"Vastoinkäymiset tekevät elämästä mielenkiintoista"
Oletko samaa mieltä?? Itse en voinut yhtyä kyllä kuulemaani kommenttiin eräs päivä. Olin 4 hengen joukosta ainut, joka ei nauranut ja toistellut olevansa samaa mieltä. Mielestäni henkilöt jotka sanovat näin, eivät ole todellisuudessa kohdanneet mitään vakavaa vastoinkäymistä. Itselläni lapsuutta esim. varjosti isäni juopottelu ja hänen minuun kohdistuva seksuaalinen ahdistelu, jota jouduin jatkuvasti pakenemaan. Sairastuin jo. 13v masennukseen. Siten sairastuin hometalosta useaksi vuodeksi täysin työkyvyttömään kuntoon. Silloinen mies sairastui henkisesti ja elämä meni täysin uusiksi. Seuraava mies petti täysin häpeilemättä ja pahoinpiteli henkisesti. Ainut sisareni teki itsemurhan. Jäin lapsettomaksi, vaikka haaveilin jostain aivan muusta. Nyt elän masentuneena 52 vuotiaana ihan yksin. Voin sanoa, ettei ole yhtään mielenkiintoista.
Kommentit (10)
Eivätkö vastoinkäymiset ole sitä, kun ihmiset kieltäytyvät tekemästä mitään mielenkiintoista kanssasi? No kai se on totta siinä mielessä, että on pitänyt keksiä jotain luovaa puuhaa. Kai se riippuu siitä, kuinka luova ihminen on?
Pitäähän tuo sanonta sinänsä ihan paikkansa siinä tapauksessa, että tietyt edellytykset täyttyvät. Eli että on saanut kasvaa aikuiseksi rakastavassa perheessä eläen normaaliksi luokiteltavan lapsuuden. Sitten jos noin onnekkaasti taas ei ole sattunut käymään, tilanne on aivan erilainen. Itse olen siellä huonommassa päässä tällä janalla, eli omassa todellisuudessani tuolla sanonnalla ei ole todellisuuspohjaa vaan tuo kuulostaa lähinnä todella irvokkaalle.
Eivät tee. Vastoinkäymisistä huolimatta elämä voi silti olla mielenkiintoista.
Tuskin he olivat saaneet syöpädiagnoosia tai menettäneet perhettään auto-onnettomuudessa, vaan lähinnä kohdanneet jonkun ns. normaalin vastoinkäymisen, jonka voi kokea myös positiivisena haasteena.
Tuo on samaa sanahelinää kuin "ei raha tee onnelliseksi" ja "jokainen ihminen on arvokas".
Kohtuulliset vastoinkäymiset voivat toki olla mielenkiintoisia, kun niistä tietää selviävänsä. On esimerkiksi ihan kivaa olla jossain nakueräretkikoettelemuksessa, kun tietää, että lopulta pääsee hotelliin kylpyyn ja lakanoiden väliin. Jos tietää, että koettelemus ei lopu koskaan, voi sanontojen kumiseva tyhjyys alkaa avautua.
Riiippuu kenen epämääräisen armoillla on ns selkäranka.
Vierailija kirjoitti:
Riiippuu kenen epämääräisen armoillla on ns selkäranka.
Jos epämäääräisen niin pitää mennä tultapäin.
Tosi mielenkiintoista on just istua yksin ahtaassa yksiössä sossupummiski haukuttuna, mihinkään ei ole rahaa, "ystävät"kaikonneet, terveys mennyt, hädin tuskin ruokaan rahaa...Pahimmillaan on 50 vuotta vielä olisi edessä samaa,varmasti alati pahentuvaakin vain:(
No en ole varsinkin kun niistä ei saa taukoa ollenkaan.
Se on juuri niin, että ne joilla on äärimmäisiä vastoinkäymisiä, eivät suhtaudu niin kevyesti asiaan. Kyllä jotkut isotkin vastoinkäymiset voivat lopulta kääntyä eduksi, jos ne auttavat tajuamaan, mikä on oikeasti tärkeää ja vahvistavat luonnetta. Mutta kun ihminen, jolla on ollut vain tavanomaisia elämän pieniä tai vähän suurempia vastoinkäymisiä, puhuu siitä, miten ne tekevät elämästä mielenkiintoista, niin se on eri asia ja kuulostaa kliseeltä ja sanahelinältä.