Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkkyydestä
28.08.2015 |
Luin juuri artikkelin aiheesta. Olen hyvin perillä siitä, että ihmiset ovat erilaisia, ihan synnynnäisestikin. JOstain syystä kuitenkin jutun luetuani, kuten myös keskusteltuani erään omasta mielestään erityisherkän kanssa, alkaa ärsyttää. Ehkä ärtymys johtuu omista ongelmistani. Mutta erityisherkkyyteen näyttää liittyvän hyvin voimakkaasti tunne ensinnäkin siitä, että kyseinen diagnoosi nostaa ihmisen muiden yläpuolelle, jollakin lailla paremmaksi. Että on minä, erityinen ja erityiskohtelua vaativa erityisherkkä ja sitten muut, varmaankin epäherkät sitten. Itse koen olevani hyvinkin herkkä ja empaattinen. Kun elämässä on ollut vaikeita aikoja, herkkyydelle on ollut kovin vähän tilaa, kun on pitänyt vaan jaksaa ja selviytyä. Epäilen myös, ettei kriisialueilla tai kriisitilanteissa elävillä ihmisillä ole varaa erityisherkkyyteen, silloin kun on ihan elämästä selviytymisen haasteita. Ja moni ihminen on myös lukossa tunteineen, eikä siksi kykene reagoimaan ja ilmaisemaan niitä vapaasti. Vaikka olisi synnynnäisesti kuinka herkkä. Eli ajattelen, että suurin osa ihmisistä on- asioiden ollessa hyvin- hyvin herkkiä. Ja sitä ajatusta vasten tämä "erityisherkkien" ihmisten erityisasemaan itsensä nostaminen tuntuu hieman loukkaavalta. Ja se, että ympäristön kuuluisi heidät monin tavoin huomioida. Eli heidän tarpeensa olisivat tärkeämpiä kuin toisten. Käsitykseni mukaan kasvuun kuuluu se että oppii itse kasvamaan ja muuttamaan asennettaan jne, eikä odota ympäristön muuttuvan. Tunnen myös erään oikeasti erityisen herkän- ja vahvan, toisia huomioonottavan, hienon ihmisen. Hän ei ole koskaan sanallakaan maininnut asiasta, tuskin on edes tietoinen siitä, kuinka poikkeuksellisen herkkä on. Mutta siis, te itsenne erityisen erityisherkäksi kokevat, haluaisin kuulla ajatuksianne aiheesta. Enkä ärsyyntyäkseni lisää, vaan ymmärtääkseni paremmin.
Kommentit (46)
Erityisherkkyyttä on monenlaista... Ja kuka vaan voi sanoa itseään herkäksi.
Itse olen herkkä jollakin tavalla, joten kunnioitan kanssaihmisiä sen verran etten ole töykeä heille tai tee muutakaan toista ihmistä vahingoittavaa.
Mielestäni kaikkien pitäisi olla sen verran fiksuja, että antaisivat tilaa kaikille ja kunnioittaisivat toisen ihmisen rajoja.
Itse olen elänyt perheessä, jossa ei kunnioitta toista ihmistä. Minun kotiin tullaan esimerkiksi ja tehdään asioita mitä en halua. Sanon esim 5 kertaa nätisti, että henkilö lopettaa touhunsa. Menen sänkyyn makaamaan ja sanon vielä 5 kertaa nätisti, että voisitko lopettaa, sillä alan hermostua ja sitten on leikki kaukana. Kun ei vieläkään mene perille. Siis aikuinen ihminen sanoo nätisti 10 kertaa toiselle aikuiselle ettei hänen toimintansa ole soveliasta minun kotonani, eikä siltikään uskota. Lopulta sitten menee kuppini nuri, koska minua ei olla kunnioitettu perheeni taholta koskaan. Korotan ääntäni ja sanon "Saatanan ämmä, etkö vittu tajua kun perkele sulle sanon. Nyt vittu lopetat ton sun touhus tai lähet vittu menemään täältä perkele. Sun piti tulla edes saatana kerran elämässä nätisti tänne teelle ja saatana vannotin, että vittu tuut perkele vaan teelle, etkä saatana tee muuta. Koska sä vittu perkele tajuat, kun olen sanonut jo 10 vitun kertaa nätisti." ja vastauksena saan "Mä vaan näitä tiskejä laitan vähän." ja sanon "Saatana tapan sut jos vielä saatana laitat niitä tiskejä. Vittu millä sut sais tajuamaan ämmä, että et voi saatana toimia noin." Ja hooma jatkuu... ja sanon hänelle " nyt jumalauta lähdet menemään ennen kun täällä tapahtuu murha!" Vieläkään ei mene perille mistä on kyse. Minun tavaroiden räpeltäminen jatkuu.
