Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten joillain ihmisillä on tarve vaahdota pikkuasioista loputtoman pitkästi muille ihmisille?
19.03.2022 |
Tiedättekö ihmistyypin?
Heille tapahtuu jotain, yleensä varsin vähäpätöinen asia x, ja siitä jaksavat vaahdota, asiaa vatuloida, jauhaa ja pohtia loputtomasti toisille ihmisille. Monia päiviä, kuukausia, jopa vuosia. Kunnes tulee uusi yhtä vähäpätöinen asia x, ja taas samat loputtomat asian veivaamiset.
Äärimmäisen raskasta kuuntelijaosapuolelle.
Ja itselleni tuottaa oikeasti vaikeuksia ymmärtää, mitä nämä ihmiset tästä loputtomasta jauhamisesta edes saavat?
Itse kun en koe mitään tarvetta jauhaa minulle tapahtuneita asioita toisille, varsinkaan moneen kertaan. Kerron asian ehkä kerran, ja that's it.
Ja useimmiten en edes koe mitään tarvetta jakaa asioitani, tekemisiäni tai ajatuksiani ulkopuolisille. EN yritä viettää mitään salamyhkäistä elämää "enpäs kerro kellekään mitään" vaan en vaan koe saavani mitään lisäarvoa asioihini, vaikka jakaisin ne. Ja varsin usein pääni on itseasiassa aivan tyhjä, kun pitäisi esim jutella jollekin läheisellekin ihmiselle jotain itsestäni ja kuulumisistani. En edes elä mitenkään tylsää elämää, minulla ei ole ikinä tylsää, viihdyn itsekseni, minulla on paljon pohdittavaa, eri harrastuksia ja itsenäisiä projekteja, joita mietin, opiskelen ja suunnittelen itsekseni paljonkin, mutten vaan kertakaikkiaan saa puserrettua näistä yleensä mitään kerrottavaa toisille.
Varsinainen pointti aloituksellani on seuraava: mitä ihmiset yleensä saavat siitä että puhuvat asioitaan toisille, ja vielä moneen kertaan samat asiat?
Onko se jotain omien ajatusten järjestelemistä ja oman pääkopan nollausta, joka joillain ihmisillä onnistuu vain siten, että asia sanoitetaan jollekin toiselle?
Ja taas esim minun kaltaiset ihmiset järjestävät kaiken päässään?
Tätä asiaa en saa järkeiltyä itsekseni, joten siksi kysyn teiltä. Arvostaisin jos tähän vastaisi joku, joka tuntee tarvetta selittää ajatuksiaan ja tekemisiään toisille. (Ja pahoittelen jos aloitukseni kuulostaa paheksunnalta, en oikeasti paheksu, vaan yritän ymmärtää erilaisia ihmisiä.)
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsiisus mitä tekstipuuroa.
Tekstipuuroa? Kappalejaoteltu teksti?
Täällä näkyy hyvin nykyajan vaikeus keskittyä. Jopa tällaisen jaotellun suhteellisen lyhyen tekstin lukeminen on nykyihmiselle ylivoimaista.
Ja ap, minä kyllä tajuan mistä puhut. Ihmettelen näitä vaahtoajia itsekin.
Mun työkaveri on juuri tuollainen, vatkaa milloin mitäkin omaan pieneen henkilökohtaiseen elämäänsä kuuluvaa asiaa kuukausikaupalla eikä se kiinnosta muita ihmisiä nyt lähtökohtaisestikaan saati tässä tapauksessa lainkaan. Lisäksi saman tarinan kuulee monta kertaa päivässä kun se täytyy kertoa joka ikiselle ihmiselle jonka näkee. Viis siitä vaikka kaikki muut paikalla olijat olisivat sen kuulleet jo yksi-kaksi-kolme-neljä-viisikin kertaa...
Asiat ovat heille ilmiselvästi isoja.
Asioiden vähäpätöisyys/ merkityksellisyys maailmassa kun ei määräydy ehdottomasti aloittajan tai vaikka minun kokemukseni perusteella.
