Kuinka vanhana rapakuntoinen voi päästä hyvään kuntoon, jos alkaa liikkua säännöllisesti?

Määrittele "hyvä".

Olympiatasolle tuskin enää pääsee.

Ihan missä iässä vaan. Meidän kaupungin kuntosaleilla käy kasikymppisiäkin.

On tietenkin mahdollista, tärkeintä on oppia kuuntelemaan omaa ruumista jotta jatkumoa olisi. Moni innostuu urheilusta ja homma tökkää siihen ettei ruumis kestä. Eli pikkuhiljaa lisätä kuntoilua monipuolisesti jotta ei tule ongelmia :)

Riippuu geeneistä ja ruokavaliosta. Voi olla, ettei pelkkä lenkkeily riitä.

Jos olet perusterve eli pystyt liikkumaan ja tekemään juttuja, niin miksi ihmeessä ei.

Vierailija kirjoitti:

Määrittele "hyvä".

Olympiatasolle tuskin enää pääsee.

Vaikkapa, että jaksaa kävellä reipasta vauhtia kilometritolkulla vaihtelevassa maastossa, pyöräillä samoin kohtalaista vauhtia vaihtelevassa maastossa ( juokseminen ei onnistu jalkavamman vuoksi) , kantaa 15 -20 kg taakkoja muutamia kymmeniä.metrejä. Ja että ylipäätään olla sellaisessa kunnossa, ettei näytä raahautuvan eteen päin viimeisillä voimillaan, noin aluksi.

Ap

Olen liikunnanohjaaja Kansalaisopistossa ja mun ryhmissä käy 90 vuotiaitakin

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Pitää vaan löytää oman tasoinen aloitusryhmä, ei liian rankaa ja vaikeeta aluksi.

Tsemppiä sinulle, et ole vanha kurppa vaan juuri oikean ikäinen aloittamaan liikunnan, sillä turvaat vanhuutesi.

Koskaan ei ole liian myöhäistä! Vaikka et huippukuntoon pääsisikään, elämänlaatusi kohenee ihan taatusti! Oma jaksaminen helpottaa ihan kaikkea normielämää, työtä ja vapaa-aikaa. Ja raihnainen vaihe elämässä jää mahdollisimman lyhyeksi, kun pystyy pitkään liikkumaan omatoimisesti. Kuntoile mahdollisimman monipuolisesti, ulkoile ahkerasti. Lajeja on vaikka kuinka, ei tarvitse tehdä sitä mistä ei tykkää. Joku kuntoilu on kiva tehdä ryhmässä, siitä saa tsemppiä ja kivoja kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele "hyvä".

Olympiatasolle tuskin enää pääsee.

Vaikkapa, että jaksaa kävellä reipasta vauhtia kilometritolkulla vaihtelevassa maastossa, pyöräillä samoin kohtalaista vauhtia vaihtelevassa maastossa ( juokseminen ei onnistu jalkavamman vuoksi) , kantaa 15 -20 kg taakkoja muutamia kymmeniä.metrejä. Ja että ylipäätään olla sellaisessa kunnossa, ettei näytä raahautuvan eteen päin viimeisillä voimillaan, noin aluksi.

Ap

Kyllä toi on ihan mahdollista. Voimaharjoittelun ja aerobisen yhdistelmällä, lepoa ja treeniä sopivasti yhdistellen onnistuu kyllä kunnon nostaminen iästä riippumatta. Harjoittelun jatkuvuus ja nousujohteisuus on olennaisia. Anna mennä vaan, ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele "hyvä".

Olympiatasolle tuskin enää pääsee.

Vaikkapa, että jaksaa kävellä reipasta vauhtia kilometritolkulla vaihtelevassa maastossa, pyöräillä samoin kohtalaista vauhtia vaihtelevassa maastossa ( juokseminen ei onnistu jalkavamman vuoksi) , kantaa 15 -20 kg taakkoja muutamia kymmeniä.metrejä. Ja että ylipäätään olla sellaisessa kunnossa, ettei näytä raahautuvan eteen päin viimeisillä voimillaan, noin aluksi.

Ap

Tuohan on ihan perustoimintakykyä työikäiselle ihmiselle, ei mitään erityisen hyvää kuntoa. Nyt on korkea aika toimia, jotta vanhuuden hauraus yllätä etuajassa. Suosittelen aloittamaan kuntosalilta. Tarvitset ennen kaikkea lihaksia.

Vaikeinta varmaan on lähinnä se henkinen työ, että jos on koko elämänsä oppinut vain menemään sieltä mistä aita on matalin, niin nyt pitääkin opetella elämään kuin he, joiden elämä on aina ollut kurinalaista. 

Oletko aina ollut samanlainen elämäntavoiltasi, vai onko sinulla joskus ollut se kurinalainen vaihe olemassa? Ja jos sellainen vaihe oli, miksi menetit sen? Tästä vois lähteä liikkeelle miettimään kuinka saisit sen entisen tsempin takaisin. Tarkoitus ei tietenkään ole mennä mihinkään teiniaikoihin asti, jolloin laihuus oli niin tärkeää ettei syönyt juuri mitään muuta kuin tölkkiananasta tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele "hyvä".

