Nainen 34.v. En ole kelvannut kenenkään kummiksi :(

Meillä kummiksi on pyydetty sisaruksia, ei vanhempien kavereita, vaikka ovat läheisiä myös. Moni miettii myös mahdollisen kummin jaksamista: jos kummiehdokkaalla on yhtä aikaa pienet lapset, voi ajatella, ettei tällä ehkä riitä virtaa kummiuteen. 

Mun kaveriltani ei ainakaan kysytty, että kuuluuko hän kirkkoon vai ei, kun ryhtyi kummiksi. Hän ei kuulu, mutta otti mielellään kummiuden vastaan. Onko ihan varma, että kirkkoon kuulumisesta jossain erikseen kysytään`?

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:31"]Mun kaveriltani ei ainakaan kysytty, että kuuluuko hän kirkkoon vai ei, kun ryhtyi kummiksi. Hän ei kuulu, mutta otti mielellään kummiuden vastaan. Onko ihan varma, että kirkkoon kuulumisesta jossain erikseen kysytään`?
[/quote]

Kyllä meidän ainakin piti ilmoittaa papille etukäteen säpolla minkä seurakunnan jäsen kummiehdokas on.

Mitä ihmettä jotkut oikein kummilta vaativat, jos joutuvat miettimään kummin jaksamista raskaassa tehtävässään? Minä olen itse kiitollinen jo siitä, että sain vaadittavat nimet antaa papille sekä synttäreille vakiovieraat. Ei tulisi mieleenkään vaatia kummeilta jotain, eihän nykypäivänä juuri mitään kristillistä kasvatusta kai harrasteta, paitsi jossain uskovaispiireissä.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:10"]Itsellä päinvastainen huoli, pelkään että kaveri pyytää kummiksi vaikken edes kuulu kirkkoon. Kuulemma jotkut pyytää jotain epäviralliksi kummeiksi vaikkeivat kuulukaan.

Mikäli kutsu tulisi niin miten kieltäydyn kohteliaasti? Kunnia on hieno asia mutta en ole lapsi-ihminen ja tiedän etten jaksa niitä velvollisuuksia. Mutta mitä jos ei riitä että sanoo olevansa kirkkoon kuulumaton? Jotkut silti inttää kummiksi, mikä on käsittämätöntä
[/quote]
Minua pyydettiin kummiksi enkä kuulu kirkkoon. Lisäksi heidän vakiokastepappi ei suostu kirjoittamaan kummin papereita henkilöille jotka eivät kuulu kirkkoon. Liityn siis kirkkoonkuukausi ennen laskettua aikaa ja eroan uudelleen kasteen jälkeen. Saa kivittää.
[/quote]

Kummiushan on uskonnollisen kasvatusvastuun jakoa. Kirkollinen kummius myös loppuu jos eroaa kirkosta. Mutta eihän sen käytännössä tarvi muuttua..mut en ymmärrä miks sit ylipäätää olis kirkolta saatava se paperi jos lukee et jee olet kummi

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:35"]Mitä ihmettä jotkut oikein kummilta vaativat, jos joutuvat miettimään kummin jaksamista raskaassa tehtävässään? Minä olen itse kiitollinen jo siitä, että sain vaadittavat nimet antaa papille sekä synttäreille vakiovieraat. Ei tulisi mieleenkään vaatia kummeilta jotain, eihän nykypäivänä juuri mitään kristillistä kasvatusta kai harrasteta, paitsi jossain uskovaispiireissä.
[/quote]

Siis samat sanat.

Mikäli lapsi kastetaan kirkon jäseneksi, tulee hänellä olla vähintään kaksi KIRKKOONKUULUVAA kummia. Kuulumattomia voi toki pyytää myös, mutta seurakunnan silmissä ovat vain nimellisiä kummeja. Jos pidetään nimiäiset, niin kukaan ei kysele mitään, koska lapselle annetaan nimi, mutta häntä ei oteta seurakunnan jäseneksi ja on ihan vanhempien päätettävissä pyytää nimellisiä kummeja vaiko ei.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:47"]Mikäli lapsi kastetaan kirkon jäseneksi, tulee hänellä olla vähintään kaksi KIRKKOONKUULUVAA kummia. Kuulumattomia voi toki pyytää myös, mutta seurakunnan silmissä ovat vain nimellisiä kummeja. Jos pidetään nimiäiset, niin kukaan ei kysele mitään, koska lapselle annetaan nimi, mutta häntä ei oteta seurakunnan jäseneksi ja on ihan vanhempien päätettävissä pyytää nimellisiä kummeja vaiko ei.
[/quote]

*pyytävätkö

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:10"]Itsellä päinvastainen huoli, pelkään että kaveri pyytää kummiksi vaikken edes kuulu kirkkoon. Kuulemma jotkut pyytää jotain epäviralliksi kummeiksi vaikkeivat kuulukaan.

