Olenko kamala ihminen?

Olen alkanut tuntea syyllisyyttä toiminnastani. Nimittäin siitä, että minulla on tapana heivata ihmiset elämästäni, joiden kanssa vastavuoroisuus ei toteudu. Oli kyseessä sitten ystävyys tai parisuhde. Tarkoitan, että jos koen, että toinen osapuoli ei anna aikaansa tai huomiotaan tms. samassa suhteessa, kuin minä itse annan hänelle, niin se alkaa todella nyppiä pahemman kerran ja liukenen heidän elämästään vähin äänin. Pitäisikö tosiaan vaan antaa toisten ammentaa itsestään kuin pohjattomasta kaivosta ja olla "hyvä ihminen"?