Lue keskustelun säännöt.
Suhde äitiin muuttunut tosi huonoksi
27.08.2015 |
ei se ole ennenkään huippuhyvä ollut, mutta selvästi nyt parin vuoden kolmen vuoden aikana muuttunut tosi huonoksi.
Äiti tuntuu loukkaantuvan ihan kaikista asioista joista ollaan eri mieltä, oli kyseessä isot tai pienet asiat. Minun pitäisi vain olla samaa mieltä, ja joskus esitän olevani niin pääsen helpommalla, mutta aina se ei ole mahdollista. Hän mielestään en osaa enkä tiedä mitään, hän inttää ja väittää vastaan, keskeyttää ja puhuu päälle ja huokailee rasittuneesti jos puhun. Muka vitsinä saan kuulla itsestäni kaikenlaista vittuilua ja välillä ihan avoimestikin. Välillä olen jo alkanut itse vittuilla ja tiuskia takaisin, mistä en todellakaan ole ylpeä.
Meillä on joskus ollut kivaakin enkä siksi haluaisi ainakaan katkaista välejä, mutta en vaan teidä mihin tästä voi jatkaa. On tosi raskasta kun aina yhden ihmisen kanssa pitäisi "nollata" itsensä.
Kommentit (7)
Äidin ja sinun ikä? Viime aikaisia pettymyksiä hänellä? Muutoksia omassa elämässäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro äidillesi tunteistasi. Mä ainakin olen välillä ihan hukassa 3 teinini kanssa. Omaan vielä sellaisen huumorintajun, että olen naurullani aina loukkaamassa jotain heistä, vaikka se ei todellakaan ole tarkoitus.
Kerro suoraan että äitisi käytös on loukkaavaa. Hän ei ehkä osaa asettua sinun kenkiisi ja nähdä tilannetta toiselta puolelta. Valitettavasti on niitä ihmisiä jotka luulevat että ikä tuo tiedot ja taidot kaikkeen, nuoret ovat aina väärässä. Loukkaantua hän saattaa, mutta aikuisen ihmisen on se kestettävä. Ei hän välejä katkaise omaan lapseensa.
Minulla on päinvastainen tilanne poikaní kanssa. Hänelle ei voi sanoa yhtään mitään, ettei närkästyisi tai muuten osoita, ettei minun läsnäoloni ol toivottua. Tuntuu hölmöltä asua samassa asunnossa, kun toinen ignooraa täysin. :( enkä todellakaan ole mikään kuulustelija/tivaaja. :(
Olen 30v., äiti 60. Mitään isoja muutoksia ei ole ollut, minun tietääkseni äidin elämässä ei ole ollut viime aikoina pettymyksiä (tosin ei välttämättä edes kertoisi niistä, koska pitää tunteiden näyttämistä heikkoutena), itselläni on lähinnä ollut se, että olen jotenkin paljon paremmassa tasapainossa itseni kanssa ja tyytyväisempi yleensä elämääni, vaikka siinä ei ole mikään isosti muuttunut.
keskustelu olisi hyvä juttu, mutta ei tunnu onnistuvan. Jos kerron ajatuksistani äiti vain loukkaantuu, sulkeutuu, käy torjuvaksi, inttää puheeni päälle "Ei! Ei! Ei", sivuuttaa puheeni ja alkaa puhua että kukaan ei ymmärrä häntä ja hän on kaikkensa antanut. Välillä kerron että en pidä siitä miten hän kommentoi elämääni tai kysyn ymmärtääkö hän, miltä minusta tuntuu kun hän kertoo usein minulle ettei koskaan halunnut lapsia ja kuinka ikävää meidän (minun ja sisarusteni) hoitaminen on ollut, mutta se ei koskaan muuta mitään, vaan saan kuulla samat asiat uudestaan. Viimeksi syntymäpäiväni (tuntuu lapselliselta loukkaantua, koska en edes kauheasti arvosta syntympäiviä, mutta jotenkin se ajoitus oli vaan niin tyhmä).
Jotenkin tuntuu että minä en saa olla mitään jotta hän voisi tuntea olevansa jotain. Kuitenkaan emme edes asu samalla paikkakunnalla tai tapaa usein. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. Tiedän, miltä tuntuu, kun äitisuhde on huono ja kun oma äiti sanoo epätoivotuksi sekä naureskelee pilkallisesti. Äitisi kuulostaa narsistiselta. Vanheneminen on narsisteille erityisen raskasta. Onneksi sinulla on kuitenkin sisaruksia, jotka voitte pitää yhtä. Itse olen ainoa lapsi, eikä minulla ole ketään tukena. Avioerokin tulossa, eikä äiti tue siinäkään minua, vaikka olen kertonut miehen henkisestä ja fyysisestä väkivallasta ja omista talousvaikeuksistani :(
Keskustelkaa !