Sanani oli ne sitten kivoja tai pahemman luokan ylilyöntejä ei mene perille. Heitän lopulta tavarat käytävään ja talutan henkilön ulos hänen vastustellessa. Lopulta minulle sanotaan ettei tule enää ikinä kylään luokseni. Ja lopputulemana minun väitetään hakanneen tämä henkilö, koska poistin hänet asunnostani hänen työntäessä vastaan ja hänelle tuli mustelma, koska käyttää erästä mustelmille herkistävää lääkettä. Puskaradio vääristi siis koko tilanteen. Että tällasta...
Ja lopputulóksena minä olen hullu, joka kaipaa hoitoa.... Koskaan en ole tuntenut missään kenenkään muun ihmisen kanssa samanlaista rajojen rikkomista mitä lapsuuden kodissani tapahtui jatapahtuu edelleen aikuisena. Ja silti minä olen hullu...
Saanen kysyä kuka tässä tilanteessa on erityisherkkä? Olenko se minä tosiaan vai ei kukaan?
Mikäli miinustat tätä tekstiä, pyytäisin sinua perustelemaan miinusmerkkisi. Mielestäni miinus tälle tekstille on sama kuin kannattaisi kiusaamista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:40"]
"kuunneltaviksi herkälle ja ei herkälle ryhmälle"
Tämä siis toteutetaan siten vaikka että vanhemmat jotka ovat tunnistaneet lapsensa olevan erityisherkkä olisi 100kpl ja toinen lapsi joka ei ole herkkä olisi toiset 100kpl.
[/quote]
Jos herkkä ryhmä löytää tilastollisesti samat biisit ja ei herkän ryhmän valinnat ovat enemmän satunnaisia niin se voisi kertoa ainakin sen mitä itse uskoisin olevan totta : suuret massat kuuntelee mitä heille "tuputetaan" ja pieni joukko löytää jotain yhteistä mistä pitää. Tämä joukko muodostaa sitten mielipidevaikuttaja ryhmän joka tekee mielellään listoja uusista kappaleista ym ja soittaa niitä massoille jotka todellisuudessa ei kuitenkaan ymmärrä mitä erikoista kappaleissa on, heille on ihan sama mitä sieltä soi kunhan se on "peerien" mielestä jees ja kuuluvat siten joukkoon.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:30"]
Erityisherkkyyden keskeisiä piirteitä näyttää olevan erityinen herkkyys loukkaantua. Siihen vois kyllä auttaa terapia.
[/quote]Erityisherkkyyteni lisäksi olen älykäs ja huomaan heti jos keskustelija ei tiedä mistä puhuu tai loukkaa kömpelösti, rivien välissä. Onneksi olen myös huumorintajuinen, enkä ota loukkauksia tunteella vaan enemmänkin älyllisenä haasteena. Aliarvioimista on se, että jos pyritään jälkikäteen selittelemään sanojaan, tai ehdotellaan terapiaa. Siihen en itse syylisty.
Kun totesin, että voisi olla hyvä kehittää itseään tässä kohtaa, en tarkoittanut loukata, mutta pyydän anteeksi jos niin tein. Itsensä kehittäminen on minusta hyve. Kieltäydyin myös ottamasta toisen ihmisen tunteita kannettavakseni. Jos minä syyttäisin esim. kaikkia autisteja huomionhakemisesta ja ylimielisyydestä, joutuisin kyllä myöntämään, että ärtymys tulee minusta ja taitaisi olla itsetutkiskelun paikka.