Mikäli kutsu tulisi niin miten kieltäydyn kohteliaasti? Kunnia on hieno asia mutta en ole lapsi-ihminen ja tiedän etten jaksa niitä velvollisuuksia. Mutta mitä jos ei riitä että sanoo olevansa kirkkoon kuulumaton? Jotkut silti inttää kummiksi, mikä on käsittämätöntä
[/quote]
Mulla on vähän samankaltainen ongelma. Oon katolilainen enkä siis voi toimia ev.lut-lasten kummeina mutta pelkään silti että esim. serkkuni tai sisarukseni kuitenkin pyytävät joskus ja loukkaantuvat kun kieltäydyn. Homma toimii samalla tavalla myös toisin päin eli jos joskus saan lapsia, kummeiksi kelpaavat vain katolilaiset ja pelkään että sisarukseni loukkaantuvat kun en pyydä heitä.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi joku haluaisi kummiksi. Haalitteko yleensäkin paljon lapsikavereita kenen kanssa viettää aikaa? Käyttekö hoitamassa toisten lapsia ihan omaksi iloksi ilman korvausta? Jotenkin en vain kykene ymmärtämään mitä aikuinen siitä saa kun kaitsee toisten lapsia?

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:20"]

Itse en alkaisi kummiksi kuin vain ja ainoastaan sisaren lapsille. EN muille. Mikä hinku ihmisillä on päästä lahjanostoautomaatiksi?

[/quote]

Olen Ap:n kohtalontoveri, ja pahalta tuntuu. Minulla ja miehelläni ei ole lapsia, emmekä voi niitä välttämättä koskaan saadakaan (minusta johtuvista syistä). Minulla ei ole ainuttakaan kummilasta, eikä myöskään näköpiirissä sellaisten saaminen. On vain muutamia erityisen läheisiä ystäviä, ja heistäkään kaksi ei kuulu kirkkoon, ja yksi on sanonut joskus pahoittelevaan sävyyn, että valitsee kummit sisaruksistaan. Minulla ei ole sisaruksia, ja miehen sisarukset ovat valinneet viime vuosina syntyneiden lastensa kummeiksi toisiaan ristiin (muttei siis minua tai miestäni, jostain syystä). 

Miehen suvussa olen "uusi" (olen ollut kuvioissa aktiivisesti nyt n. 5 vuotta, mikä on tosi vähän, koska syntyneiden lasten lisäksi muita uusia ihmisiä sukuun ei ole tullut vuosikymmeniin), enkä ole kamalan hyvin päässyt mukaan heidän perheeseensä. Kukaan ei tule meille kylään, vaikka kuinka pyytäisimme miehen kanssa. Jos menemme itse sisaruksille kyläilemään, tunnelma on jotenkin vaivaantunut. Voi ehkä rehellisyyden nimessä todeta, että meistä ei pidetä. Se heille suotakoon, ketään ei voi pakottaakaan pitämään yhteyttä.

Vastauksena lainaukseen: haluaisin olla läsnä jonkun lapsen elämässä. Joo, voihan lapsen elämässä olla läsnä muunakin kuin kummina, mutta kun tällainen kunniatehtävä on olemassa, haluaisin päästä siitä osalliseksi. Haluaisin olla henkilö, joka kutsutaan kaikille niille synttäreille "lahjanostoautomaatiksi". Haluaisin auttaa vanhempia, ja ottaa lapsen kesälomalla vaikka viikoksi tai pitkäksi viikonlopuksi hoitoon. Lähteä huvipuistoon tai auttaa vanhempia lapsen sairastuessa, jos asutaan lähikaupungeissa. Olla sellainen pyydetty ja kaivattu ihminen, eikä riippakivi, jota hätistellään pois...

Tuntuu pahalta kuunnella, kun kaverit kiemurtelevat ja pohdiskelevat, miten kieltäytyisivät nätisti taas yhdestä kummikutsusta, kun "mulla on jo viisi kummilasta". :'( 

Itse olen vapaaehtoislapseton ja sain ekan kummilapseni vasta 40-vuotiaana kun siskoni pitkän yrittämisen jälkeen sai esikoisensa. Jossain vaiheessa kävi ilmi, että yksi ystäväni oli jättänyt kysymättä kun luuli etten pidä lapsista. Eihän mulla mitään muiden lapsia vastaan ole, kunhan eivät ole omia niin hyvä. 

