Lue keskustelun säännöt.
Kaduttaako koiran hankinta?
26.08.2015 |
Kamala koirakuume, vaikka järki sanoo ei. Nuorempi lapsi on vasta 2vee, joten luulen että koirakuume johtuu osin siitä, että kaipaan uutta hoivattavaa, kun ei tuo menijä juuri äidin sylissä viihdy. Arki on kiireistä näin ilman lemmikkejäkin, mutta kuvittelen koiranhoidon mahtuvan arkipäiviin. Vaikka aamuihin en enää lisämuuttujia oikeasti tarvitsisi...
Tiedän, että koira antaa myös paljon, sillä minulla on ollut sellainen aiemminkin (kuoli syöpään), mutta samalla mietityttää että kaduttaako se sitten kuitenkin, sillä sitoohan se päivittäin. Olosuhteet koiralle olisivat hyvät, iso tontti ja mies apuna, mutta lapset yhä pieniä...
Puhukaa mulle järkeä, miten unohtaisin koko jutun??
Kommentit (25)
Koira tarvitsee muutakin kuin ulkoiluja, että jos olette kiireisiä, niin en ottaisi.
Ja kyllä välillä kaduttaa. Nyt kun koiralla on terveys menossa, ja sen perään koira itse. Kun ei jaksais lähteä ulos, kun ei pääse minnekään itse koska on ilman hoitajaa, kun itse on kipee, eikä ole hoitajaa.
Paljon antaa, mutta paljon tuottaa stressiä. Rakastan tuota hurdea mielettömästi, ja hoidan sen täydellisesti. Silti välillä kaduttaa. Nyt kaduttaa ottamisessa se, että tulossa oleva luopuminen tulee olemaan jumalattoman vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 09:41"]Hyvä, kiitos - ehkä mun pitää vaan muistuttaa itseäni, että koira on aikaavievä harrastus ja se aika on AINA enemmän tai vähemmän pois lapsilta. Oon siis itsekäs, jos hankin koiran. Lapset saa iloa siitä enemmän vähän vanhempana. Säästyneet rahat voi sit käyttää johonkin muuhun. Jo alkaa helpottaa :)
ap
[/quote]
Ja koira ei välttämättä pääse rauhoittumaan koskaan, jos ympärillä on lasten aiheuttamaa hälinää jatkuvasti. Koira voi stressaantua siitä ja ruveta aiheuttamaan ongelmia.
Hyvä AP että pohdit rehellisen realistisesti koiranhankinnan plussia ja miinuksia! Kannattaa totisesti miettiä, pystytkö sinä tai te perheenä tarjoamaan koiralle parhaan mahdollisen kodin ja elinympäristön koko sen eliniän ajaksi. Monet koiraihmisinä itseään pitävätkään eivät objektiivisesti tarkasteltuna siihen valitettavasti pysty.
Itse en ole koiran hankintaa katunut. En tähän mennessä vielä koskaan.
Sitä tosin edelsi vuosikausien harkitseminen, koirarotuihin tutustuminen ja lopulta myös asioiden järjesteleminen koiraystävällisempään suuntaan. Sain esim. työasiani järjestymään koiran kannalla paremmiksi: itse en halunnut ottaa koiraa olemaan arkipäivät kotonamme ypöyksin tylsistymässä. Mua oikeastaan surettaa ne kaikki yksinäiset, turhautuneet koiraparat, jotka päivisin saattavat olla lähemmäs 10 tuntiakin kotona ihan yksin omistajan ollessa töissä. :( Ja sitten omistajan töistä tullessa käytetään koira nopealla pikapissalenkillä ja senkin ajan omistaja on joko puhelimessa tai kuuntelee kuulokkeilla musiikkia ottamatta koiraansa konkreettisesti kontaktia.
Itse teen töitä pääasiassa kotoa käsin ja ehdin mielestäni lenkittää ja aktivoida koiraa joka päivä suorastaan ruhtinaallisesti. Koira kulkee niinä harvoina ei-etätyöpäivinä mukanani tai on vanhempieni luona "hoidossa" muutaman tunnin. Harrastamme, samoilemme, retkeilemme, matkustamme, käytännössä aina koira on mukana. Silti välillä poden huonoa omatuntoa siitä, etten muista aktivoida koiraa älyllisesti tarpeeksi, siis omasta mielestäni tarpeeksi. Sitten katson väsyneenä jaloissani kuorsaava koiraa ja totean tehneeni jotakin kuitenkin oikein.
Koiran omistaminen on oikeastaan kokonaisvaltaisesti aktiivinen ja roppakaupalla huumorintajua vaativa elämäntapa. Asiat tehdään sen tarkemmin niitä jahkaamatta: lenkille mennään oli keli mikä tahansa. Eikä menetetä hermoja pienten vastoinkäymisten kohdatessa! Jonakin päivänä, kun koirani sulkee silmänsä viimeisen kerran, toivon pystyväni jatkamaan elämääni ajatellen, että tarjosin sille parhaimman mahdollisen elämän enkä tekisi mitään toisin.
Älä ota vielä. Meillä oli vanha koira ennen lapsia, kuoli kun esikoinen oli puolivuotias. Me ollaan vasta nyt ottamassa uutta koiraa, lapset 12 v. ja 15 v. Ja siitä olemme tietoisia, että teinit jaksaa aamulla pissattaa koiraa korkeintaan pari kuukautta. Eli vanhemmille se koira tulee.
Minä rakastan saksanpaimenkoiria, mutta iso koira on nyt mahdoton ajatus viemänsä energian vuoksi, eikä mahdu mökkimatkoille autoon ilman autonvaihtoa. Kunnolla kouluttamiseen menee 2-3 vuotta ja lenkit päälle eli 3-4 tuntia päivässä, joten luultavasti otamme jonkun pienemmän rodun, joka jaksaa lenkkeillä ja jonka lapsi pystyy koulun jälkeen pissattamaan, mutta josta ei irtoa niin paljon pohjakarvaa kuin sakuista.
Muista myös kaikki rapa, karvanlähtö ja ripulipaskat.
Antaisin nyt koiramme pois jos joku sen vaan haluaisi. Valitettavasti ei saa nyt elää arvoistansa elämää kerrostalossa. Tarvitsisi tilaa juosta ja paljon ulkoilmaa. Harmittaa..