Mitä kannattaa tehdä, jos menettää läheisen ihmisen?
Jos olisi vielä muutama henkilö olemassa, joille on tärkeä?
En enää jaksaisi elää itse, mutta mulla on perhettä. Ne minusta eniten välittäneet ihmiset ovat pääosin kuolleet, ehkä kaksi jäljellejäänyttä isovanhempaani ja perheenjäseneni vielä välittävät, mutta muille olen yhdentekevä ihminen. Mitä siis teen?
Kommentit (7)
Hyväksy suru osaksi tämänhetkistä elämääsi. Suruprosessia ei voi nopeuttaa.
Pidä kiinni arjesta. Muista hengittää ja syödä, ulkoile.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän on jo menettänyt rakkaita ihmisiä. Voimia.
Olen melkein koko aikuisikäni ollut syvissä vesissä ja miettinyt toisinaan its*ria. Nyt kävi näin. Olen totaalisesti henkisessä ahdingossa. Olen hyvin yksinäinenkin ja nyt läheisen menettämisen myötä päätin, että en edes halua enää tutustua uusiin ihmisiin, kun mun pitäisi keskittyä läheisiini enemmän. Mutta en voi avoimesti puhua oikein kenellekään siltikään.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy suru osaksi tämänhetkistä elämääsi. Suruprosessia ei voi nopeuttaa.
Pidä kiinni arjesta. Muista hengittää ja syödä, ulkoile.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän on jo menettänyt rakkaita ihmisiä. Voimia.
Tuntuu epäreilulta ja tuskalliselta olla hengissä. Elän lähinnä menneisyydessä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin mennä manan majoille sen menettämäni ihmisen perässä. Mutta se edesmennyt ei olisi toivonut kuolemaani ja haluaisi, että huolehtisin perheestäni vielä. On vain niin paha olla, että elämäni ei tunnu enää mielekkäältä. Jo ennen läheiseni kuolemaa olin valmiiksi onneton ja ahdistunut. Tämä tapahtunut menetys pahensi kaiken pahan oloni moninkertaiseksi.
Kauanko siitä menetyksestä on aikaa? Ihan luonnollista on haikailla kuolemaa menetettyään rakkaan ihmisen. Sit haluaa kuolla itekkiin. Ajan kans helpottaa.
Antaa itselleen aikaa. Se ei koskaan lakkaa sattumasta, mutta se helpottaa kyllä, vaikka se ei nyt todellakaan siltä tunnu. Keskusteluapu tai vertaistukiryhmä voisi myös toimia sinulle? Ja anna itsellesi lupa surra, lupa itkeä, lupa olla jaksamatta. Hellitä, älä paina kovempaa. Tee asioista, joista nautit. Voit surra, vaikka nauraisit. Saat olla rikki myös kun sinulla on hymy huulillasi. Sinun ei tarvitse todistaa kenellekään mitään.
En usko, että kirjoitan tämän, mutta vauvapalsta auttoi itseäni aikoinaan. En halunnut nimellä kirjoittaa mihinkään, mutta kirjoitin täällä anonyymina, vaikka varmaan joku minut tunnistikin. Ihmiset osaavat olla täälläkin empaattisia, mutta täytyy osata jättää trollit omaan arvoonsa.
Mene johonkin sururyhmään esim seurakunnilla on näitä (ei tarvitse kuulua kirkkoon).
Haluaisin mennä manan majoille sen menettämäni ihmisen perässä. Mutta se edesmennyt ei olisi toivonut kuolemaani ja haluaisi, että huolehtisin perheestäni vielä. On vain niin paha olla, että elämäni ei tunnu enää mielekkäältä. Jo ennen läheiseni kuolemaa olin valmiiksi onneton ja ahdistunut. Tämä tapahtunut menetys pahensi kaiken pahan oloni moninkertaiseksi.