Työpaikalla tällainen on erityisen rasittavaa, koska pakoon ei välttämättä pääse.
Esimerkiksi työ"kaveri" saattaa yhtäkkiä alkaa sepustaa, mitä teki edellisenä viikonloppuna. Kuinka oli vaikka pelaamassa padelia, laskettelemassa jne. Pahimmillaan tulee pitkät liirumlaarumit siitä, kuinka hän ei tehnyt viikonloppuna yhtään mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta ainakin on välillä kiva "jauhaa" ihan pilkuasioita ja juurikin niin että saan asian omassa päässäni järjestykseen. Jos minulle vaikka on tapahtunut joku asia jolla on minulle merkitystä (ei ehkä sille toiselle) niin onhan niitä välillä kiva käydä jonkun kanssa läpi.
Mulla on sellainen kaveri joka ei kestä yhtään kuunnella muita. Ei kuulemma jaksa näitä "jaaritteluja" kuunnella ja minäkin kuulemma välillä jaarittelen eikä hän jaksa kuunnella. Oikeasti puhun omista asioistani tosi vähän ja varsinkaan hänelle.
Jokin aika sitten minulle kävi eräs juttu josta hänelle kirjoitin seuraavana päivänä. Samana päivänä vielä soiteltiin ja asiasta mainitsin. Hänelle tuli kiire ja sanoi soittavansa myöhemmin. Soitti ja jatkoin siitä mihin jäin ja hän vastasi että mitä sitä jauhaa kun ei asia muuksi muutu. No ei muutu ei mutta olisi kiva ollut käydä asia jonkun kanssa vielä läpi ja päivitellä sitä edes vähäsen koska oli minulle oikeasti iso juttu. Jouduin siis auto-onnettomuuteen.
Hän taisi unohtaa kokeneensa itse vastaavan tapahtuman vuosia sitten ja sitä ruodittiinkin sitten päiviä. Vai jopa viikkoja? Hänen juttu oli vielä lievempi eli mitään ei sattunut kenellekään.
Hän jauhaa itse omista asioistaan mutta ei jaksa kuunnella koskaan muita. Jaksaa myös jauhaa siitä joka kerta kuinka ei jaksa kuunnella taas sen ja sen "jaaritteluja". No en jaksa aina minäkään kuunnella häntä mutta teen sen silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ne kokee että ne on niitä ainoita asioita joihin pystyvät vaikuttamaan.
Tai sit just niitä ainoita asioita jotka voivat sulle kertoa. Eivät voi kertoa niitä olennaisia sulle, kertovat jotain pienempää.
"EN yritä viettää mitään salamyhkäistä elämää "enpäs kerro kellekään mitään" vaan en vaan koe saavani mitään lisäarvoa asioihini, vaikka jakaisin ne."
Sun aloitus oli just tota "salamyhkäistä", mistä ei saa mitään kiinni. Tai oikeastaan sun aloitis oli just esimerkki siitä mistä puhut, jos ihan rehellisiä ollaan.
Tää on mulle ainakin sitä pikkuasioista jauhamista, kun kiinnostaa muiden tavoissa jokin yksittäinen asia.
Esim. Kuvittele aloitus jossa kysyttäisiin "siis miten kaikki eivät halua säästää omakotitaloon". No mitä se sinua liikuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla tällainen on erityisen rasittavaa, koska pakoon ei välttämättä pääse.
Esimerkiksi työ"kaveri" saattaa yhtäkkiä alkaa sepustaa, mitä teki edellisenä viikonloppuna. Kuinka oli vaikka pelaamassa padelia, laskettelemassa jne. Pahimmillaan tulee pitkät liirumlaarumit siitä, kuinka hän ei tehnyt viikonloppuna yhtään mitään!
Yritt ehkä hakea hyväksyntää epätoivoisesti koska kokee sisimmissään ettei kelpaa. Tämä on traumareaktio. Itsekin tajusin tekeväni tätä jossain vaiheessa, "selitin liikaa".