Erityisherkkyyden huuhaa-leima taitaa tässä olla ongelmana. HSP kaipasi virallista diagnoosia, mutta sen aika ei ole vielä. Yliherkkyys -diagnoosi ei kata HSP:n kirjoa. Silti aistiyliherkkä lapsi saa toimintaterapiaa. Aikuisen erityisherkän on vaikea löytää tukea itselleen muista kuin vertaisistaan.
Vaikka hsp ei ole diagnoosi, esim.kattavat psykologiset- ja työkykytestit kertovat kyllä onko erityisherkkä vai ei. Itselle tämän ominaisuuden ymmärtäminen on ollut helpotus: En olekaan epänormaali vaan kuormitun helposti, emotionaalisuus ja toisten tunteiden peilaaminen on hyvin korostunut. Olen ns.ylikiltti erityisherkkä. En todellakaan hae sillä huomiota tai kuvittele olevani parempi, se vain on ominaisuus minussa, kuten jollakulla vaikkapa hyvä looginen ajattelu.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:46"]
Erityisherkkyyttä on monenlaista... Ja kuka vaan voi sanoa itseään herkäksi.[/quote]
Niin siis herkkyyttä on monenlaista, joku proffa nyt otti erityisherkkä termin ja määritteli sen kirjassa olevan jotain mikä täyttää hänen kriteerinsä ja sitten jostain oli vedetty tilasto että ~20% olisi sen määritelmän mukaan sellaisia.
Käytännössä asia nyt varmaan menee sitten niin että pitäisi katsoa mitkä on kasvatuksellisesti merkittäviä piirteitä. Itse sanoisin että poikkeuksellinen oikeudenmukaisuudentaju on aika iso ongelma - käytännössä tämmöinen lapsi siis haluaa että lapsiin kohdistuu samat systeemit kuin aikuisiin - joku heittää lumipallon kohti - siinä tuntee että on riski että jotain olisi voinut käydä - erityisherkkä voi tuossa tilanteessa reagoida vastaavasti kuin joku olisi ampunut aseella lähelle mutta ohi. Mitään ei käynyt mutta poliisi paikalle välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vasta puoli vuotta sitten tajunnut, että minulle on määritelmä, erityisherkkä. Tähän asti olen sukulaisten ja ex-miehen mielestä ollut vain outo. Myös työssä se on testeissä näkynyt vain huonona paineensietokykynä, josta syystä en ole saanut ylennystä esimiestehtäviin. Miten siis voisin kuvitella jotain ylemmyyttä?
Ulospäin olen sosiaalinen, positiivinen, vahvan ja tasapainoisen oloinen. Johtuu varmaan siitä, että tarvitsen tasapainoisen ja rauhallisen elämän, jotta herkkyys ei vie voimia. En voi katsoa ja lukea kauhua ja väkivaltaa, näen painajaisia viikon. En jaksa olla töykeiden ihmisten kanssa, ja tilasta taistelu käy voimille. Ennen en ymmärtänyt, mikseivät kaikki voi vain ottaa toisiakin huomioon. Nyt ymmärrän, että olen näkevä sokeiden keskellä, he vain eivät näe toisista ihmisistä mitä nämä haluavat ja tarvitsevat.
Minua pidetään yleisesti hyvänä ja luotettavana kuuntelijana, ja moni on sanonut että on uskoutunut minulle asioista, joita eivät uskoneet koskaan kertovansa kenellekään.
Nykyisin seurustelukumppanini on myös herkkä ihminen ja lopultakin puhumme samaa kieltä. Me emme riitele huutamalla, koska molemmat aistivat toisen harmitusta jo kauan ennen sitä pistettä, ja kysyvät että missä vika.
