Menee hermot tuttuun joka leuhkii säästäväisyydellään
Joka kerta kun ostan jotain kalliimpaa ruokaa niin hän, vaikka Mirja on saarnaamassa kuinka hän ostaa vain Pirkkaa ja Xtraa.
Vaateostoksilla samoin suosin vähän kalliimpia vaatteita ja kampaamon hiustenhoitotuotteita. Minulla on hyväpalkkainen työ ja tykkään hemmotella välillä itseäni. Mirja on äitiyslomalla ja palaa kuulemma työhönsä kun nuorempi lapsensa on 2-vuotias. On normaalipalkkaisessa työssä.
Minulla lapsia ei ole eikä tule.
Tällöin Mirja tuhahtelee vieressä että hyvähän se sinun on lapsettomana ostella ja kurvaa naamaansa nyrpistellen kirpparille. Itse hän on valinnut vaihtoehdon tehdä lapsia.
Kaksi kissaa ja koira löytyy, jotka syövät vain kalliimpaa laaturuokaa eikä marketin mössöjä. Kerran Mirja kysyi, että kenelle yritän esittää jotain diivaa kun markettinappulat ei kelpaa. Öööh? :D Ehkä vaan haluan että lemmikkini, joita rakastan voivat hyvin. (En ole kuullut kenestäkään joka leuhkisi lemmikkien ruuilla)
Mirja kuuluu ns. kaveripiiriimme jossa minulla on myös kaksi hyvää ystävää joita haluan jatkossakin nähdä. Vaihtoehto ei siis ole "Älä tapaa tätä Mirjaa" He kun liikkuvat aina porukalla. Mirja on tuon toisen ystäväni serkku eikä siksi ole potkittavissa porukasta pois.
Kommentit (22)
Mielestäni arkisissa hankinnoissa monesti riittää edullinen tuote. Sen sijaan esim. vaatteissa ja kodinkoneissa kannattaa maksaa laadusta.
Mä köyhänä ostan kissalle hyvälaatuista ruokaa, koska uskon että pidemmän päälle se tulee halvemmaksi. Eläimen sairastaminen on huomattavasti kalliimpaa kuin ihmisen. Maatiaiskissa siis eikä sille vakuutuksia, ja ennen kuin joku alkaa valittamaan ettei köyhän pitäisi hankkia lemmikkejä, niin kissa oli hankitta kauan aikaa ennen työttömyyttä.
Kannattaa kertoa Mirjallekin.