Onko muita kellä ei ole ketään muita kuin puoliso?

Lähestulkoon. 80v äitini vielä elää. Olin mieheni kanssa erossa vuoden verran ja meinasin tulla hulluksi. Nämä palstat tuli silloin tosi tärkeiksi "purkukanaviksi".

Mulla on äiti (80), isä (80), veli (50), mies (50) ja lapset. Ystäviä ja kavereita on ollut, mutta eivät ole ystävyyteni arvoisia. En saa heiltä mitään, ovat lähinnä kuluttavia. Joten yksin olen. Vanhemmat tärkeimmät, mutta iäkkäitä, eli ei kauaa enää kuvioissa. Mies ihan pösilö. Ja nuoriso nyt ei juuri puhu. Yksin olet sinä ihminen.

Onko miehesi ns. vieraannuttanut sinut muista ihmisistä?

Mä. Asun kaukana perheestäni. Kaverit jätin kun ne ottivat enemmän kuin antoivat.

Eipä ole sitä miestäkään.

Kunpa tehtäisiin taloja yksinäisille vanhuksille. Sillä ajatuksella, että heistä/meistä olisi ehkä jotain apua tai ainakin seuraa toisillemme viimeisinä vuosikymmeninä. Ei tarttisi ainakaan muumioitua asuntoonsa, joku huomaisi, että X:ää ei ole näkynyt.

Minä. No lapsi sentään on, miehen lisäksi. Vanhempani ovat kuolleet, sisarukset etäisiä. Olen muuttanut niin usein eri puolelle Suomea ja maailmaa että myös ystävät ovat jääneet, enkä toisaalta koskaan ole jaksanut ylläpitää laajaa sosiaalista piiriä.

Toisaalta enpä.ole kiintynyt mihinkään muuhun kuin lapseen ja mieheen. Materia ei merkitse juuri mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa tehtäisiin taloja yksinäisille vanhuksille. Sillä ajatuksella, että heistä/meistä olisi ehkä jotain apua tai ainakin seuraa toisillemme viimeisinä vuosikymmeninä. Ei tarttisi ainakaan muumioitua asuntoonsa, joku huomaisi, että X:ää ei ole näkynyt.

Onhan noita senioritaloja.

Itsellä kans ei sisaruksia eikä lapsia, äiti just ja just hengissä vielä, sukulaiset ei ole läheisiä ja isän puolelta ei ole ketään ollutkaan pitkään aikaan. Ystäviä sentään jokunen.

Minulla samanlainen tilanne kuin aloittajalla.

Ei ole muita joiden seurassa haluan olla kuin mieheni. Jotenkin kaikki muut ihmiset tuntuvat vain rasittavilta pitemmän päälle.

Minulla ei ole aktiivisia ihmissuhteita tällä hetkellä muita kuin mieheni ja isäni, joskus nään erästä kaveria. Muut kaverisuhteet ovat kariutuneet siihen, että mitään yhteistä ei oikeasti ole ja yhdessä hengailu on merkityksetöntä tekohengitystä. Olen myös ainut lapsi.

Rakastan yksinoloa enkä kestäisikään jatkuvaa sosialisointia, mutta kyllähän se välillä mietityttää, että jään aika yksin kun isä kuolee ja jos miehestä tulee ero tai hän kuolee. Mutta yksin me tänne tullaan ja yksin lähdetään, joten ei kai kannata liiaksi ripustautua ihmissuhteisiinkaan. :)

Täällä kans yksi! Mies on ja lapsi, mutta vanhemmat asuvat kaukana ja kaverit on karisseet matkalla. Elämä on.

Ei minulla ole edes puolisoa. En silti vähättele teitä joilla on "vain puoliso". Mutta on se elämä vanhana aika pelottavaa ilman ketään.

Omat vanhemmat ovat saaneet molemmat monia infarkteja jo. Voivat hyvin koska oli puoliso soittamassa apua.

Täälläkin yksi 30v, vanhemmat ja sisko on miehen lisäksi mutta jos miehen menettäisin niin aika yksin sitä olisi, ei perheestä olisi paikkaamaan sitä aukkoa.