Lue keskustelun säännöt.
Voiko lapselle tarjota liikaa elämyksiä?
28.08.2015 |
Sitä tässä pohdiskelen. Toisilla on elintaso varsin korkea ja mahdollisuus kiikuttaa lasta vuodessa yhteen sun toiseen tapahtumaan, toisilla taas ei minkäänlaisia mahdollisuuksia. Itse olen kasvanut köyhässä perheessä ja päässyt kerta vuoteen huvipuistoon, sekä kerran elämässäni sirkukseen. Tiedostan toimivani toisin näistäkin syistä vanhempana: oman lapsen kanssa tulee käytyä vaikka missä. Vuoteen mahtuu sirkusta, teatteria, legolandia, ilmaislintsiä, konserttia sekä ilmaisia tapahtumia. Toki myös matkailemme väh. sen kerran vuodessa ulkomailla.... Itse olin ensimmäistä kertaa ulkomailla ja lentokoneessa 15-vuotiaana!! Mietin, onko nykypäivän yltäkylläisyydellä mahdollisesti negatiivisia vaikutuksia lapseen (materiasta on huomattavasti tiukempi linja meillä)? Mitä ajattelette?
Kommentit (18)
Mun kokemuksen mukaan lapsuudesta parhaimmat muistot on vanhempien kanssa puuhailu arkisissa hommissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni mitä enemmän lapselle tarjoaa, sitä enemmän se osaa vaatia. Jatkuva saaminen ei tuoda enään suurta odotusta ja riemua. Omat lapset ovat saaneet vaihtoehdon tämä vai tämä ja sinne ollaan sitten menty.
Kolmonen vielä lisää, että siinä samalla myös oppi arkisia asioita. Ei jäänyt sormi suuhun, kun muutti omilleen.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:09"]Voi ja siitä seuraa se että mikään ei riitä eikä mihinkään olla tyytyväisiä.
[/quote]
No sitä mietinkin. Toki me puuhailemme pääasiallisesti arkisia juttuja, ollaan kotona, käydään pihalla ym. Mutta kun minä aikuisena haluan esim. mennä teatteriin, konserttiin, sirkukseen, ja on mahdollisuus ja lapsikin tykkää, niin vaikea olla menemättä.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:12"]Kolmonen vielä lisää, että siinä samalla myös oppi arkisia asioita. Ei jäänyt sormi suuhun, kun muutti omilleen.
[/quote]
Eihän se sulje pois sitä arkisuutta. Paljon me puuhataan kotijuttuja: siivoillaan, laitetaan ruokaa, leivotaan, pelaillaan lautapelejä, katsotaan yhdessä telkkaa ja syödään karkkia. Kerran parissa kuussa on yleensä jotain kivaa johon kaikki haluaa mennä, lapsen takia emme varsinaisesti tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:09"]Voi ja siitä seuraa se että mikään ei riitä eikä mihinkään olla tyytyväisiä.
[/quote]
Tämä pätee ainakin meidän kohdalla.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:16"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:09"]Voi ja siitä seuraa se että mikään ei riitä eikä mihinkään olla tyytyväisiä.
[/quote]
Tämä pätee ainakin meidän kohdalla.
[/quote]
Minkä ikäisenä tyytymättömyys alkaa ilmenemään? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:12"]Kolmonen vielä lisää, että siinä samalla myös oppi arkisia asioita. Ei jäänyt sormi suuhun, kun muutti omilleen. [/quote] Eihän se sulje pois sitä arkisuutta. Paljon me puuhataan kotijuttuja: siivoillaan, laitetaan ruokaa, leivotaan, pelaillaan lautapelejä, katsotaan yhdessä telkkaa ja syödään karkkia. Kerran parissa kuussa on yleensä jotain kivaa johon kaikki haluaa mennä, lapsen takia emme varsinaisesti tee mitään.
[/quote]
En sitä tarkoittanutkaan, vaan ettei lapsen ole välttämätöntä saada hirveästi "elämyksiä".
