Luulin että tulisin onnelliseksi kun laihdutan - toisin kävi

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 19:20"]

Olin reilusti ylipainoinen nainen 165cm/90kg. Vuosi sitten olin jatkuvasti masentunut ja onneton. Mikään ei tuntunut miltään. Kukaan ei kiinnostunut minusta varmaankaan läskieni takia. Mitään masennusta ei siis ole diagnosoitu tms. mutta jatkuvasti alakuloinen olo.

Otin itseäni niskasta kiinni ja ajattelin että jos laihdun edes sen 15 kiloa, minusta tulee jotenkin maagisesti onnellisempi. Ei tullut. Jatkoin laihduttamista koska se oli yllättävän helppoa ja nyt painan 65 kg. Saan miehiltä kehuja, monet vislaavat perään ja en ole koskaan esim. baarissa ilman seuraa.

Kuitenkin, mikään ei tunnu vieläkään miltään. Kaikki on tasaisen harmaata massaa vaikka vartaloni on hyvän näköinen. Älkää ehdottako mitään terapiaa sillä inhoan puhua vieraille. Miten voisin tulla onnelliseksi?

[/quote]

Onni ei tule ulkopäin vaan sisältä. Hienoa, että olet laihtunut. Se on hyväksi terveydellesi ja omien tavoitteiden saavuttaminen tekee hyvää itsetunnolle (ei ne vislailut). Nauti kevyemmästä olostasi ja uusista harrastuksista. Ajan mittaan opit nauttimaan uudesta elämästä. Olet se ansainnut.

Vastaava isku tulee usein plastiikkakirurgisen hoidon jälkeen ja vielä kovempana. Jos on koko ikänsä ajatellut olevansa onnellinen ellei olisi näitä hörökorvia tms. Sitten kun tikit on poistettu ja korvat uudessa asennossa iskee pettymys, kun mikään ei oikeasti muutukaan. Sitä on ihan sama ihminen korvien suunnasta riippumatta.

Ap, missä päin asut? Kavereita vailla? Itse olen samanikäinen ja miesten pilkkaama aiemmin, nykyään vanhat koulukaverit ovat tulleet sanomaan etteivät tunnista samaksi ihmiseksi :D

Omalta kohdalta voin sanoa, että laihduttaminen auttoi ennen kaikkea fyysiseen hyvinvointiin. Henkinen hyvinvointi seurasi perässä hitaammin, ja välillä ihan yllättävissä tilanteissa iski edelleen päälle sellainen "en voi tehdä tätä, koska olen lihava" -ajattelu. Tai tunne, etten voi kelvata johonkin asiaan tai jollekin ihmiselle, koska olen lihava. Ihan vaikka vaatteiden ostaminen piti ajatella uudelleen, kun yhtäkkiä olikin mahdollista ostaa mielestäni kivan näköinen vaate, joka ei olisi aiemmin mahtunut päälleni.

Mutta ajan kanssa se väistyy ja oma varmuus lisääntyy. Tulee positiivisia kokemuksia niiden aiempien negatiivisten tilalle.

Ihminen nyt vaan on sellainen. Sitä ajattelee, että sitten kun olen laihtunut 5 kg/ ostanut ne hienot korkkarit/ leikauttanut hienon hiusmallin/ ostanut paremman auton/ muuttanut isompaan asuntoon niin elämä muuttuu maagisesti parempaan, mutta alkuhuuman jälkeen sitä alkaa miettimään, että mitä nyt.