Lapseni on myös erityisherkkä, joten kotielämä on varsin rauhallista ja ennakoitavaa, ja se sopii molemmille loistavasti. Lapsen isä ei ole herkkä, joten ihmettelee miksi lapsi on sellainen itkupilli, ja koittaa tylyllä kohtelulla kasvattaa tälle kuorta. Olen yrittänyt sanoa että ei se niin toimi.
"En voi katsoa ja lukea kauhua ja väkivaltaa, näen painajaisia viikon"
Hei hyvä että toit tuon. Tuo on kanssa sellainen helpommin todettava asia. Me erityisherkät pidämme kaikenlaista itsestäänselvinä mutta vaatii vähän miettimistä keksiä miten asiat on tieteellisesti todistettavissa. Itse näin painajaisia Haamujengi 2 elokuvasta vuosia.
Tosin en kyllä haluaisi altistaa tuohon kokeeseen ihmisiä. Tämmöistä on tehty joskus. Yksi tapaus jossa kokeet saivat miehen uskomaan että tiede on niin paha että alkoi lähetellä pommeja tieteen kanssa tekemisissä oleville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:46"]
Erityisherkkyyttä on monenlaista... Ja kuka vaan voi sanoa itseään herkäksi.
Itse olen herkkä jollakin tavalla, joten kunnioitan kanssaihmisiä sen verran etten ole töykeä heille tai tee muutakaan toista ihmistä vahingoittavaa.
Mielestäni kaikkien pitäisi olla sen verran fiksuja, että antaisivat tilaa kaikille ja kunnioittaisivat toisen ihmisen rajoja.
Itse olen elänyt perheessä, jossa ei kunnioitta toista ihmistä. Minun kotiin tullaan esimerkiksi ja tehdään asioita mitä en halua. Sanon esim 5 kertaa nätisti, että henkilö lopettaa touhunsa. Menen sänkyyn makaamaan ja sanon vielä 5 kertaa nätisti, että voisitko lopettaa, sillä alan hermostua ja sitten on leikki kaukana. Kun ei vieläkään mene perille. Siis aikuinen ihminen sanoo nätisti 10 kertaa toiselle aikuiselle ettei hänen toimintansa ole soveliasta minun kotonani, eikä siltikään uskota. Lopulta sitten menee kuppini nuri, koska minua ei olla kunnioitettu perheeni taholta koskaan. Korotan ääntäni ja sanon "Saatanan ämmä, etkö vittu tajua kun perkele sulle sanon. Nyt vittu lopetat ton sun touhus tai lähet vittu menemään täältä perkele. Sun piti tulla edes saatana kerran elämässä nätisti tänne teelle ja saatana vannotin, että vittu tuut perkele vaan teelle, etkä saatana tee muuta. Koska sä vittu perkele tajuat, kun olen sanonut jo 10 vitun kertaa nätisti." ja vastauksena saan "Mä vaan näitä tiskejä laitan vähän." ja sanon "Saatana tapan sut jos vielä saatana laitat niitä tiskejä. Vittu millä sut sais tajuamaan ämmä, että et voi saatana toimia noin." Ja hooma jatkuu... ja sanon hänelle " nyt jumalauta lähdet menemään ennen kun täällä tapahtuu murha!" Vieläkään ei mene perille mistä on kyse. Minun tavaroiden räpeltäminen jatkuu.
Sanani oli ne sitten kivoja tai pahemman luokan ylilyöntejä ei mene perille. Heitän lopulta tavarat käytävään ja talutan henkilön ulos hänen vastustellessa. Lopulta minulle sanotaan ettei tule enää ikinä kylään luokseni. Ja lopputulemana minun väitetään hakanneen tämä henkilö, koska poistin hänet asunnostani hänen työntäessä vastaan ja hänelle tuli mustelma, koska käyttää erästä mustelmille herkistävää lääkettä. Puskaradio vääristi siis koko tilanteen. Että tällasta...
Ja lopputulóksena minä olen hullu, joka kaipaa hoitoa.... Koskaan en ole tuntenut missään kenenkään muun ihmisen kanssa samanlaista rajojen rikkomista mitä lapsuuden kodissani tapahtui jatapahtuu edelleen aikuisena. Ja silti minä olen hullu...
