Onko kukaan synnyttänyt ilman tukihenkilöä?

Toisen lapseni synnytin " yksin" , mieheni ei päässyt erinäisistä syistä sairaalaan mukaan vaikka olisi halunnut. Kotona hän kyllä oli supistusten alettua tukenani. Muistakaahan, että kyllä se synnytys alkaa jo kotona, ettei jos ei sairaalaan halua, voitukea ainakin sen aikaa kun synnyttäjä on vielä kotona.



Oloani en tuntenut mitenkään yksinäiseksi tai muuta, kätilö tosin ehti olemaan kanssani lähes koko ajan. Välillä hän taisi käydä muualla, mutta eipä sitä seuraa kauheasti ehtiny kaipailla, niin nopeaa oli toiminta... Kaikista eniten yksinolossa harmitti, kun isä ei pystynyt osallistumaan vauvan ensihetkiin, mikä minusta olisi ollut tärkeää. unohdin myös kameran kotiin, eikä vauvasta ole alle vuorokauden ikäisenä kuvia... :(



Pitemmässä synnytyksessä tai jos jokin esim. vauvalla olisi mennyt tavallisesta poikkeavasti, olisin varmasti enemmän kaivannut henkistä tukea ja seuraa (muuhunhan isistä useimmiten ei ole!;) )



Eniten auttaa, kun asennoituu tukihenkilön puuttumiseen jo etukäteen. Minusta oli myös ihanaa, kun sain soittaa rauhallisessa tilanteessa ennen ponnistusvaihetta tilannetietoja miehelleni, vaikka periaatteessa synnytyssalissa ei olisi saanut käyttää kännykkää. Kätilö käytti maalaisjärkeään, kiitos hänelle siitä!



Tsemppiä teille, kyllä se synnytys sujuu ilman kädestäpitäjääkin (mitenkään vähättelemättä isien ja tukihenkilöiden osuutta)! Ja jäljestäpäin saa paljon ihailevia kommentteja kun on ollut niin urhea että synnyttänyt yksin. ;)

Lapsen isä asui toisella paikkakunnalla, eikä päässyt tulemaan, sikäli kuin olisi ollut tulossakaan (erosimme lopullisesti tytön ollessa 3kk).



Mun onnekseni synnytykseni oli tosi nopea, sairaalassa ehdin olla vain 3 tuntia. Sain ilokaasua ja epiduraalin, eppari tehtiin.



Tämähän riippuu toki ihan ihmisestä, mutta itse onnekseni tiesin olevani sellainen, että muissakin vaikeissa paikoissa olen mieluummin yksin kuin tartun toisen kädestä kiinni. Saati että tahtoisin ketään selkää hieromaan... Yksin ollessa pystyy niin sataprosenttisesti keskittymään vain ja ainoastaan itseensä ja " suoritukseensa" . Mä pistinkin silmät kiinni jo kun odottelin synnytyssaliin pääsyä ja vain kurkistelin välillä mitä tapahtuu... Kätilö tokaisikin sitten että voit avata silmät, lapsi alkaa olla ulkona X-D



Tosin olin myös ilokaasusta niin pöhnässä, että en olisi jaksanut yhtään mitän sanoakaan tai tehdäkään.



Hyvillä mielin lähtisin myös toiste yksin, kätilön kohtelu oli erinomaista! Heti tultiin jos nappia painoin (tosin en painanut kuin kerran kun tunsin että seuraavalla supistuksella tulee jo jotakin ulos...), en tiedä kuinka usein muuten käyvät synnyttäjiä katsomassa, mutta mulla ainakin palvelu pelasi mehutarjoilujen ja jyväpussien ja kaiken kanssa pyytämättäkin. Sain pitää kännykkää auki ennen saliin menoa, vaikkei yleensä saa (tosin en jaksanut enää tekstaria kirjoittaa).



Synnytyksen pitkittymisen pelossa mulla oli hirveä säkillinen oheistoimintaa mukana: käsityöt, karkit, lehdet, juotavat, musiikit, omat tossut ja kaikki mikä suinkin tuo mulle hyvää mieltä. No sitä kassia en ehtinyt tosin avaamaankaan. Mutta kun on sateenvarjo mukana niin ei sada ;)



Tsemppiä vaan, ei sitä tarvitse jännittää, usko itseesi, hoitohenkilökuntaan ja siihen että " luonto hoitaa" , ei siellä ennenkään miehiä ole tarvittu... ;)

Mä synnytin yksikseni tuon meidän kolmannen. Isä ei kerenny sairaalaan asti ajoissa. Itse menin jo edellisenä päivänä käynnistelyyn ja miehenikin oli siinä päivän ja kun mitään ei tapahtunut niin lähti kotiin, meillä matkaa sairaalaan on n65km. no kun yöllä rupes tapahtuun ni soitin liian myöhään kun poika päätti sitten tulla oikeen raketin lailla hyvä että kerettiin osastolta saliin... En kokenut sitä mitenkään kamalaksi asiaksi. mutta tietysti jos on pitkä synnytys niin kyllä sitä seuraa kaipaa.

Olisin myös kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia yksin synnyttämisestä. Joudun kans todennäköisesti menemään yksin, kun mies ei näillä näkymin pääse ja ketään muutakaan ei ole pyytää. Mulla vielä jonkin asteinen synnytyspelkokin on olemassa. =/

Meillä on useampi lapsi ja oli kätevämpää, että isä jäi kotiin heitä hoitamaan, kun synnytyksen aika tuli.



Yksin synnyttäminen oli musta melko samanlaista kuin silloin kuin mies oli mukana. En ole tarvinnut hirveästi tukea (helpot synnytykset ja nopeat).



Kätilö kävi kyllä usein katsomassa ja toisaalta kun synnytykset oli melko nopeita niin ei siinä aikakaan pitkäksi käynyt.