Ks. Tämä:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olisi voinut parilla virkkeellä sanoa asiansa. Rasittava tyyppi, joka syyllistyy samaan, mistä syyttää muita.
Vau, kiitos videolinkistä. En ole ap mutta kiinnostuin aiheesta. Video selittää todella paljon omaa käytöstäni.
Teille, jotka moititte ap:n aloitusta: ette ehkä ole koskaan tehneet aloitusta tänne aihe vapaalle? On asioita, joita on tosi hankala selittää lyhyesti ja silloin tulee pitkiä tekstejä. Ja joskus se johtuu ihan vain siitä, ettei ole vielä kovin montaa aloitusta tehnyt eikä vielä osaa. Olkaa armollisia. Tylsää olisi sekin, jos täällä olisi vain aiheita, joita on helppo ilmaista lyhyesti. Sellainen köyhdyttäisi palstaa.
Ymmärrän ap:ta mutta ymmärrän myös pikkuasioista jankkaajia. Osasyy on jauhamisen jatkamiseen on sekin, että jauhaja odottaa "oikeaa" vastausta. Kun hän ei saa sitä, hän jatkaa. Joku voi lopettaa ihan sillä, että sille sanoo, että olet kuule ihan oikeassa. Tai että ymmärrän sua, mustakin tuntuisi pahalta. Kokeilkaa joskus. Jankkaaja on kuin päälle jäänyt kone. Pitää löytää se oikea nappi, josta se suljetaan. Ja usein se nappi on ymmärryksen ja myötätunnon osoittaminen tai vastaava ystävällinen vaste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsiisus mitä tekstipuuroa.
Tekstipuuroa? Kappalejaoteltu teksti?
Täällä näkyy hyvin nykyajan vaikeus keskittyä. Jopa tällaisen jaotellun suhteellisen lyhyen tekstin lukeminen on nykyihmiselle ylivoimaista.
Ja ap, minä kyllä tajuan mistä puhut. Ihmettelen näitä vaahtoajia itsekin.
Pystyn keskittymään oikein hyvin mielenkiintoisiin ja hyvin kirjoitettuihin aiheisiin, mutta ap:n puuro ei ollut sellaista.
Ap: näytä, että sinä et ole haukkumasi vaahtoaja ja kirjoita aloitus vaikka viiden lauseen pituiseksi tiiviiksi tekstiksi. Jos et onnistu, niin katso peilistä minkä näköinen on vaahtoaja. :)
Vierailija kirjoitti:
Vau, kiitos videolinkistä. En ole ap mutta kiinnostuin aiheesta. Video selittää todella paljon omaa käytöstäni.
Teille, jotka moititte ap:n aloitusta: ette ehkä ole koskaan tehneet aloitusta tänne aihe vapaalle? On asioita, joita on tosi hankala selittää lyhyesti ja silloin tulee pitkiä tekstejä. Ja joskus se johtuu ihan vain siitä, ettei ole vielä kovin montaa aloitusta tehnyt eikä vielä osaa. Olkaa armollisia. Tylsää olisi sekin, jos täällä olisi vain aiheita, joita on helppo ilmaista lyhyesti. Sellainen köyhdyttäisi palstaa.
Ymmärrän ap:ta mutta ymmärrän myös pikkuasioista jankkaajia. Osasyy on jauhamisen jatkamiseen on sekin, että jauhaja odottaa "oikeaa" vastausta. Kun hän ei saa sitä, hän jatkaa. Joku voi lopettaa ihan sillä, että sille sanoo, että olet kuule ihan oikeassa. Tai että ymmärrän sua, mustakin tuntuisi pahalta. Kokeilkaa joskus. Jankkaaja on kuin päälle jäänyt kone. Pitää löytää se oikea nappi, josta se suljetaan. Ja usein se nappi on ymmärryksen ja myötätunnon osoittaminen tai vastaava ystävällinen vaste.
Hohhoijaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, noinko päin se menee....
Minä kun luulin, että juttu on pikemminkin niin, että jotain tapahtuu, joku rupeaa siitä pelleilemään, ja sitten sitä pelleilyä jatkuu loputtomiin, päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia, vuosikausia... Ja juttu siirtyy jo ihan isältä pojalle.