Saanen kysyä kuka tässä tilanteessa on erityisherkkä? Olenko se minä tosiaan vai ei kukaan?
Mikäli miinustat tätä tekstiä, pyytäisin sinua perustelemaan miinusmerkkisi. Mielestäni miinus tälle tekstille on sama kuin kannattaisi kiusaamista....
[/quote]Ymmärrän sinua. Toisaalta tuo ystävisikin on rajaton, häntäkään ei ole kunnioitettu, jos hän ei osaa kunniottaa sinua. Olen kokenut samaa, monesti. Eräs kaverini ei kuuntele ollenkaan silloin kun sanon oman mielipiteeni. Tämä on esimerkki: olin myymässä ostamani "mekon" eteenpäin. Kokeilin mekkoa ja totesin, ettei se sovikaan minulle. Ystäväni tuli käymään ja huomasin mekon eteisessä. Hän totesi, että onpa nätti mekko. Sanoin, että olen myymässä sen. Hän totesi, että ei, ei, ei pidät sen, se sopii sinulle. Sanoin uudestaan, että onhan se nätti muttei sovi minulle. Hän tyrmää minut uudestaan ja jatkaa kunnes hiljenen. Hän tietää paremmin kuin minä, hän kertoo miten asia on. Minun puolestani.
Uskon kuitenkin että kun erityisherkät on tieteellisesti seulottu (esm tuo musiikkiseulonta tai kauhualtistus) niin voidaan löytää dna /bioinformatiikalla geenit jotka sitten todistavat että on olemassa tämmöinen ryhmä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjua lukematta... Aistini ovat aina olleet herkät. Pahin on tuntoaisti, aamuisin hiusten harjaaminen vaatii ihan keskittymistä ettei pääsisi itku, kun nipistää niin vietävästi. En kyllä tee siitä numeroa.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:03"]
Olen vasta puoli vuotta sitten tajunnut, että minulle on määritelmä, erityisherkkä. Tähän asti olen sukulaisten ja ex-miehen mielestä ollut vain outo. Myös työssä se on testeissä näkynyt vain huonona paineensietokykynä, josta syystä en ole saanut ylennystä esimiestehtäviin. Miten siis voisin kuvitella jotain ylemmyyttä?
Ulospäin olen sosiaalinen, positiivinen, vahvan ja tasapainoisen oloinen. Johtuu varmaan siitä, että tarvitsen tasapainoisen ja rauhallisen elämän, jotta herkkyys ei vie voimia. En voi katsoa ja lukea kauhua ja väkivaltaa, näen painajaisia viikon. En jaksa olla töykeiden ihmisten kanssa, ja tilasta taistelu käy voimille. Ennen en ymmärtänyt, mikseivät kaikki voi vain ottaa toisiakin huomioon. Nyt ymmärrän, että olen näkevä sokeiden keskellä, he vain eivät näe toisista ihmisistä mitä nämä haluavat ja tarvitsevat.
Minua pidetään yleisesti hyvänä ja luotettavana kuuntelijana, ja moni on sanonut että on uskoutunut minulle asioista, joita eivät uskoneet koskaan kertovansa kenellekään.
Nykyisin seurustelukumppanini on myös herkkä ihminen ja lopultakin puhumme samaa kieltä. Me emme riitele huutamalla, koska molemmat aistivat toisen harmitusta jo kauan ennen sitä pistettä, ja kysyvät että missä vika.
Lapseni on myös erityisherkkä, joten kotielämä on varsin rauhallista ja ennakoitavaa, ja se sopii molemmille loistavasti. Lapsen isä ei ole herkkä, joten ihmettelee miksi lapsi on sellainen itkupilli, ja koittaa tylyllä kohtelulla kasvattaa tälle kuorta. Olen yrittänyt sanoa että ei se niin toimi.