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:10"]Itsellä päinvastainen huoli, pelkään että kaveri pyytää kummiksi vaikken edes kuulu kirkkoon. Kuulemma jotkut pyytää jotain epäviralliksi kummeiksi vaikkeivat kuulukaan. Mikäli kutsu tulisi niin miten kieltäydyn kohteliaasti? Kunnia on hieno asia mutta en ole lapsi-ihminen ja tiedän etten jaksa niitä velvollisuuksia. Mutta mitä jos ei riitä että sanoo olevansa kirkkoon kuulumaton? Jotkut silti inttää kummiksi, mikä on käsittämätöntä [/quote] Mulla on vähän samankaltainen ongelma. Oon katolilainen enkä siis voi toimia ev.lut-lasten kummeina mutta pelkään silti että esim. serkkuni tai sisarukseni kuitenkin pyytävät joskus ja loukkaantuvat kun kieltäydyn. Homma toimii samalla tavalla myös toisin päin eli jos joskus saan lapsia, kummeiksi kelpaavat vain katolilaiset ja pelkään että sisarukseni loukkaantuvat kun en pyydä heitä.

[/quote]

Ei mene noin, minä ev.lut. seurakunnan jäsen olen katolisen lapsen kummi. Koko paavitouhu epäilyttää kyllä niin paljon, että harkitsin varsin pitkään suostunko, mutta siskoni lupasi ettei lasta laiteta minnekään katoliseen kouluun jne. Heillä päin ei vaan ole ev.lut. seurankuntaa, joten valitsivat sen takia lapsen isän uskontokunnan.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:58"]Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi joku haluaisi kummiksi. Haalitteko yleensäkin paljon lapsikavereita kenen kanssa viettää aikaa? Käyttekö hoitamassa toisten lapsia ihan omaksi iloksi ilman korvausta? Jotenkin en vain kykene ymmärtämään mitä aikuinen siitä saa kun kaitsee toisten lapsia?
[/quote]
Itse ainakin ajattelen, että haluaisin olla mukana kummilapsen elämässä, kummina. En nyt ole ajatellut asiaa niin, että miten minä hyötyisin kummin roolista vaan olisihan se mukava tarjota ystäväpariskunnalle esimerkiksi lapsenhoitoapua tai yhteistä aikaa käydä jossakin kun kummitäti lapsineen rientäisi perheen avuksi. Lisäksi olisi mukava näyttää omille lapsilleni kummiuden roolimallia, mitä se tarkoittaa ja miten kummilapsi olisi mukana meidän perheen elämässä. Ja koska näitä kummilapsia ei tosiaan nyt ole näköpiirissä, niin otimme kummilapsen erään järjestön kautta Etelä-Amerikasta. Nyt vanhemman tyttäreni kanssa avustamme hänen koulunkäyntiään siellä kuukausittaisella lahjoituksella ja kirjoittelemme englanniksi hänen perheelleen. Jossain vaiheessa ehkä menemme häntä tapaamaan kun lapset ovat isompia. Iloitsen tästäkin mahdollisuudesta, vaikka se ei nyt ihan virallista kummiutta olekaan. Voihan sitä kuitenkin tehdä jotain asioiden eteen, jotka kokee itse tärkeäksi. -Ap

Minäkään en ole kummi, mutta johtunee siitä että minulla oli ennen lapsia suorastaan lastenvihaajan maine. Eikä suotta. Inhosin vauvoja ja rakastin koiria.

Sitten tulin raskaaksi, mutta en pystynyt aborttiin. Nyt on mieli tietysti muuttunut lasten ja vauvojen suhteen, mutta en siltikään ehkä haluaisi kummiksi edelleenkään. Osaan olla oman lapsen kanssa, mutta toisten lasten seurassa on vähän vaivaantunut olo.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:10"]Itsellä päinvastainen huoli, pelkään että kaveri pyytää kummiksi vaikken edes kuulu kirkkoon. Kuulemma jotkut pyytää jotain epäviralliksi kummeiksi vaikkeivat kuulukaan. Mikäli kutsu tulisi niin miten kieltäydyn kohteliaasti? Kunnia on hieno asia mutta en ole lapsi-ihminen ja tiedän etten jaksa niitä velvollisuuksia. Mutta mitä jos ei riitä että sanoo olevansa kirkkoon kuulumaton? Jotkut silti inttää kummiksi, mikä on käsittämätöntä [/quote] Mulla on vähän samankaltainen ongelma. Oon katolilainen enkä siis voi toimia ev.lut-lasten kummeina mutta pelkään silti että esim. serkkuni tai sisarukseni kuitenkin pyytävät joskus ja loukkaantuvat kun kieltäydyn. Homma toimii samalla tavalla myös toisin päin eli jos joskus saan lapsia, kummeiksi kelpaavat vain katolilaiset ja pelkään että sisarukseni loukkaantuvat kun en pyydä heitä.

