Onkos teille kukaan sanonut täydestä sydämestä, että mä rakastan sua?
Kommentit (27)
Joo! Yks hoitolapsi kerran rutisti oikein kunnolla ja totes isoon ääneen, et "mä niin rrrrakastan tätä ihmistä!" 😃
Lasten (omien) rakastaminen on itsekkyyttä. Rumien ja paskamaisten valtionjohtajien rakastaminen on jumalallista. Samoin heidän tuomitseminen.
"Ihminen tarvitsee rakkautta ja itseluottamusta, niinhän kykenee mihin tahansa". - ote elokuvasta Monster, joka juuri nyt Ylellä. Erittäin osuvasti ilmaistu, noillahan sitä pääsee pitkälle.
On ja tälle toiselle miehelle pystyn sanomaan itsekin. Ensimäiselle en pystynyt ja nyt jälkeenpäin tiedän, että se johtui siitä, että en rakastanut ja en pysty valehtelemaan.
Imelää teatteria ja onneksi ei ole sellaisia ympäristössä. Pelästyisin että mitkä ovat taka-ajatukset tuollaisilla tunnustuksilla :D
Olen sanonut lapsille ja sanon useinkin. Mulle ei ole kukaan koskaan sanonut ainakaan täydestä sydämestä. En muista onko sanonut lainkaan.
Ei todellinen elämä ole mitään saippuasarjan rakkauden tunnustusten hokemista.
On. Oma mieheni sanoo niin joka päivä välillä hellyydellä, välillä intohimoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellinen elämä ole mitään saippuasarjan rakkauden tunnustusten hokemista.
Eihän se olekaan, joten ei ihme, että ketjunkin mukaan aidot rakkaudentunnustukset tulevat lapsilta. Täällä ei naiset haihattele harlekiiniromaanien perään.
Noup, ilmankin pärjää :D koko lause on jotenkin yliampuvaa että ihan nolostuisin jos joku niin minulle sanoisi
Exä joskus lapsen syntymän aikoihin.
Elämäni miehet ovat olleet tyypillisiä suomalaisia miehiä eli tunteista ei varsinaisesti puhuta.
Kaikki luonteeltaan aika rauhallisia ja tasaisia ja vähän ehkä ujojakin.
Kyllä, minulle on sanottu ja minä olen sanonut ; puoliso, lapset, tärkeimmät ystävät. Usein ja toistuvasti.
Pidän tärkeänä sanoa sen asian ääneen, toki osoitan rakkauttani myös muilla tavoilla, kuten lähipiirikin.
Liekö sattumaa vai seurausta, mutta oma liittoni on todella, todella pitkä, samoin lastemme liitot.
Kaikki on puhuttu ääneen ja riitojen jälkeen ihan erityisesti muistettu kertoa rakastavansa.
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut lapsille ja sanon useinkin. Mulle ei ole kukaan koskaan sanonut ainakaan täydestä sydämestä. En muista onko sanonut lainkaan.
Miksi pitää sanoa usein? Lausehan menettää merkityksensä jos sitä toistaa vähän väliä. Esim. Omassa lapsuudenperheessäni rakkaus oli itsestäänselvä asia, olisin jo alkanut ihmetellä jos vanhemmat olisivat rupeneet hokemaan jotain sydämen pohjasta rakastamisia harva se päivä.
En tiedä voiko sitä kellekään sanoa, korkeintaan lapsilleen. Muut voi olla rakastettavia. Miltä rakkaus edes tuntuu?
On sanottu, mutta enhän minä tiedä onko se täydestä sydämestä tullut.
Omille lapsille ole sanonut.