Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mihin uskoa tarvittaisiin, jos Jumalan olemassaolo olisi varmaa ja tiedettävää?
19.03.2022 |
Minulle opetettiin kauan, että maailma on mustavalkoinen ja että uskon varmuus ja olemus on jotain minkä voi ikäänkuin saavuttaa.
Raja oli se, mikä erottaa uskovaisen maailmasta, pimeyden valkeudesta. Todellisuus oli jotenkin hallittavampi ja yksinkertaisempi tällaisessa uskossa.
Nyt yli 30 vuotta tällaisella uskon tiellä kulkeneena olen ajautunut viimeisten vuosien aikana hengelliseen konkurssiin. En näe sitä kuitenkaan pahana asiana, vaikka siinä romuttuu valtava määrä varmuutta ja tietynlaista turvalllisuuden tunnetta. Pelottavaa se silti on.
Oli niin helppo ajatella, että uskovaisena on siellä valkeuden puolella. Oli sellainen absoluuttinen varmuus aivan kaikesta mikä koki elämää ja kuolemaa. Oli vain niin itsestäänselvää, että oli uskovainen, nimenomaan raamattu-uskovainen.
Olen kuitenkin henkilökohtaisesti alkanut nähdä uskon enemmänkin rajatilana. En tiedä onko se pieni pinta-ala tai viiva mustan ja valkoisen välissä kaita tie, mutta oman uskoni kanssa olen niin toivottoman pieni ja heikko, ettei minulla itselläni ole rohkeutta eikä itsevarmuutta piirtää itseäni sinne valkoiselle puolelle. Olen kadottanut sataprosenttisen varmuuteni jopa Jumalan olemassaolosta, mutta silti minä edelleen haluan uskoa.
Haluan uskoa Jumalaan- en siksi että minulla olisi Hänestä kiistattomia todisteita, vaan siitäkin huolimatta etten aina niitä kykene näkemään. Siksi huojun rajalla. Ehkä usko on juuri sitä.
Uskominen olisi helppoa, jos uskonsa kohteen voisi todistaa tieteellisesti tai millä muulla keinolla tahansa. Mihin uskoa tarvittaisiin, jos Jumalan olemassaolo olisi varmaa ja tiedettävää?
"Sitten uskon sinuun Jumala, kunhan todistat minulle ensin olevasi olemassa."
"Olet uskoni arvoinen Jumala vasta, kunhan ensin tiedän etten usko ja heittäydy turhaan ja tyhjän päälle."
Jospa usko onkin päivittäistä sokeaa heittäytymistä tyhjään ja pimeään. Koko elämänsä päivittäistä heittämistä jonnekin vailla mitään takeita siitä, että siihen joku tarttuu.
Kommentit (36)
Kyse on siitä miksi kukaan järkevä ihminen haluaisi uskoa olentoon joka lähettää sielut ikuiseen kärsimykseen vain jos se ei täytä kriteerejä?
Kuulostaa naiselta, ehkä se Eeva oli ekana paikalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala on ikuinen, varmasti voisi käyttää sekunnin siihen että sanoisi Moi taivaasta. Sitten ei tarvitsisi uskoa enää mihinkään. Aika paskamaista että ihmiset arvuuttelee tätä tuhansia vuosia ihan turhaan.
Usko ja tieto. Olen valinnut aikuisiällä tiedon.
Mutta kyllähän uskonnolliseen aivopesuun on tullut tahtomattaan osallistua piltistä asti...
Toisaalta: me kaikki olemme aivopestyjä.
Uskonto on paradoksi. Miksi joku noin mahtava olento, joka voi luoda kaikkea mahdollista, olisi noin pikkumainen sen suhteen uskooko joku häneen? Ymmärrän että laittaisi sääntöjä tyyliin ”älä tapa” mutta että vaatii sitä uskomista. Ei siinä ole mitään järkeä.
Ei usko kestä minkäänlaista kunnollista kriittistä tarkastelua.
No, ei mikään ideologiakaan... Niihinkin uskotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoa tarvittaisiin edelleen, jotta Jumala voi erottaa vääräuskoiset oikeauskoisista ja lähettää edellä mainitut Helvettiin.
Itse asiassa, uskon sijaan pitäisi puhua palvomisesta tms., mikäli Jumalan olemassaolo olisi kiistaton fakta.
Mikä muuten on teologiassa nimitys ihmiselle, joka uskoo Jumalan olemassaoloon, mutta ei ideologisista syistä (esim. Jumalan sadismin vuoksi) suostu kumartamaan tätä? Antiteisti?
Miettikää, mikä työllistävä vaikutus uskonnoilla tässä maailmassa on...
Ja mikä rikastuttava vaikutus kirkkojen johtohenkilöihin...
There´s no business like ikuisuusbisnes...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin hyvä filosofinen kysymys, en ole tullut ajatelleeksikaan. Kiitos aloittajalle, on todella harvinaista että nykyään kukaan esittää mitään tämäntasoista kysymystä missään joka laittaa ajattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja, kuulostaa jotenkin siltä, että olet tullut vaiheeseen, jossa joko uskosi kypsyy henkilökohtaiseksi ja aikuiseksi, koetelluksi ja todeksi, tai sitten erkaannut siitä ja käännät selkäsi. Opitut totuudet eivät ole enää ehdottomia, ja siinä nimenomaan on edessä uskominen, ei tietäminen.
