Lue keskustelun säännöt.
Nainen 34.v. En ole kelvannut kenenkään kummiksi :(
25.08.2015 |
Jotenkin tulee surullinen olo kun tätä asiaa miettii. Kaverit ympärillä on saaneet lapsia ja kyselleet toisiaan kummiksi ristiin rastiin, itse olen jäänyt tyystin sen kehän ulkopuolelle. En tiedä miksi he eivät ole kokeneet minua niin hyväksi ystäväksi, että olisin kummiksi kelvannut ja se kyllä saa olon tuntumaan surkealta. Löytyykö täältä ketään kohtalotoveria? Itse en tunne ketään ikäistäni, jolla ei ole yhtään kummilasta. Noh, vaikka en ole kelvannut kummiksi niin onneksi sentään äidiksi, onhan noissa kahdessa lapsessakin jo ihan tarpeeksi rakastettavaa.
Kommentit (38)
Itse olisin enemmän kuin valmis auttamaan ja olemaan kummilapsen perheen elämässä läsnä monin tavoin. Muutenkin keksin kavereiden lapsille yllätyksiä ja vien niitä mennessäni, sekä tarjoan kaveriperheille apuani sen minkä omalta arjeltani ehdin. Juuri tuo minua mietityttää, että ilmeisesti en silti ole monelle ystäväksi mieltämälleni ihmiselle tarpeeksi läheinen. Se kyllä pistää palan kurkkuun. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä päinvastainen huoli, pelkään että kaveri pyytää kummiksi vaikken edes kuulu kirkkoon. Kuulemma jotkut pyytää jotain epäviralliksi kummeiksi vaikkeivat kuulukaan.
Mikäli kutsu tulisi niin miten kieltäydyn kohteliaasti? Kunnia on hieno asia mutta en ole lapsi-ihminen ja tiedän etten jaksa niitä velvollisuuksia. Mutta mitä jos ei riitä että sanoo olevansa kirkkoon kuulumaton? Jotkut silti inttää kummiksi, mikä on käsittämätöntä
sama juttu. sisko pyysi kummiksi jonkun työkaverinsakin. sen jälkeen se itki, kun en ole ostanut mitään lahjoja sen vekaroille.
No hei, ole ap ihan helpottunut vaan. Saat luoda kavereiden lapsiin vapaaehtoisesti hyvän suhteen, ilahduttaa heitä omilla ehdoillasi. Kummius on ajatuksena kaunis, mut voi olla melko raskasta jos sitä aletaan suorittamaan. Itseäni harmittaa, että olen kummi ja että pyysin lapsille kummit aikanaan. Arjessa on niin paljon menoa muutenkin, että kaikki ylimääräinen sälä ja pakkomuistaminen on vähän taakka. Lapsia on hauska muistaa ja lasten kasvua hauska seurata, mut se kummin rooli on jotenkin vähän sellainen päälleliimattu rooli josta en niin välitä.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:10"]sama juttu. sisko pyysi kummiksi jonkun työkaverinsakin. sen jälkeen se itki, kun en ole ostanut mitään lahjoja sen vekaroille.
[/quote]
Voi ei :( saa tuntua kurjalta tuo! Olisitko halunnut siskon lapsen kummiksi? Itselläni ei ole sisaruksia, niin ei ole tulossa sitäkään kautta kummilapsia. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti kun mietin, ketkä on meidän elämässä eniten niin siskoni ja yksi ystäväni olisivat olleet ehdottomasti parhaita kummeja. Me kuitenkin päätettiin, että sisaruksista ei tule kummeja ja ystäväni on myös mieheni eksä. Seurustelivat aikoinaan 6 vuotta ja asuivat yhdessä. Vaikka ollaan hyviä ystäviä ja hän on paljon lastemme elämässä mukana olisi silti minusta ja miehestäni omituista ottaa hänet kummiksi. Hän on 26 ja hänen kavereillaan on useilla lapsia, hän ei ole kummi kenellekään.
Mäkään en ole kenenkään kummi. En tunne ihmisiä juurikaan, ei meillä ole sisaruksia tai sukulaisia. Kuka silloin pyytäisi kummiksi. Olen kyllä helpottunut asiasta, en jaksaisi millään olla kummi. En käy kylässä muilla ihmisillä, olisi kauheaa jos kummiuden takia olisi pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:17"]Mäkään en ole kenenkään kummi. En tunne ihmisiä juurikaan, ei meillä ole sisaruksia tai sukulaisia. Kuka silloin pyytäisi kummiksi. Olen kyllä helpottunut asiasta, en jaksaisi millään olla kummi. En käy kylässä muilla ihmisillä, olisi kauheaa jos kummiuden takia olisi pakko.
[/quote]
Kiitos kohtalotoveruuden jakamisesta. -Ap
Mullakaan ei ole.kummilasta. olen viiskymppinen.
Sisaruksia ei ole mulla eikä miehellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:10"]Itsellä päinvastainen huoli, pelkään että kaveri pyytää kummiksi vaikken edes kuulu kirkkoon. Kuulemma jotkut pyytää jotain epäviralliksi kummeiksi vaikkeivat kuulukaan.
Mikäli kutsu tulisi niin miten kieltäydyn kohteliaasti? Kunnia on hieno asia mutta en ole lapsi-ihminen ja tiedän etten jaksa niitä velvollisuuksia. Mutta mitä jos ei riitä että sanoo olevansa kirkkoon kuulumaton? Jotkut silti inttää kummiksi, mikä on käsittämätöntä
[/quote]
Minua pyydettiin kummiksi enkä kuulu kirkkoon. Lisäksi heidän vakiokastepappi ei suostu kirjoittamaan kummin papereita henkilöille jotka eivät kuulu kirkkoon. Liityn siis kirkkoonkuukausi ennen laskettua aikaa ja eroan uudelleen kasteen jälkeen. Saa kivittää.
