Kuinka monta hyvää ystävää teillä OIKEASTI on?
Siis sellaisia joille voi kertoa kaiken eikä tarvitse esittää mitään?
Kommentit (50)
Mulla on yksi ystävä, jolle ehkä voisin kertoakin kaiken, mutta en halua avautua kenellekään. Muita ystäviä ei olekaan ja tämänkin sain kypsällä iällä, joten en ole tottunut koskaan kertomaan kenellekään mitään.
Mula on kaksi. Mun koirat. Niille en joudu esittämään ja ne kuuntelee ja rakastaa vaikka kuinka itkisin ja surisin.
Ei yhtään, ei ollenkaan ystäviä eikä sukulaisia joille mitään voisi kertoa.
Ei yhtään. En ole hankkinut, koska en ole keksinyt sellaiselle mitään käyttöä.
Yksi sekä oma mies. Lisäksi viisi sellaista, joiden kanssa voi puhua lähes kaikesta, mutta on joitain ulkopuolelle rajattuja aiheita (esim. olen ateisti enkä juttele lestadiolaisystäväni kanssa uskonnosta henkilökohtaisella tasolla - kaikesta muusta kylläkin)
Olisko viisi? No, en mä niille kaikille nyt ihan kaikkea kerro, mutta periaatteessa voisin kertoa. Kolme näistä olen tuntenut ihan lapsesta asti, mutta vasta nyt lähiaikoina on yhden kanssa keskustelut siirtyneet henkilökohtaisemmalle tasolle.
Sitten on yksi uudehko ystävä jonka kanssa en usko koskaan pääseväni sille tasolle, että kaikesta voisi puhua. Kavereita mulla ei sitten kauheesti olekaan, kai mä oon enemmän kaikki tai ei mitään ihminen. Kaipaisin kyllä kavereita lisää.
Ei yhtään ja hyvin vähän muitakaan ystäviä, kavereita tai tuttavia. Ja hyvä näin. Monet ihmissuhteista aiheutuvat konfliktit jo tullut vältettyä, kun ei ole niitä ihmissuhteita.
Tosi surullista jos ei yhtään ystävää. Tuli kamalan paha mieli.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:20"]Tosi surullista jos ei yhtään ystävää. Tuli kamalan paha mieli.
[/quote]
Paha mieli siitä, jos joku ei tarvitse ystäviä mihinkään? No kuule, voit alkaa mun ystäväksi, jos maksat siitä minulle vaikka 250€/kk. Ei sitten sullakaan paha mieli mun puolesta.
Periaatteessa 3.
Lapsuudenystävä, jonka kanssa ei viimeaikoina olla hirveesti nähty, elämämme on melko erilaiset. Mutta aina kun nähdään niin ihan kuin ei olisi taukoa ollutkaan.
Mies.
Bestis. Parikymppisenä tapaamani mies, jonka kanssa meistä tuli parhaat kaverit samantien. Hän ehkä tuntee minut kaikista parhaiten.
No en kyllä tunne esittäväni kenellekkään mitään, en tosin tykkää kertoa salaisuuksianikaan eteenpäin. Läheisiä ystäviä minulla kuitenkin on muutama, vaikka olen luonteeltani erakkomainen introvertti.
Oli vaikka kuinka monta taistelutoveria, mutta pistivät välit poikki heti kunlöysivät itselleen vitunreijän, jonka kanssa menivät naimisiin. Toivottavasti kärsivät tossun alla ja juovat lopulta itsensä hengiltä. Odotan sitä päivää kun joku niistä eroaa ja erehtyy soittamaan mulle.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:08"]
En kerro kenellekään kaikkea. Itse määrittelen hyvän ystävän enemmin niin, että keneen voi turvautua myös huonona päivänä, kuka on valmis tekemään uhrauksia puolestani. Luultavasti äiti on lähinnä tuollaista.
[/quote]Sama määritelmä minullakin. Mutta äiti ja sisko eivät ole sellaisia. Isäni oli mutta hän kuoli jo lähes 20 vuotta sitten ollessani alle kolmikymppinen.
Oikeasti hyviä ysätviä minulla on ehkä 1-2. Lisäksi oma mieheni nykyään, aiemmin hän oli kypsymätön huithapeli mutta on ryhdistäytynyt ja kasvanut aikuiseksi.