikä on itsestäänselvää ja miten minun kannattaisi kehittyä. Tunnistan itsessäni jotakin tuosta tarpeesta kertoa muille mikä heidän ongelmansa on. Sinua en tunne ollenkaan, johtopäätöksiä olen tehnyt kokemukseni perusteella ihmisistä joita olen tavannut sekä lehtijuttujen perusteella, missä ihmiset ovat avautuneet. Ja tämä hienoinen ärtymys, jonka ehkä tunnistat, perustuu siihen mitä kirjoitat.
[/quote]Niin, mutta hei: "kenenkään elämä ei ole aina kivaa". Etkö sinä sitten nostanut kommentillasi itsesi minun yläpuolelle? Olihan se tarpeeton ja itsestäänselvä heitto, jonka kohdistit minulle sanoessani, että kärsin erityisherkkydestäni. Ettei elämä ole aina kivaa.
Erityisherkkyyden keskeisiä piirteitä näyttää olevan erityinen herkkyys loukkaantua. Siihen vois kyllä auttaa terapia.
Oletetaan nyt että kaikki on normaaleja ja halutaan etsiä onko jotain erityisherkkää ryhmää tieteellisin keinoin. Meidänperhe artikkelin mukaan näitä olisi jopa 20%. (Luulenpa että synnynnäisesti kaikilla on hieman oman verran erilaisia herkkyyksiä mutta näille joillekin se herkkyys vain voimistuu iän myötä ja kattaa kaikki aistit)
Sanoisin että tämä erityisherkkyys voisi tulla helpoiten tilastollisesti esiin musiikkimaussa - koe olisi antaa satunnaisesti poimitut 200 biisiä (niin että joku erityisherkkä on tarkistanut että siellä on muutama kappale josta pitää) kuuneltaviksi herkälle ja ei herkälle ryhmälle (vaikka 200 hlö yhteensä). Testattava väite olisi : preferoiko erityisherkät tilastollisesti merkittävästi "tavallisia ihmisiä" enemmän kappaleita jotka tunnettu erityisherkkä oli tunnistanut.
Minulla on erityisherkkä näköaistikin vielä - en pystynyt käyttämään littunäyttöjä pitkään aikaan kun tunsin että ne lähetti silmille vahingollista spektriä*, löysin sitten tutkimustietoa että vauvasokeutta voisi aiheuttaa (joskus 50v sitten eiköhän asia ole jo korjattu) sairaaloiden ccfl valojen energia piikki sinisellä aallonpituudella jota vauvan silmät eivät ole kehittyneet suojaamaan vielä ja pistin asiasta tietoa eteenpäin ja nyt pc näytöissä on asia huomioitu.
* ccfl ja ledit on molemmat ultraviolettipohjaisia joissa tapahtuu muutos sitten näkyvään spektriin. Tuo muutos vaihtelee valmistajan mukaan joten osa näytöistä aikanaa oli käyttökelpoisia ja osa ei. Nyt asia on sen verran hyvin tiedostettu että suuresta osasta näyttöjä löytyy säätäjä esm sinisen valon voimakkuudelle vielä erikseen RGB balanssista.
Tarkennus tuohon spektrijuttuun. En siis tiedä tunsinko UV spektriä näytöstä vai oliko kyseessä se että silmät adaptoitu näkyvän sinisen spektrin mediaanitasolle ja siellä oli sitten piikki joka aiheutui tuosta UV muunnoksesta. Luultavasti tämä jälkimmäinen kuitenkin.
Meitä erityisherkkiä on kolmenlaisia.
Herkät ja vahvat ovat niitä jotka saavat muutkin kukoistamaan. Olet onnekas kun sellaisen tunnet.
Herkät jotka eivät ole saaneet tai oppineet käsittelemään itseään. Kuormittuvat nopeasti, eivät osaa purkaa kuormitustaan ja täten kuormittavat muita. Päätyvät taistelemaan elintilastaan jos heille ei ole annettu mahdollisuutta kasvaa itseään tunteviksi ja vahvoiksi, heitä on ehkä koko elämä lytätty, kerrottu aina että he ovat jotenkin vääränlaisia, viallisia, ettei heillä ole oikeutta rakastaa itseään niin että voisivat tulla vahvoiksi. Osa päätyy tekemään itsemurhan jos masentuvat. Osaa ehkä pidetään jopa sosiopaatteina lopulta kun heidät on onnistuttu aivopesemään siihen ettei muita tarvitse ottaa huomioon, eiväthän he itsekään ole kokeneet sitä. Onneksi kuitenkin suurimmalla osalla on joku joka edes yrittää ottaa huomioon ja olla tukena joten ääri-ilmiöt jäävät tulematta, mutta he eivät saa tarpeeksi apua päästäkseen eteenpäin. Apu pitäisi saada jo lapsena tai viimeistään teini-iässä, aikuisena on vaikeampi ohjelmoida aivot uudestaan.
Ja sitten on se "erityisherkkien" joukko, jotka oikeastaan ovat vain huomiohuoria. He keskittyvät siihen omaan napaansa etteivät huomaa mitään mitä ympärillä tapahtuu. Esim. eivät kestä sitä kun heidän elämää suurempiin ongelmiin eli aamu meni pilalle koska kahvimukin reunaan tuli kolhu ei kaveripiiri kiinnitä huomiota koska toiden kaverin äiti kuoli edellisenä päivänä auto-onnettomuudessa. Osalle heistä saattaisi jopa tipahtaa erityisherkkyyden sijaan narsismi diagnoosiksi. Nämä ihmiset ovat niitä jotka suureen ääneen vaativat sitä ja tätä huomiota ja erityiskohtelua itselleen suuttuen verisesti kun eivät sitä saa. Herkkää heissä ei ole muualla kuin omassa egossaan ihailun puutteessa.
Kriisitilanteissa monesti juuri erityisherkät ottavat johdon, koska he näkevät sekä kokonaisuuden että yksityiskohdat ja haluavat siitä kriisistä mahdollisimman nopeasti eroon jotta voivat keskittyä siihen tavalliseen hiljaiseen elämäänsä.
Minua pidetään vahvana ja monet kokevat minut turvalliseksi. Ennemmin pidän itseäni jossain määrin vahvana, mutta itsetuntemuksen prosessini on pahasti kesken ja välillä on vaikeuksia purkaa kuormitusta jolloin kuormitan muita. Minulla on ollut lapsuudessa hyvä tuki ja olen saanut olla omanlaiseni, sitä on osattu arvostaa. Mutta on myös niitä jotka ovat tehneet selväksi että minun pitäisi olla jotain muuta kuin olen että he voisivat hyväksyä minut.
Toivottavasi ap osaat olla tuki sille vahvalle herkälle jos hän joskus sitä tarvitsee. Myös vahvimmilla on heikot hetket jolloin he kaipaavat sitä että joku toinen on se vahva.