[/quote]
Edellä mainittu on tapahtunut myös minulle. Eräs miespuolinen henkilö, jonka kanssa olimme vasta tavanneet, kertoi minulle sydänsuruistaan vaikka oli myös sanonut että ei enää luota muihin, koska entinen heila oli valehdellut hänelle. Sen jälkeen hän ihmetteli, että miten hän pystyi kertomaan minulle jotain, josta ei voinut puhua kenenkään muun kanssa. Minä sanoin että minulla on vain sellainen vaikutus. Olemme yhä läheisiä. Saan siitä pientä iloa, että ihmiset tuntevat olonsa keveämmäksi kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen helpottunut, että tälle millainen olen, on nimi. Etten ole vain ns. liian tunteikas, heikko, liian kiltti, yliherkkä, herkkä loukkaantumaan, itkupilli.
Entä jos sen sijaan että minä olen herkkä loukkaantumaan, sillä loukkaajalla onkin puutteita sosiaalisissa taidoissa, kun ei ymmärrä ettei ihmisille voi olla niin loukkaava tai töykeä. Moni ylpeilee sillä miten "suorapuheinen" on. Ja töksäyttelee ihmisille sitten mitä sattuu, heidän ulkonäöstä, painosta, elämänvalinnoista, kodinhoidon tasosta, puhetavasta jne. jne. Uskomatonta porukkaa. Miksi kukaan ei heille sano, että heissä on vikaa kun eivät osaa ihmisten kanssa tulla toimeen eivätkä opi normaaleja käytöstapoja.
Alhaista kipukynnystäni on myös pilkattu ja pidetty sitä esittämisenä ja ehkä jonain diivailuna. Ihmisten erilaiset kipukynnykset on kuitenkin ihan tosiasia, koska olen nähnyt että on ihmisiä joilla on ihan vaarallisen korkea kipukynnys, niin että loukkaantuvat huomaamattaan pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tässä ketjussa lueteltu ei ole erityisherkkää. On normaalia että ihmisellä on tunteet ja hän reagoi ympäristön ärsykkeisiin. Ja osa "erityisherkkyyttä" on kyllä ihan puhtaasti neuroottisuutta joka paranisi terapiassa, sori vaan. Myös se, että toisen loukkaavat sanat tuntuvat pahalta kuuluu ihmisyyteen ilman mitään erityisherkkyyksiäkin. Minä en tunnista mitään erityisherkkyyttä itsessäni- mutta olen silti hyvin tunteellinen ja myötätuntoinen- ja ihmiset uskoutuvat minulle helposti. Se ei välttämättä johtu mistään erityisyydestä MINUSSA vaan siitä että kuuntelen HEITÄ, olen kiinnostunut heistä. Tämä taitaa olla aika vaikea aihe. Mut jos ihminen saalohtua ja voimaa "erityisyydestään", niin sehän on hyvä asia. Ja kaikkihan olemme erityisiä ja ainutlaatuisia, kukin tavallamme.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:42"]
Kaikki tässä ketjussa lueteltu ei ole erityisherkkää. On normaalia että ihmisellä on tunteet ja hän reagoi ympäristön ärsykkeisiin. Ja osa "erityisherkkyyttä" on kyllä ihan puhtaasti neuroottisuutta joka paranisi terapiassa, sori vaan. Myös se, että toisen loukkaavat sanat tuntuvat pahalta kuuluu ihmisyyteen ilman mitään erityisherkkyyksiäkin. Minä en tunnista mitään erityisherkkyyttä itsessäni- mutta olen silti hyvin tunteellinen ja myötätuntoinen- ja ihmiset uskoutuvat minulle helposti. Se ei välttämättä johtu mistään erityisyydestä MINUSSA vaan siitä että kuuntelen HEITÄ, olen kiinnostunut heistä. Tämä taitaa olla aika vaikea aihe. Mut jos ihminen saalohtua ja voimaa "erityisyydestään", niin sehän on hyvä asia. Ja kaikkihan olemme erityisiä ja ainutlaatuisia, kukin tavallamme.