[/quote]

Ei mene noin, minä ev.lut. seurakunnan jäsen olen katolisen lapsen kummi. Koko paavitouhu epäilyttää kyllä niin paljon, että harkitsin varsin pitkään suostunko, mutta siskoni lupasi ettei lasta laiteta minnekään katoliseen kouluun jne. Heillä päin ei vaan ole ev.lut. seurankuntaa, joten valitsivat sen takia lapsen isän uskontokunnan.
[/quote]
Tosi omituiselta kuulostaa koska kanoninen laki (kohta 874) vaatii että kummien on oltava katolilaisia ja lisäksi vahvistuksen sakramentin saaneita. Kasteen todistajaksi (= ns. epävirallinen kummi) voi pyytää kenet tahansa (kohta 875) mutta kummin pitää aina olla katolilainen. Lapsella siis varmaan on katolinen kummi tai sitten hänet on kastettu ilman.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:35"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:54"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:10"]Itsellä päinvastainen huoli, pelkään että kaveri pyytää kummiksi vaikken edes kuulu kirkkoon. Kuulemma jotkut pyytää jotain epäviralliksi kummeiksi vaikkeivat kuulukaan. Mikäli kutsu tulisi niin miten kieltäydyn kohteliaasti? Kunnia on hieno asia mutta en ole lapsi-ihminen ja tiedän etten jaksa niitä velvollisuuksia. Mutta mitä jos ei riitä että sanoo olevansa kirkkoon kuulumaton? Jotkut silti inttää kummiksi, mikä on käsittämätöntä [/quote] Mulla on vähän samankaltainen ongelma. Oon katolilainen enkä siis voi toimia ev.lut-lasten kummeina mutta pelkään silti että esim. serkkuni tai sisarukseni kuitenkin pyytävät joskus ja loukkaantuvat kun kieltäydyn. Homma toimii samalla tavalla myös toisin päin eli jos joskus saan lapsia, kummeiksi kelpaavat vain katolilaiset ja pelkään että sisarukseni loukkaantuvat kun en pyydä heitä. [/quote] Ei mene noin, minä ev.lut. seurakunnan jäsen olen katolisen lapsen kummi. Koko paavitouhu epäilyttää kyllä niin paljon, että harkitsin varsin pitkään suostunko, mutta siskoni lupasi ettei lasta laiteta minnekään katoliseen kouluun jne. Heillä päin ei vaan ole ev.lut. seurankuntaa, joten valitsivat sen takia lapsen isän uskontokunnan. [/quote] Tosi omituiselta kuulostaa koska kanoninen laki (kohta 874) vaatii että kummien on oltava katolilaisia ja lisäksi vahvistuksen sakramentin saaneita. Kasteen todistajaksi (= ns. epävirallinen kummi) voi pyytää kenet tahansa (kohta 875) mutta kummin pitää aina olla katolilainen. Lapsella siis varmaan on katolinen kummi tai sitten hänet on kastettu ilman.

[/quote]

Jep, lapsen toinen kummi on isän veli, joka on katolinen, toinen taas äidin sisko, joka on ev.lut. Kastepapille kelpasi, ei edes tarvinnut mitään todistusaineistoa siitäkään, että olen ev.lut.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:20"]

Itse en alkaisi kummiksi kuin vain ja ainoastaan sisaren lapsille. EN muille. Mikä hinku ihmisillä on päästä lahjanostoautomaatiksi?

[/quote]

Sanovat että elämässä ei pidä katua tekemisiä vaan tekemättä jättämisiä. Kummius on kyllä yksi niistä tekemisistä jota kadun. Ei olisi pitänyt lähteä mukaan - muistaminen ja huomioiminen on ollut 100% yksipuolista. Lahja-automaatti, ei mitään muuta.