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:17"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:16"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:09"]Voi ja siitä seuraa se että mikään ei riitä eikä mihinkään olla tyytyväisiä.
[/quote]
Tämä pätee ainakin meidän kohdalla.
[/quote]
Minkä ikäisenä tyytymättömyys alkaa ilmenemään? Ap
[/quote]
Riippuu kuinka usein on huvia. 8- vuotiaana meillä näkynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:18"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:12"]Kolmonen vielä lisää, että siinä samalla myös oppi arkisia asioita. Ei jäänyt sormi suuhun, kun muutti omilleen. [/quote] Eihän se sulje pois sitä arkisuutta. Paljon me puuhataan kotijuttuja: siivoillaan, laitetaan ruokaa, leivotaan, pelaillaan lautapelejä, katsotaan yhdessä telkkaa ja syödään karkkia. Kerran parissa kuussa on yleensä jotain kivaa johon kaikki haluaa mennä, lapsen takia emme varsinaisesti tee mitään.
[/quote]
En sitä tarkoittanutkaan, vaan ettei lapsen ole välttämätöntä saada hirveästi "elämyksiä".
[/quote]
Sehän meillä onkin tilanne että emme lapsen elämysten takia mitään tee, vaan sen takia että se on kaikista mukavaa (esim perheen suosikkiartistin keikka, minä tykkään teatterista). Toisaalta taas hoplopit sun muut jää täysin käyttämättä koska ne on kamalia paikkoja ja siitä ei nauti muu kuin lapsi = puhdasta elämysten tarjoamista lapselle.
On lapsella jatkossa vaikeaa, jos elämässä ei siedä niitä tylsiä hetkiä ja hiljaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsella ei ole mitään tekemistä niin se kehittää luovuutta äärettömän hyvin.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 08:22"]On lapsella jatkossa vaikeaa, jos elämässä ei siedä niitä tylsiä hetkiä ja hiljaisuutta.
[/quote]
Miksi ei siedä kun arki on sitä arkea? Jos kerran kahdessa kuussa on jotain poikkeavaa? Tai ainakin lapsi nauttii paljon arkivapaastaan ja viikonlopuista kun ollaan kotona. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin muistan teiniajoilta tän: olin 17vuotiaana käynyt elämäni aikana 2 kertaa lentokoneella ulkomailla, Barcelonassa ja Teneriffalla, sekä noin 5 kertaa laivalla. En odottanut koskaan mitään matkoja, koska eihän niitä koskaan edes ollut. Toki usein haaveilin, mutta rahatilanne oli perheessä mikä oli, ja lähinnä keskityin siihen, että jos itse saisin vähän säästettyä ylimääräistä, voisin vaikka lähteä festareille kesällä..
-
Läheinen kaverini sen sijaan oli käynyt vauvasta asti joka vuosi väh. kerran ulkomailla, monesti myös kaksi kertaa. Muistan niiin hyvin, kun hänen veljensä sairastui vähän vakavammin ja perheellä meni todella paljon rahaa hänen sairaalakuluihin ja lääkkeisiin, Kelakorvauksista huolimatta. Eipä tullut Espanjan matkaa heille, kuten olivat aikaisemmin suunnitelleet. Voi luoja sitä monen viikon vinkumista, veljen syyllistämistä asiasta (wtf..) ja marinaa...
-
Eli kyllä, liika voi olla liikaa. "Hienouksiin" totutaan ja sit kolahtaa kun ei saakkaan sitä, mitä odotti.
Mun kummityttö on just tällaisesta perheestä. Ihan koko ajan ollaan menossa elämyksestä toiseen ja nimenomaan tällaisissa järjestetyissä jutuissa. Kun sunnuntaina aamupäivällä tullaan rantalomalta, ollaan jo iltapäivällä Hoplopissa, "kun "Maijalla" oli niin tylsää".
