Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkkyydestä
28.08.2015 |
Luin juuri artikkelin aiheesta. Olen hyvin perillä siitä, että ihmiset ovat erilaisia, ihan synnynnäisestikin. JOstain syystä kuitenkin jutun luetuani, kuten myös keskusteltuani erään omasta mielestään erityisherkän kanssa, alkaa ärsyttää. Ehkä ärtymys johtuu omista ongelmistani. Mutta erityisherkkyyteen näyttää liittyvän hyvin voimakkaasti tunne ensinnäkin siitä, että kyseinen diagnoosi nostaa ihmisen muiden yläpuolelle, jollakin lailla paremmaksi. Että on minä, erityinen ja erityiskohtelua vaativa erityisherkkä ja sitten muut, varmaankin epäherkät sitten. Itse koen olevani hyvinkin herkkä ja empaattinen. Kun elämässä on ollut vaikeita aikoja, herkkyydelle on ollut kovin vähän tilaa, kun on pitänyt vaan jaksaa ja selviytyä. Epäilen myös, ettei kriisialueilla tai kriisitilanteissa elävillä ihmisillä ole varaa erityisherkkyyteen, silloin kun on ihan elämästä selviytymisen haasteita. Ja moni ihminen on myös lukossa tunteineen, eikä siksi kykene reagoimaan ja ilmaisemaan niitä vapaasti. Vaikka olisi synnynnäisesti kuinka herkkä. Eli ajattelen, että suurin osa ihmisistä on- asioiden ollessa hyvin- hyvin herkkiä. Ja sitä ajatusta vasten tämä "erityisherkkien" ihmisten erityisasemaan itsensä nostaminen tuntuu hieman loukkaavalta. Ja se, että ympäristön kuuluisi heidät monin tavoin huomioida. Eli heidän tarpeensa olisivat tärkeämpiä kuin toisten. Käsitykseni mukaan kasvuun kuuluu se että oppii itse kasvamaan ja muuttamaan asennettaan jne, eikä odota ympäristön muuttuvan. Tunnen myös erään oikeasti erityisen herkän- ja vahvan, toisia huomioonottavan, hienon ihmisen. Hän ei ole koskaan sanallakaan maininnut asiasta, tuskin on edes tietoinen siitä, kuinka poikkeuksellisen herkkä on. Mutta siis, te itsenne erityisen erityisherkäksi kokevat, haluaisin kuulla ajatuksianne aiheesta. Enkä ärsyyntyäkseni lisää, vaan ymmärtääkseni paremmin.
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:42"]
Kaikki tässä ketjussa lueteltu ei ole erityisherkkää. On normaalia että ihmisellä on tunteet ja hän reagoi ympäristön ärsykkeisiin. Ja osa "erityisherkkyyttä" on kyllä ihan puhtaasti neuroottisuutta joka paranisi terapiassa, sori vaan. Myös se, että toisen loukkaavat sanat tuntuvat pahalta kuuluu ihmisyyteen ilman mitään erityisherkkyyksiäkin. Minä en tunnista mitään erityisherkkyyttä itsessäni- mutta olen silti hyvin tunteellinen ja myötätuntoinen- ja ihmiset uskoutuvat minulle helposti. Se ei välttämättä johtu mistään erityisyydestä MINUSSA vaan siitä että kuuntelen HEITÄ, olen kiinnostunut heistä. Tämä taitaa olla aika vaikea aihe. Mut jos ihminen saalohtua ja voimaa "erityisyydestään", niin sehän on hyvä asia. Ja kaikkihan olemme erityisiä ja ainutlaatuisia, kukin tavallamme.
[/quote]Et ymmärrä mistä tässä on kyse.
[/quote]
Ehkä niin. Tai sitten ainoaa oikeaa ymmärrystä ei ole olemassakaan. On vain subjektiivisia kokemuksia. Ja nehän eivät koskaan ole kuin yhden ihmisen totuus.
[/quote]
Hyvä kuulo ei ole subjektiivinen kokemus, tai hyvä näkö, tai että juoksee nopeasti tai on pitkä. Me olemme fyysisesti ja geneettisesti erilaisia. Meille tekee elämän vaikeaksi juuri tuo oletus että se on kunkin päässä. Erityisherkkyys on ihan fyysinen ominaisuus, ei jotain mistä pitää "oppia pois", "lakata olemasta itkupilli" tai "miehistyä".
On turha sanoa jollekulle jolla on absoluuttinen sävelkorva, että "en minä laulanut väärin, se on sinun subjektiivinen kokemus". Jos et itse aisti sitä, ei se tarkoita että sitä ei ole.
Samoin joillakin ihmisillä on tarkka värisilmä. Heillekin on löytynyt selitys, niitä silmän tappisoluja on toisilla enemmän ja useampaa lajia. Niin että kun joku joka ei erota paljonkaan värejä sanoo, että "ei nää nyt niin eriväriset ole", niin on ne, vaikka hän ei niitä erottaisikaan.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Geneettinen reaktioherkkyys on geneettistä. Noi tunnepuolen herkkyydet taas viittaavat pikemminkin neuroottisuuteen. Ja monen kirjoituksessa haluun siirtää vastuu omist tunteista pois itseltä toiveeksi että muut muuttuisivat. Siksi tästä varmaan tulee niin tulenherkkä aihe. Ja kuten temperamenttipiirteissä- jotka opvat geneettisiä; synnynnäistä on tapa vastata ärsykkeeseen. Ja ihmisellä itsellään on mahdollisuus kehittää näitä reagointitapoja suhteessa ympäristöön. Erityisherkkyys ei varmaankaan ole myöskään geneettinen este toisten kunnioittamiselle ja erilaisuuden sietämiselle muissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muuten luulen, että yksi iso erityisherkkien ryhmä on alkoholistit.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 12:03"]Joo, osa "erityisherkistä" on oikeasti vain mielensäpahoittajia, jotka hakevat oikeutusta omien tunteidensa asettamisesta muiden ihmisten tunteiden edelle. Tästä ap varmaan puhuu.