[/quote]Et ymmärrä mistä tässä on kyse.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:29"]Olen helpottunut, että tälle millainen olen, on nimi. Etten ole vain ns. liian tunteikas, heikko, liian kiltti, yliherkkä, herkkä loukkaantumaan, itkupilli.
Entä jos sen sijaan että minä olen herkkä loukkaantumaan, sillä loukkaajalla onkin puutteita sosiaalisissa taidoissa, kun ei ymmärrä ettei ihmisille voi olla niin loukkaava tai töykeä. Moni ylpeilee sillä miten "suorapuheinen" on. Ja töksäyttelee ihmisille sitten mitä sattuu, heidän ulkonäöstä, painosta, elämänvalinnoista, kodinhoidon tasosta, puhetavasta jne. jne. Uskomatonta porukkaa. Miksi kukaan ei heille sano, että heissä on vikaa kun eivät osaa ihmisten kanssa tulla toimeen eivätkä opi normaaleja käytöstapoja.
[/quote]
Katsot maailmaa aika itsekeskeisesti. Eikö sellainen skenaario ei tule mieleesi, että ehkä tulkitset toisten sanoja loukkaaviksi silloinkin, kun ne eivät sitä muiden mielestä ole? Minusta ainakin kuulostaa että olet herkkä loukkaantumaan - voisit ehkä sanoa siitä ystävillesi, niin tietävät suodattaa puheitaan.
Ja mitä lopulta voi laittaa erityisherkkyyden piikkiin? Itse aistin usein ihmisten todelliset tarkoitusperät ja tunteet, mutta en loukkaannu helposti. Ahdistun tietyistä äänistä, erityisesti rouskutuksesta, ja välttelen siksi esim. leffateattereita. Konsertit ja ihmismassat kuormittavat myös liikaa. Mutta onko se kuitenkin vain valikoivaa yliherkkyyttä?
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:42"]
Kaikki tässä ketjussa lueteltu ei ole erityisherkkää. On normaalia että ihmisellä on tunteet ja hän reagoi ympäristön ärsykkeisiin. Ja osa "erityisherkkyyttä" on kyllä ihan puhtaasti neuroottisuutta joka paranisi terapiassa, sori vaan. Myös se, että toisen loukkaavat sanat tuntuvat pahalta kuuluu ihmisyyteen ilman mitään erityisherkkyyksiäkin. Minä en tunnista mitään erityisherkkyyttä itsessäni- mutta olen silti hyvin tunteellinen ja myötätuntoinen- ja ihmiset uskoutuvat minulle helposti. Se ei välttämättä johtu mistään erityisyydestä MINUSSA vaan siitä että kuuntelen HEITÄ, olen kiinnostunut heistä. Tämä taitaa olla aika vaikea aihe. Mut jos ihminen saalohtua ja voimaa "erityisyydestään", niin sehän on hyvä asia. Ja kaikkihan olemme erityisiä ja ainutlaatuisia, kukin tavallamme.
[/quote]Et ymmärrä mistä tässä on kyse.
[/quote]
Ehkä niin. Tai sitten ainoaa oikeaa ymmärrystä ei ole olemassakaan. On vain subjektiivisia kokemuksia. Ja nehän eivät koskaan ole kuin yhden ihmisen totuus.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:42"]
Kaikki tässä ketjussa lueteltu ei ole erityisherkkää. On normaalia että ihmisellä on tunteet ja hän reagoi ympäristön ärsykkeisiin. Ja osa "erityisherkkyyttä" on kyllä ihan puhtaasti neuroottisuutta joka paranisi terapiassa, sori vaan. Myös se, että toisen loukkaavat sanat tuntuvat pahalta kuuluu ihmisyyteen ilman mitään erityisherkkyyksiäkin. Minä en tunnista mitään erityisherkkyyttä itsessäni- mutta olen silti hyvin tunteellinen ja myötätuntoinen- ja ihmiset uskoutuvat minulle helposti. Se ei välttämättä johtu mistään erityisyydestä MINUSSA vaan siitä että kuuntelen HEITÄ, olen kiinnostunut heistä. Tämä taitaa olla aika vaikea aihe. Mut jos ihminen saalohtua ja voimaa "erityisyydestään", niin sehän on hyvä asia. Ja kaikkihan olemme erityisiä ja ainutlaatuisia, kukin tavallamme.
