Minkä takia kaikissa TV -sarjoissa synnyttäjät makaavat selällään?

Mä luulin, että kätilöt haluais naisten synnyttävän jotenkin muuten kuin selällään. T. Kätilö-opiskelija

Tilastot kiinnostaisi myös.
Eikö ole yhtään kätilöä vastaamaan, että miksi kannustetaan vain piuhoihin selälleen?
Miksi painovoimaa vastaan?
Antakaa nyt joku selitys.

Up

Kätilönä vastaan että mieluusti kehotan synnyttäjää ponnistamaan pystyasennossa, jakkaralla, kontillaan jne. Tiedän kyllä kollegoita jotka eivät halua kyyristellä jne. Tällöin kyllä kehottaisin synnyttäjää pyytämään toista kätilöä. Aika usein synnyttäjä itse haluaa ponnistaa puoli-istuvassa. Selkäpuudutteet saattavat tehdä jaloista voimattomat jolloin puoli-istuva on ainoa vaihtoehto. Pystyasento on paras. Valitettavasti kollegoita on moneen lähtöön.

Miten ihmeessä pystyasennoassa voi synnyttää tai ponnistaa?
T. Sängyssä synnyttänyt

Mulla oli takana 4 annosta epiduraalia, joten ei oikein tullut mieleenkään pyytää muista asentoja kuin puoli-istuva. Mutta koen, että se oli mulle paras asento, vaikka olisin ollut kaikki voimat jaloissa tallella tuntuu sille, että osa energiasta menisi sitten seisomiseen. Ja jakkara kuulosta minusta - anteeksi nyt vaan - NIIN pervolta, jotenkin brutaalilta ja koomiselta, että en olisi pystynyt vakavissani sillekään istumaan. Ja kyllä mä halusin, ihan lapsen takia, että kätilö hyvin näkee, miten juttu etenee, miten sen siltä jakkaralta näkee? Siis ihan vilpittömästi kysyn. Entä jos lapsi olisikin kopsahtanut lattiaan? 

Kaikki voimat käytin ponnistamiseen ja sain kätilöiltä apua, tuntui, ettei se asennosta ollut kiinni, (että ois ollut ainakaan huono) ponnistin esikoista 20min. 

Kovinpa kopsahtaa??

Mä olen kyllä synnyttänyt molemmat noin ja 10 min ponnistusvaiheet molemmista. Paras asento keskittyä. Ei tullut mieleenkään muussa asennossa.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 19:09"]Mä olen kyllä synnyttänyt molemmat noin ja 10 min ponnistusvaiheet molemmista. Paras asento keskittyä. Ei tullut mieleenkään muussa asennossa.
[/quote]

Ja mulle sanottu, että synnytin rauhallisesti, joten en revennyt. Luulisi, että seisovalteen lapsi voisi luiskahtaa liian nopeasti ja repeää.

Eikö sen ylämäkeen pitäisi olla hitaampaa, kivuliaampaa ja vaatia moninverroin voimia. Epiduraali kyllä estää kaikki muut asennot kuin sen selällään makaamisen. Ja tietysti kätilö siitä niin helposti leikkaa välilihan, ja täysin turhaan.

Epi-no on ainakin auttanut useita. Eikä ole tarvinut leikellä sen takia.

Raskaana ollessa luin muutaman synnytykseen liittyvän kirjan ja siinä selvitettiin selällään synnyttämisen historiaa. Kuulemma joku Ranskan kuningas halusi nähdä lapsensa synytymän, joten hän määräsi vaimon sänkyyn selälleen, jotta voi itse kurkkia verhon raosta. Silloin jo kuninkaalliset oli trendsettereitä, joten tapa lähti yleistymään. Mitään lääketieteellistä syytä ei ole ja paras olisi joku pystympi asento, jossa painovoima auttaa. Mun raskaus loppui sektioon, joten en sitten päässyt testaamaan noita tapoja.

Mäkin mietin esikoista odottaessani et mä synnytän sitten pystyssä ja vauva autetaan maailmaan painovoiman ja kätilön avulla.

Ihan ei menny niin. Tippalaite molemmissa käsissä ja kivut ja sitten vielä epiduraalin laitto pakottivat maate ja siinä sitten ponnisteltiin tunti. Olsin varmaa kuollut ilman kunnon hoitoa. Onneksi olkoon vaan teille supermammoille jotka synnyttävät jossain pallilla tai altaassa mutta minä ainakin olen tyytyväinen puoli-istuvaan asentoon. Aion tämän seuraavankin synnyttää samoin.