Sitten on OIKEASTI erityisherkät, jotka toisin kuin edelliset, ovat niin herkkiä muiden tunteille, että eivät todellakaan keskity vain itseensä. Esim
oman lapseni emotionaalinen herkkyys näkyy ainakin ylikiltteytenä ja haluna miellyttää. Toki hän näyttää tunteensa välillä poikkeuksellisen voimakkaana, mutta pyrkii olemaan tekemättä itsestään numeroa ja puree huulta. Ei erityisherkkä ole draamakuningatar.
[/quote]
Jatkan tähän vielä. Lapsi vaistoaa esim. jos olen huonolla tuulella tai tyytymätön ja pyrkii omalla käytöksellään korjaamaan tilanteen tai vetäytyy, koska hänen on selvästi vaikea kestää negatiivista tunnetta, jota hän myötäelää. Hän pitää kovasti tutusta ja turvallisesta, joka ei aiheuta liian voimakkaita tunnekokemuksia. Hänen kanssaan on siis helppo tulla juttuun, mutta äitinä käsittelen häntä silkkihansikkain, koska hän uskoo pelkkää kehotusta ja liian kova äänensävy selvästi painaa hänen mieltään enemmän kuin muiden lasten kohdalla. Hän on älykäs, mutta en usko että hyvin vaativa työ tekisi hänelle hyvää. Hän murehtisi liikaa ja väsyisi vastuun alle. Koetan kuitenkin parhaani että hän oppisi elämään ominaisiutensa kanssa niin, että se tuntuisi mahdollisuudelta enemmän kuin taakalta.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 12:11"]
Mä muuten luulen, että yksi iso erityisherkkien ryhmä on alkoholistit.
[/quote]
Alapeukutus on tietysti ymmärrettävää, koska alkoholismi ei kiillotalla toivotulla tavalla esityisherkkyysryhmän imagoa.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:47"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 11:29"]Olen helpottunut, että tälle millainen olen, on nimi. Etten ole vain ns. liian tunteikas, heikko, liian kiltti, yliherkkä, herkkä loukkaantumaan, itkupilli. Entä jos sen sijaan että minä olen herkkä loukkaantumaan, sillä loukkaajalla onkin puutteita sosiaalisissa taidoissa, kun ei ymmärrä ettei ihmisille voi olla niin loukkaava tai töykeä. Moni ylpeilee sillä miten "suorapuheinen" on. Ja töksäyttelee ihmisille sitten mitä sattuu, heidän ulkonäöstä, painosta, elämänvalinnoista, kodinhoidon tasosta, puhetavasta jne. jne. Uskomatonta porukkaa. Miksi kukaan ei heille sano, että heissä on vikaa kun eivät osaa ihmisten kanssa tulla toimeen eivätkä opi normaaleja käytöstapoja. [/quote] Katsot maailmaa aika itsekeskeisesti. Eikö sellainen skenaario ei tule mieleesi, että ehkä tulkitset toisten sanoja loukkaaviksi silloinkin, kun ne eivät sitä muiden mielestä ole? Minusta ainakin kuulostaa että olet herkkä loukkaantumaan - voisit ehkä sanoa siitä ystävillesi, niin tietävät suodattaa puheitaan. Ja mitä lopulta voi laittaa erityisherkkyyden piikkiin? Itse aistin usein ihmisten todelliset tarkoitusperät ja tunteet, mutta en loukkaannu helposti. Ahdistun tietyistä äänistä, erityisesti rouskutuksesta, ja välttelen siksi esim. leffateattereita. Konsertit ja ihmismassat kuormittavat myös liikaa. Mutta onko se kuitenkin vain valikoivaa yliherkkyyttä?
[/quote]
Tätini on samaa mieltä. Hänellä on tapana kehua miten on niin suorapuheinen. Viimeksi hän sanoi minulle "Oletpa sinä lihonut, näytät ihan siltä kuin olisit raskaana. Kannattaa varmaan syödä vähemmän".
Tottahan tuo oli. Mutta monikin on varmaan samaa mieltä kanssani, että se oli myös loukkaavasti sanottu eikä kuulu hänelle pätkääkään. Tätini mielestä hän on vain suorapuheinen, ja minä olen herkkänahkainen.
Nykyään olen tietysti oppinut jo ottamaan hänen möläyksensä ihan pokalla. Teininä tein sen virheen että näytin loukkaantumiseni.
Joo, osa "erityisherkistä" on oikeasti vain mielensäpahoittajia, jotka hakevat oikeutusta omien tunteidensa asettamisesta muiden ihmisten tunteiden edelle. Tästä ap varmaan puhuu.
Sitten on OIKEASTI erityisherkät, jotka toisin kuin edelliset, ovat niin herkkiä muiden tunteille, että eivät todellakaan keskity vain itseensä. Esim
oman lapseni emotionaalinen herkkyys näkyy ainakin ylikiltteytenä ja haluna miellyttää. Toki hän näyttää tunteensa välillä poikkeuksellisen voimakkaana, mutta pyrkii olemaan tekemättä itsestään numeroa ja puree huulta. Ei erityisherkkä ole draamakuningatar.