Minustakin joskus on tuntunut Jumalan lupauksiin luottaminen ihan täysin hypyltä tyhjyyteen. Silloin kun väsyin ja päätin lopettaa kaiken uskovaisen elämän yrittämisen. Koen, ettei hylännyt, enkä menettänyt uskoani.
Sinulla on minun mielestäni hyvää, vilpitöntä pohdintaa. Jumala ei pahastu epävarmuudesta ja kyselystä, koska itse on ihmisen tehnytkin, ja tietää mitä meissä on. Uskoakin on tasan niin paljon, kuin on itse antanut ihmiselle. Epäilys ja epäusko ovat eri asioita, ja sinulla on epäilyksiä, niinkuin kaikilla jossain vaiheessa. Se voi olla etappi, joka koettelee ja lopulta vahvistaa ja syventää uskovasi. Vaihe, joka on annettu tarkoituksella.
Hänet voi haastaa. Lupaukset on annettu sitäkin varten. Niihin voi vedota, vaikka puoliksi uskoenkin vain ( parempaan emme kuitenkaan pysty) ja sitten katsoa, mitä käy.
Ota selvää sielun pimeästä yöstä, otaksun, että se on nyt ongelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoilen puolestasi, että Jumala näyttää sinullekin kasvonsa ja tulet uskossasi vahvaksi uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Uskonto on paradoksi. Miksi joku noin mahtava olento, joka voi luoda kaikkea mahdollista, olisi noin pikkumainen sen suhteen uskooko joku häneen? Ymmärrän että laittaisi sääntöjä tyyliin ”älä tapa” mutta että vaatii sitä uskomista. Ei siinä ole mitään järkeä.
Käsky "älä tapa" koski alun alkaen vain sitä paimentolaisheimoa, joka lanseerasi monoteismin. Noiden käskyjen antamisen jälkeen vierasheimoisia sai tappaa sumeilematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jumala on ikuinen, varmasti voisi käyttää sekunnin siihen että sanoisi Moi taivaasta. Sitten ei tarvitsisi uskoa enää mihinkään. Aika paskamaista että ihmiset arvuuttelee tätä tuhansia vuosia ihan turhaan.
Kuka heistä? Yksi käskyistähän kuuluu "minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia". Tämä viittaisi siihen, että jumalia oli ja on muitakin kuin tämä kymmenen käskyä antanut.
Onhan poliitikkojenkin olemassaolo varmaa ja tiedettävää, mutta ei niihinkään uskoa kannata.
Uskonto on mennyt pilalle sen väärinkäsityksen takia että uskonnossa tärkeintä on uskominen. Ei jeesus sanonut opetuslapsille, että uskokaa Jumalaan, vaan luottakaa Jumalaan. Martti Luther sanoi "sola fide". Hän ei tarkoittanut että usko riittää, vaan luottaminen Jumalaan riittää. Käännöskukkanen on muuttanut uskonnon luonteen täysin. Ei kristittyjen pidä tyhmentää itseään uskottelemalla itselleen epäilyttävän omituisia väitteitä, vaan heidän pitää luottaa Jumalaan. Sana "uskonto" pitäisi korvata paremmalla.
Yhtenä päivänä "muistin" että Jumala onkin olemassa. Vähän kuin joku muisto, jonka unohti kun tuli tänne.
Uskon pointtia en kyllä ole vieläkään tajunnut. Se tuntuu enemmän joltain kollektiiviselta kokemukselta, johon en ole päässyt mukaan, kun olin ulkopuolinen tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumala on ikuinen, varmasti voisi käyttää sekunnin siihen että sanoisi Moi taivaasta. Sitten ei tarvitsisi uskoa enää mihinkään. Aika paskamaista että ihmiset arvuuttelee tätä tuhansia vuosia ihan turhaan.
Kuka heistä? Yksi käskyistähän kuuluu "minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia". Tämä viittaisi siihen, että jumalia oli ja on muitakin kuin tämä kymmenen käskyä antanut.
Joo, niitä jotka on " veistäjä väistänyt puusta, jotka eivät näe, eivät kuule, eivätkä voi liikkua" tai jotenkin näin. Tuo Mooseksen kautta tullut käsky, yksi kymmenestä on Jumalan puhetta ihmisen kautta.
Lainaamani määritelmä muista jumalista on myös Jumalan puhetta ihmisen kautta vanhassa testamentissa.
Muitakin löytyy. Muut jumalat siis ovat tällä perusteella ihmisen itse tekemiä.
Luottaa, uskoa... Just joo. Miksei TIETÄÄ?
Alue: Aihe vapaa
Uskonto on ansa. Niin kauan kun et tiedä siitä mitään on kaikki hyvin. Sitten joku kertoo että on olemassa Jumala joka tuomitsee sinut helvettiin jos et usko. Kun olet tullut jumalasta tietoiseksi pitää tehdä valinta.