Itse synnytin ekan ja tokan puoli-istuvassa asennossa koska en tiennyt muidenkin asentojen olevan mahdollisia (ei niistä puhuttu neuvolassa tai synnytysvalmennuksessa enkä tietysti osannut kysyäkään). Kolmannen kohdalla olin jo paljon valistuneempi ja toiveissa oli jakkarasynnytys. Siihen olisi kätilö muuten suostunut mutta silmämääräisesti arvioi vauvan yli nelikiloiseksi ja kuulemma siinä tapauksessa sitä ei suositella. Joten synnytin kylkiasennossa kätilön ehdotuksesta. Oli kyllä paljon mukavampi asento kuin tuo puoli-istuva. Ja vauva muuten oli tasan nelikiloinen =)

Tammikuussa olisi neljännen lapsen la ja ajattelin laittaa jälleen sen jakkaran toiveisiin.

Niin joo, missään synnytyksessä en ole saanut epiduraalia joten sen osalta jakkarasynnytykselle ei olisi ollut mitään esteitä.

Seisten "ponnistetaan" jalat vähän harallaan. Ponnistamisesta tosin ei liioin voi puhua koska lapsi liukuu oikeastaan pelkällä ähkimisellä ulos. Eikä repeämiä tule sen enempää koska paine jakautuu tasaisesti eikä pelkästään välilihalle kuten puoli-istuvassa. Kätilönä sanoisin että suosikkiasentoni. Joka ei kylläkään kovin monelle sovi, mutta pystyasennossa kannatta kuitenkin olla viimeiseen asti ja antaa painovoiman tehdä iso osa työstä ja lopuksi sitten vaikka siirtyä sänkyyn.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 03:47"]Jos se synnytys on niin kivuliasta, niin voisin kuvitella että siitä kivusta pyörtyy sitten helposti, kun menkkakivuistakin meinaa pyörtyä.  Jos on valmiiksi makuulla, niin ei varmaan pyörry niin helposti, tai ainakaan ei käy huonosti jos pyörtyy.
[/quote]

Et harkinnut tuota:
http://www.pedihealth.fi/product/show/13/raskaus-synnytys-ja-naistentaudit/203/epi-no-delphine-plus

Varsinkaan ensisynnyttäjällä se lapsi ei kopsahda lattiaan. Jos esim 20min saa tehdä töitä ponnistamisen kanssa niin ei vauva sujahda yllättäen lattiaan. On sen verran kova kudosvastus. Ja kyllä se kätilö on koko ajan kädet lähellä kun jakkaralla. Jos vauvalla epäillään olevan hätä niin jakkaralle ei mennä tai siitä noustaan nopeaan ylös. Eikä ainatarvitse nähdä alapäätä, näppituntuma riittää.

Ja epiduraali ei sulje pois jakkaraa tai seisoma-asentoa. Jalkojen pitää toki kantaa.

Mä synnytin kuopuksen seisaaltani. Ehdottoman hyvä asento, papereihin kirjattiin 1 min ponnistus, mutta tosiasiassa ei tarvinnut edes ponnistaa. Kätilöt olivat kyllä kovasti siirtämässä mua sängylle pötkölleni (olin saliin tullessani 10 cm auki) mutta olo tuntui makuulla todella tukalalta. En ollut siis etukäteen päättänyt mitään asennosta, se päätös syntyi ihan siinä hetkessä. Esikoisen kohdalla olin toivonut konttausasentoa, mutta ponnistusvaiheen pitkittyessä piti siirtyä puoli-istuvaan, ja siinä lapsi sitten maailmaan tuli.

Nuoremmalla kätilöllä ei ollut ilmeisesti juurikaan kokemusta seisaallaan synnyttäjästä, koska vanhempi neuvoi tälle miten vauva saadaan siirrettyä mun syliin siitä asennosta. 

Kivusta pyörtyminen ei ainakaan omalla kohdallani olisi ollut huolenaihe, koska ponnistusvaiheessa supistukset eivät kummassakaan synnytyksessäni ole enää juuri sattuneet, toki tuntuneet tukalilta. Luomuja siis molemmat kerrat.

Mitä vaatteita/kaapuja suomessa on synnyttäjällä päällä? Ollaanko alasti vai onko jonkinlainen sairaalakaapu? Saako olla oma paita tms? Entä onko jalkojen päällä jokin liina/kaapu vai onko pakko olla jalat levällään niin että kaikki paikat loistaa? Itseäni ahdistaa alastomuus hirveästi, ja mietin että saako kuinka siihen suojaa itselleen?