Itse olen 33v nainen. Ei kummilapsia eikä omiakaan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en alkaisi kummiksi kuin vain ja ainoastaan sisaren lapsille. EN muille. Mikä hinku ihmisillä on päästä lahjanostoautomaatiksi?
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:17"]
Mäkään en ole kenenkään kummi. En tunne ihmisiä juurikaan, ei meillä ole sisaruksia tai sukulaisia. Kuka silloin pyytäisi kummiksi. Olen kyllä helpottunut asiasta, en jaksaisi millään olla kummi. En käy kylässä muilla ihmisillä, olisi kauheaa jos kummiuden takia olisi pakko.
[/quote]
Täällä toinen samanlainen ihminen. Olen päässyt viisikymppiseksi ilman että kukaan on pyytänyt kummiksi. Ja ollut todella helpottunut, koska jos joku olisi pyytänyt minua kummiksi, olisin kieltäytynyt. Ei minulla ole kiinnostusta olla läsnä kenenkään lapsen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen roomalaiskatolinen ja kaverini ovat poikkeuksetta luterilaisia tai kirkkoon kuulumattomia, joten ei ole pelkoa että kukaan pyytäisi kummiksi. Eikä harmita tippaakaan!
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:10"]sama juttu. sisko pyysi kummiksi jonkun työkaverinsakin. sen jälkeen se itki, kun en ole ostanut mitään lahjoja sen vekaroille. [/quote] Voi ei :( saa tuntua kurjalta tuo! Olisitko halunnut siskon lapsen kummiksi? Itselläni ei ole sisaruksia, niin ei ole tulossa sitäkään kautta kummilapsia. -Ap
[/quote]
Eipä sitä kerennyt ajattelemaan, kun kuulinkin lapsesta vasta, kun sain kutsun ristiäisiin.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:10"]Itsellä päinvastainen huoli, pelkään että kaveri pyytää kummiksi vaikken edes kuulu kirkkoon. Kuulemma jotkut pyytää jotain epäviralliksi kummeiksi vaikkeivat kuulukaan. Mikäli kutsu tulisi niin miten kieltäydyn kohteliaasti? Kunnia on hieno asia mutta en ole lapsi-ihminen ja tiedän etten jaksa niitä velvollisuuksia. Mutta mitä jos ei riitä että sanoo olevansa kirkkoon kuulumaton? Jotkut silti inttää kummiksi, mikä on käsittämätöntä [/quote] Minua pyydettiin kummiksi enkä kuulu kirkkoon. Lisäksi heidän vakiokastepappi ei suostu kirjoittamaan kummin papereita henkilöille jotka eivät kuulu kirkkoon. Liityn siis kirkkoonkuukausi ennen laskettua aikaa ja eroan uudelleen kasteen jälkeen. Saa kivittää.
[/quote]
No tietenkään pappi ei kirjoita kirkkoon kuulumattomalle kummitodistusta kun sinä et ole kummi kirkon silmissä. Yksinkertaista.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:10"]Itsellä päinvastainen huoli, pelkään että kaveri pyytää kummiksi vaikken edes kuulu kirkkoon. Kuulemma jotkut pyytää jotain epäviralliksi kummeiksi vaikkeivat kuulukaan. Mikäli kutsu tulisi niin miten kieltäydyn kohteliaasti? Kunnia on hieno asia mutta en ole lapsi-ihminen ja tiedän etten jaksa niitä velvollisuuksia. Mutta mitä jos ei riitä että sanoo olevansa kirkkoon kuulumaton? Jotkut silti inttää kummiksi, mikä on käsittämätöntä [/quote] Minua pyydettiin kummiksi enkä kuulu kirkkoon. Lisäksi heidän vakiokastepappi ei suostu kirjoittamaan kummin papereita henkilöille jotka eivät kuulu kirkkoon. Liityn siis kirkkoonkuukausi ennen laskettua aikaa ja eroan uudelleen kasteen jälkeen. Saa kivittää.
[/quote]
Itsetunto taas kohdillaan. Et sitten saanut sanottua kaverille, että kummius ei nappaa, koska et kuulu kirkkoon? En tajua mikä ihmeen hunajakasa tuo kummius oikein on. Itsellä ei onneksi ole kummilapsia, eikä tule, koska en kuulu kirkkoon.
Minä olen 32v. enkä myöskään kummi kenellekään. Sisaruksia ei ole, ja kaksi parasta ystävääni ovat veloja molemmat (he ovat sitten minun lasteni kummeja). Eipä minua häiritse kummilasten puute, onpahan vähemmän velvollisuuksia ruuhkavuosien keskellä :)
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:10"]
sama juttu. sisko pyysi kummiksi jonkun työkaverinsakin. sen jälkeen se itki, kun en ole ostanut mitään lahjoja sen vekaroille.
[/quote]
Siis jos menet lasten synttäreille, et osta lahjaa, koska et ole kummi?! Etiketti taas hallussa... Kyllä niitä synttärilahjoja voivat muutkin ostaa kuin kummit, tai jos ei vois, ei olisi kaverisynttäreitä ollenkaan :D
Kyllähän sitä on tullut pyydettyä juuri niitä kaikkein läheisimpiä kummeiksi Olen myös aina miettinyt, keillä on aikaa ja mielenkiintoa olla oikeasti läsnä lapsen elämässä, ei vain synttäreillä. Olen myös jättänyt pyytämättä ystävää, joka on rakas, mutta jonka maailmankuva on hyvin erilainen kuin meidän.