Minkä ikäisenä leffat lakkasivat kiinnostamasta sinua?

Elokuvat kyllä kiinnostaa - rauhassa kotona katsottuna (olen 53). En ole ikinä käynyt aktiivisesti teattereissa katsomassa leffoja, mutta enemmän nuorena kuitenkin kuin nykyään. Ainoastaan erikoistapauksissa jaksan vaivautua, tänä syksynä kävin uuden Downton Abbeyn katsomassa.

20+ eur lippu, ihmiset puhuvat ja katsovat kännykkää kesken leffan -> ei kiitos

Kun suoratoistopalvelut saapuivat.

Leffat ja leffateatterit ovat minusta kaksi eri asiaa. 

Teille on ongelma muut katsojat. Minulle yksin omaan elokuvien jatkuvasti huononeva laatu. Ei niitä enää tehdä rakkaudesta lajiin, ainoastaan rakkaudesta rahaan. Komediat julkaistaan yksi vitsi kerrallaan, että ei vitsit lopu.

Ei ole lakannut, tai teatterissa tulee käytyä harvoin mutta kotona kuluu 50-90-luvun leffoja.

Äänet analogisena ja vhs, parasta. 

Jotenkin tuntuu, että ei nykyisin enää tehdä sellaisia leffoja, jotka kiinnostaisivat. Olen muutenkin lyhytjännitteinen, enkä oikein yli tuntia jaksa keskittyä mihinkään fiktiiviseen ohjelmaan. Dokkareita kyllä katson, ne yleensä kestävät sen tunnin, minkä minäkin kestän.

Vähän sama fiilis, olen 43 ja ei jaksa kiinnostaa. Väkisin raahaudun kerran vuodessa lapsen kanssa jotain katsomaan. Sama oikeastaan pätee kaikkiin massatapahtumiin, teatterit ja konsertit yms. Jalkapallo ottelu vielä menettelee.

Ehkä noin 25 vuotiaana alkoi hiipumaan. Ennen sitä jotenkin kuuli niistä hyvistä elokuvista mitä kannattaa katsoa. Scifi elokuvat kuten Matrix. Fantasiaelokuvat kuten LotR. Scorsesen mafiaelokuvat. Nyt ainakin mainoksissa näkyy vain elokuvia joita en missään nimessä halua nähdä. Pettymyksen riski on niin iso.

Leffat jossain määrin - teatterit ei. Nykyäänkin tehdään hyviä, mutta ne ei ole niitä ison rahan hittileffoja tyypillisesti. Joutuu vähän etsimään ja lueskelemaan mikä voisi olla katsomisen arvoista.

Harrastan elokuvia enkä usko että mielenkiintoni niihin tulee katoamaan, mutta hyvin vähän nykyään tehdään enää sellaista mikä vaikuttaisi hyvältä. Olen nytkin halunnut koko syksyn mennä elokuviin, mutta ei siellä pyöri mitään mikä vaikuttaisi katsomisen arvoiselta. Syytän tästä kyllä supersankarielokuvia sekä uusien versioiden tekemistä vanhoista elokuvista. Niin ja Disneyä live actioneineen. 

No mä en haluakaan katsoa mitään tuhat kertaa nähtyä potaskaa, vaan hyviä elokuvia. Hyvät elokuvat eivät ole lakanneet kiinnostamasta.

Kun olin teini-ikäinen, katsoin suunnilleen kaikki leffat, jotka tulivat kotipaikkakuntani elokuvateatteriin. Siitä alkoi kehittyä jonkinlainen maku. Parikymppisenä vielä saatoin käydä joskus katsomassa jonkun tavallisen toimintaleffan tai vastaavan, mutta en monesti. Silloin jo hoksasin, että turha mennä katsomaan kaikkea.

Leffat kiinnostaa, mutta ei aina se elokuvateatteriin lähteminen. Ja tästä jälkimmäisestähän ap:llakin näytti olevan enemmän kysymys.

-N50