Se, joka oli tapahtumissa mukana on jo ajat sitten ollut valmis asian jättämään taakseen, mutta ei, ei, ulkopuoliset jatkavat pelleilyä sen minkä kerkiävät ja keksivät aina uusia, keksijän omasta mielestä erittäinkin älykkäitä sutkautuksia, mutta älyllisemmin ajatellen niissä jutuissa ei ole mitään järkeä, silkkaa älyttömyyttä... mutta juttua pyöritetään jonkun ympärillä päivästä toiseen... Onkos kivaa...
Kyllä on pikkusia juttuja isossa maailmassa... ja on sitten älyttömiä ihmisiä älyttömässä maailmassa. Kuka vaahtoaa ja mitä!
Riippuu kulttuurista. Suomessa ihmiset ei osaa kommunikoida ja kaikki asiat tuntuu raskaalta jos pitäisi puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsiisus mitä tekstipuuroa.
Tekstipuuroa? Kappalejaoteltu teksti?
Täällä näkyy hyvin nykyajan vaikeus keskittyä. Jopa tällaisen jaotellun suhteellisen lyhyen tekstin lukeminen on nykyihmiselle ylivoimaista.
Ja ap, minä kyllä tajuan mistä puhut. Ihmettelen näitä vaahtoajia itsekin.
Ihan samaa mieltä. Ja ap, minä olen hengenheimolaisesi. Viihdyn ihmisten kanssa, jotka puhuu, kun on oikeaa asiaa. Asioiden vatvominen ja loputon analysointi on ajanhukkaa. Palstalla on paljon näitä jankkaajia, koska oikeasti näitä ei enää läheiset jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsiisus mitä tekstipuuroa.
Tekstipuuroa? Kappalejaoteltu teksti?
Täällä näkyy hyvin nykyajan vaikeus keskittyä. Jopa tällaisen jaotellun suhteellisen lyhyen tekstin lukeminen on nykyihmiselle ylivoimaista.
Ja ap, minä kyllä tajuan mistä puhut. Ihmettelen näitä vaahtoajia itsekin.
Pystyn keskittymään oikein hyvin mielenkiintoisiin ja hyvin kirjoitettuihin aiheisiin, mutta ap:n puuro ei ollut sellaista.
Ap: näytä, että sinä et ole haukkumasi vaahtoaja ja kirjoita aloitus vaikka viiden lauseen pituiseksi tiiviiksi tekstiksi. Jos et onnistu, niin katso peilistä minkä näköinen on vaahtoaja. :)
Hittoakos sun kommenteilla mitään tekee? Olet juuri ap:n kuvaama tyhjän jauhaja. Hel v e tin itsekästä muiden ajan väärinkäyttöä.
Jos heitä vaivaa ehkä se asia, haluavat jonkun toisen näkökulmia siihen, joka helpottaa, lohduttaa. Empaattisen ihmisen, muttei sellaisesta joka ei ole sitä. Jos se on kouhkaamista jostain tyhjästä asiasta vuosikausia, niin sama levy jäänyt päälle.
Ne asiat ovat heille kiinnostavia / pöyristyttäviä / järkyttäviä / iloisia / hauskoja ja niistä siksi mielekästä pulista, luulevat siksi että kiinnostaa oikeasti muitakin enemmän kuin vaikka säästä tai tosi-tv sarjan juonenkäänteistä puhuminen. Tykkäävät itsekin ja heille luontevaa käytöstä jakaa muiden elämän ja arkipäivän aitoja sattumuksia, iloja, suruja ja ärsytyksiä.
Alue: Aihe vapaa
Aloituksesi oli liian pitkä pötkö ja jotenkin tuntui siltä, että olet itse juuri sellainen vaahtoava, josta kirjoitat. Rauhoitu.
Jos et jaksa kuunnella muita samanlaisia, niin sano heille, että eiköhän tämä juttu ole jo käsitelty.