Olympiatasolle tuskin enää pääsee.

Vaikkapa, että jaksaa kävellä reipasta vauhtia kilometritolkulla vaihtelevassa maastossa, pyöräillä samoin kohtalaista vauhtia vaihtelevassa maastossa ( juokseminen ei onnistu jalkavamman vuoksi) , kantaa 15 -20 kg taakkoja muutamia kymmeniä.metrejä. Ja että ylipäätään olla sellaisessa kunnossa, ettei näytä raahautuvan eteen päin viimeisillä voimillaan, noin aluksi.

Ap

Kuulostaa täysin realistiselta tavoitteelta ikäiseltäsi, jos tuo jalkavamma ei häiritse kuntoilua liikaa. Kuinka pitkiä lenkkejä jaksat kävellä tällä hetkellä ja millä nopeudella?

T: 56-vuotias nainen, jolle kaikki nuo tuntuvat helpoilta jutuilta.

Tietysti!

Kuntosali kannattaa. Kun vahvistuu niin alkaa miettiä että miten saattoi viihtyä oloissaan kun oli heikko.

Aloittelijan kannattaa hankkia ohjeita kuntosalille, paras ottaa kunto-ohjausta tai personl trainer, lähtee kunnolla harrastus käyntiin.

Myös tuo vaihtelevissa maastoissa kävely erittäin hyvää jaksamisen kannalta.

Olin ihan kauhean heikko ennen mutta sitten olin kesän hyvin raskaassa fyysisessä työssä jota tehtiin ulkona, olen tutkija. Kesän jälkeen lepäsin kuukauden ja menin kuntosalille.

Olen nykyään jo aika vahva, juuri tänäänkin hämmästeli voimani kun siirsin sellaista isoa pöytää kuin höyhentä!

Moni mummo/vaari-ikää lähestyvä on tehnyt täysmuutoksen. ja salillakin käyvät. mut pitkät lenkit,luonnonvesissäuinti ja vaikka kahvakuulaharjoittelu on bueno. Missä iässä tahansa. Enen käytiin metsätöissä vanhat ukot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele "hyvä".

Olympiatasolle tuskin enää pääsee.

Vaikkapa, että jaksaa kävellä reipasta vauhtia kilometritolkulla vaihtelevassa maastossa, pyöräillä samoin kohtalaista vauhtia vaihtelevassa maastossa ( juokseminen ei onnistu jalkavamman vuoksi) , kantaa 15 -20 kg taakkoja muutamia kymmeniä.metrejä. Ja että ylipäätään olla sellaisessa kunnossa, ettei näytä raahautuvan eteen päin viimeisillä voimillaan, noin aluksi.

Ap

Taakan kantamiseen tavoitteeksi 30-40 kg muutamia kymmeniä metrejä, tuollaista alle kahdenkymmen pitäisi jaksaa satoja metrejä kevyesti. 

Vierailija kirjoitti:

Taakan kantamiseen tavoitteeksi 30-40 kg muutamia kymmeniä metrejä, tuollaista alle kahdenkymmen pitäisi jaksaa satoja metrejä kevyesti. 

Juuri tällaiset kommentoijat ovat yksi iso syy sille, että huonokuntoiset eivät jaksa edes ryhtyä tavoittelemaan parempaa kuntoa. Kun heti annetaan ymmärtää, että ainoa oikea tavoite on sellainen, joka huonokuntoisesta näyttää olevan valovuoden päässä, tulee tunne, että on toivotonta edes yrittää.

Kuuluu samaan sarjaan niiden kanssa, jotka tulevat tällaisiin keskusteluihin kertomaan, että alle tunnin lenkeistä ei ole mitään hyötyä.

[/quote]

Oletko aina ollut samanlainen elämäntavoiltasi, vai onko sinulla joskus ollut se kurinalainen vaihe olemassa? Ja jos sellainen vaihe oli, miksi menetit sen? Tästä vois lähteä liikkeelle miettimään kuinka saisit sen entisen tsempin takaisin. Tarkoitus ei tietenkään ole mennä mihinkään teiniaikoihin asti, jolloin laihuus oli niin tärkeää ettei syönyt juuri mitään muuta kuin tölkkiananasta tms. [/quote]

En ole koskaan ollut erityisen urheilullinen, mutta aikoinaan pyöräilin työmatkat 9 km suuntaansa, olen käynyt kuntosalilla, ja harrastan palstaviljelyä, jonne pyöräilen. Bmi on 21 Liikuntaharrastukset ovat jääneet erilaisten sairastumisten vuoksi. Nyt olen toivottavasti toipumassa viimeisimmästä sairaudesta, mahdollinen diagnoosi polyneuropatia, ja suunnittelen alkavani kuntoilun vointini parantamiseksi.

Siis tuo edellinen kommentti ap:ltä. Kiitos kaikille kannustuksesta ja ohjeista.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuon ikäisen kurpan kannata enää edes aloittaa.Olisit aloittanut viimeistään 20 vuotta sitten.

Sun kannattais kenties miettiä, että minkä ikäisenä voi vielä kasvaa aikuiseksi ja oppia käytöstapoja...