[/quote]Et ymmärrä mistä tässä on kyse.
[/quote]
Ehkä niin. Tai sitten ainoaa oikeaa ymmärrystä ei ole olemassakaan. On vain subjektiivisia kokemuksia. Ja nehän eivät koskaan ole kuin yhden ihmisen totuus.
[/quote]
Hyvä kuulo ei ole subjektiivinen kokemus, tai hyvä näkö, tai että juoksee nopeasti tai on pitkä. Me olemme fyysisesti ja geneettisesti erilaisia. Meille tekee elämän vaikeaksi juuri tuo oletus että se on kunkin päässä. Erityisherkkyys on ihan fyysinen ominaisuus, ei jotain mistä pitää "oppia pois", "lakata olemasta itkupilli" tai "miehistyä".
On turha sanoa jollekulle jolla on absoluuttinen sävelkorva, että "en minä laulanut väärin, se on sinun subjektiivinen kokemus". Jos et itse aisti sitä, ei se tarkoita että sitä ei ole.
Samoin joillakin ihmisillä on tarkka värisilmä. Heillekin on löytynyt selitys, niitä silmän tappisoluja on toisilla enemmän ja useampaa lajia. Niin että kun joku joka ei erota paljonkaan värejä sanoo, että "ei nää nyt niin eriväriset ole", niin on ne, vaikka hän ei niitä erottaisikaan.
Oireitani esim.:
- hiustenkuivaajaa ei saa käyttää kyplyhuoneen ovi auki jos minä olen kotona
- pyykkikoneen linkousääni saa minut raivon partaalle, suljen oven ja poistun asunnon toiseen päähän
- huomaan ilmapiirin muutoksia kohdatessani ihmisiä, kiinnitän huomiota mikroeleisiin, sisältö menee tämän takia usein ohi vaikken ole tyhmä, tykkään joskus katsoa uutisia äänettömällä ja analysoida ilmeitä
- ajaessani autoa, jossa on monta ihmistä toivon, että he ovat hiljaa tai puhuvat hiljaa, radio ei ole mielellään päällä
- rakennustyömaat kierrän kaukaa, vaikka sieltä kuuluisikin vain pientä kolkutusta, äkilliset kovat äänet tuntuvat fyysisinä oireina
- vältän paikkoja joissa on paljon ihmisiä
- isoissa kauppakeskuksissa tulee vatsa kipeeksi ja happi tuntuu loppuvan, aina, wc:n täytyy olla lähellä
- tunnen voimakasta myötätuntoa tuttavaa kohtaan kun hän jakaa ongelmansa, vaikka keskustelu etenee muihin aiheisiin palaan aina tuohon ongelmaan mielessäni
- inhoan, vihaan muiden ihmisten syömisääniä, tulee aggressiivinen olo
- olen erakko, viihdyn parhaiten yksin, pimeässä ja hiljaisessa kodissa
- luonnossa kävely auttaa, samoin klassinen musiikki
- käytän usein kuulosuojaimia keskittyessäni johonkin tärkeään, ettei keskittyminen hajoa
- käytän löysiä vaatteita, muunlaiset aiheuttavat pakkoliikkeitä ja ärtymystä
Nämä ovat osa oireistani. Nuorempana tuon sisällön ohittaminen oli tavallista. Keskustellessani jäin analysoimaan toisen tunteita, eleitä, äänenpainoja jne. Toisaalta minua kiehtoi ihmiset, joilta en saanut mitään irti, jonka kasvot ja eleet eivät paljastaneet mitään.
"kuunneltaviksi herkälle ja ei herkälle ryhmälle"
Tämä siis toteutetaan siten vaikka että vanhemmat jotka ovat tunnistaneet lapsensa olevan erityisherkkä olisi 100kpl ja toinen lapsi joka ei ole herkkä olisi toiset 100kpl.