Kuitenkin, kun on meillä, juttelee siitä, miten ihanaa oli viime lauantaina, kun oltiin vaan äidin ja isän kanssa kotona eikä tehty mitään.
On ihan ihmeissään yleensä meillä kylässä ja kyselee, että eikö me lähdetä mihinkään, jos ollaan vaikka koko viikonloppu ihan vaan kotosalla kauppa-asioita ja vaikka tuohon lähirannalle uimaan kävelemistä lukuunottamatta. Muistelee edelleen, kun vuosi sitten mentiin sienestämään metsään ja syötiin siellä eväitä ja istuskeltiin kalliolla kaikessa rauhassa.
Lapsi tarvitsee tylsyyttä, sitä tilannetta, että ihan itse pitää keksiä tekemistä tai ihan vaan olla ja möllöttää.
Lisäksi on näitä, jotka 3-vuotiaana saivat lahjaksi oman iPadin, kouluun mennessään uusimman iPhonen, jonka näyttö hajosi kolmen viikon jälkeen. Odotan innolla, mitä toivoo lahjaksi täyttäessään kymmenen vuotta.
ja muuten molemmat vanhemmat ovat eläneet aika köyhän lapsuuden. Ja kun ovat vielä eronneet, on ollut tilanteita, että tyttö tulee äidin kanssa ulkomailta - sanotaan vaikka Turkista lauantai-yönä ja lähtee isän kanssa Turkkiin toiseen kohteeseen lauantaina illalla.
Tärkeintä minusta on se, että lapsella on turvallinen kasvuympäristö, perhe viettää yhdessä aikaa ja vanhemmat ovat lapsen käytettävissä. Ohjelman ei tarvitse olla kotona puuhailua ja lähialueilla retkeilyä kummempaa. Tällä reseptillä on jo koossa hyvän lapsuuden ainekset.
Jos on mahdollisuus matkustella, käydä kulttuuritapahtumissa ja nähdä monenlaista, se ei voi olla lapselle vahingollista. Lapsi oppii näistä jutuista monenlaista ja maailmankuva avartuu. Nykyajan lapsilla on ihan toiset lähtökohdat kuin meillä 70-luvun lapsilla, vaikka silloinkin asiat oli ihan hyvin. Ihan eri juttu lukea maantieteessä ja historiassa Roomasta, kun on itse nähnyt Colosseumin ja käynyt paikanpäällä katsomassa ja kuullut, mitä siellä on aikanaan tapahtunut.
Meillä vähän sama tilanne kuin ap:lla. Matkustellaan paljon ja lapsi on käynyt hienoissa ravintoloissa, teattereissa, konserteissa, oopperassa ja museoissa. Silti me vietämme aikaa myös mökillä ja usein viikonlopun ohjelma on se, että leikataan nurmikko ja käännetään perunamaa, saunotaan ja laitetaan ruokaa ja pelataan lautapeliä. Ei meillä se, että monenlaista elämystäkin tarjotaan, ole aiheuttanut sitä, että mikään "tavallinen" ei riitä.
Mielestäni voi. Ystäväperheen lapsissä se näkyy. He hyppäävät läpi kaikki sirkukset, huvipuistot, konsertit ja muut maksulliset lystit. Leluja ja tavaroita on (minun mittapuuni mukaan) aivan liikaa. Näkyy siinä, että näille lapsille mikään materia tai elämys ei tunnu miltään erikoiselta. Ulkopuolisin silmin näyttää kiittämättömyydeltä.
Tällä perheellä ei toki ole rahasta pulaa, kuten ei meilläkään, mutta valintamme ovat erilaisia materian ja elämysten suhteen. Itse iloitsen siitä, miten lapsemme sitten osaavat aidosti iloita uusista vaatteista, Lintsistä tai muusta, kun suurin osa ajasta on sitä tavallista arkea, jota ei tarvitse kuorruttaa.
Voi ja siitä seuraa se että mikään ei riitä eikä mihinkään olla tyytyväisiä.