Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mitä hittoa mä teen tälle synnytyspelolle? :/
01.10.2006 |
mulla on raskaus ihan alussa ja tänään iski jo paniikki tulevasta synnytyksestä. mua pelottaa etten osaa, etten pysty. pelottaa repeäminen, tikit, verenhukka, kivulias paraneminen..
eniten mua pelottaa kontrollin menettäminen, tai oikeastaan se etten ikinä saavutakaan kontrollia, etten pysy tilanteessa mukana vaan luiskahdan pääni sisään piiloon kipua ja pelkoa.
mulle tulee ihan hutera olo kun kaikki sanoo että hyvin se menee ja että siinä tilasteessa kyllä tietää mitä pitää tehdä, ja että keho kyllä kertoo. paskat mun keho ainakaan mulle kertonut yhtään mitään sen kerran kun olen aiemmin synnyttänyt.
tuntuu että mitä enemmän ajattelen sitä kokemusta niin sen paskemmin kaikki tuntuu menneen. tosiaan mun keho ei toiminut, enkä mä toiminut, en osannut. makasin vaan ja kiljuin, koko toimituksen ajan käynnistyksestä tikkaamiseen.
soilloin lähdinkin ihan soitellen sotaan, olin opiskellut aihetta ja mielestäni tiesin hyvin synnytyksen vaiheet ja systeemit. niin varmaan tiesinkin, muttei ollut tietämisestäkään mitään iloa.
itkettää jo oma pelkuruutenikin, ja tää saatanan saamattomuus. oikeesti, kuka on niin saamaton ettei viitsi edes synnytyksessä ruveta hommiin, pelkää ja laiskottelee vaan?
mä en tajua kun nyt kaikki sanoo että hyvin se tällä kertaa menee, ei oo todennäköistä että semmoinen paska kokemus toistuu. jaahas. ja sitten kun se toistuu niin sanooko ne kolmannesta synnytyksestä kanssa noin? helvetti.
Kommentit (7)
Käynnistetty synnytys on kuulemani mukaan ihan erilainen kuin normaalisti omalla aikataulullaan kulkeva. Kätilötuttavani kertoi, kun hänellä itsellään käynnistettiin, että ei todellakaan kroppa pysynyt mukana siinä rumbassa. Supistukset on keinotekoisia eikä ollenkaan oman kehon tahtomia.
En oikein osaa muuta sanoa, kuin että avoimin mielin eteenpäin. Toivottavasti tällä kertaa luonto hoitaa oman osuutensa, eikä käynnistelyyn tarvitse ryhtyä. Itse lähdin esikoista synnyttämään kauhunsekaisin tuntemuksin, että todennäköisesti kuolen sinne. Eli varauduin pahimpaan, mutta hyvinhän se meni, pitkää kestoa (18h) lukuunottamatta. Toisella kertaa jo tiesin, mitä tuleman piti, mutta nyt yllätti nopeus. Eli kuopus pullahti ilman puudutteita maailmaan. Mutta hengissä tässä ollaan, nyt jo ajatukset on kultakuorrutteisia.. Kolmatta lasta haaveillaan...
Yritä päästä juttelemaan vaikka pelkopolille asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toisia jopa pelottaa. Älä tee hommasta mitään isoa numeroa itsellesi, se hoituu luonnon muovaamalla meiningillä, omalla tahdillaan etkä voi siihen itse juurikaan vaikuttaa. Tottakai se sattuu ja on varmasti vähän pelottavaakin, mutta hei, hoidat synnytyksen ja sitten pääset todellisten ongelmien kimppuun.
Jos ei muu auta niin ala vaikka pelkäämään miten selviät uhmaikäisen kanssa tai miten lapsesi murrosiässä osaa pysyä poissa vaikeuksista jne jne. Siinä vasta pelättävää!
Minulla oli synnytys todella kamala kokemus ja jos toisen kerran olen raskaana, niin pakko päästä pelkopolille.
Vierailija:
Sen kun yrität rentoutua ja annat kroppasi hoitaa hommat.
sen takia koko homma viimeksi käynnistettiin kun mun kroppa ei tajunnut itse käynnistyä. koko operaation aikana, hedelmöittymisestä lapsen syntymiseen, mun kroppa ei tuottanut yhtä ainutta oma-aloittesta supistusta. äh, valehtelin, YHDEN supistuksen sain ihan itse tehtyä.
supistukset käynnistettiin pillereillä vuorokausi vesien menon jälkeen.
ap
Niitä on jokaisessa synnytyssairaalassa. Neuvolasta saat sinne lähetteen.
Mä kävin ja auttoi!! Ekan synntys jäi kaivelemaan, mäkin ajattelin,että oon surkea synnyttäjä, etten osaa, en hallitse tilannetta. Pelkopoli auttoi mua todella!! Pääset sen kautta jopa ylimääräsiin ultriin, mikä ainakin täällä pk-seudulla on harvinaista herkkua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaippa ne pelkopolin ihmiset osaa ottaa vakavasti eikä hyssyttele? mua niin ärsyttää semmoinen silittely ja lohduttelu, semmoinen vähättely " kyllä kaikki menee hyvin, älä huoli" .
musta tuntuu ettei oikein kukaan oo ottanu vakavasti mun huolta siitä että mun kohtu on ihan epä-ihanteellinen synnytyshommissa, että se ei kertakaikkiaan tajua supistella. ei harjoitus- avautumis- eikä ponnistussupistuksia, ei mitään. lääkkeillä avitettuna tietysti, mutta ei ilman. tajuavatko ne siellä polilla tämmöisen huolen?
toinen juttu mikä mua huolettaa on kivun lääkitseminen. viimeksi olin kirjoittanut isolla joka paperiin että EPIDURAALI. sanoin vielä sairaalaan tullessani siinä tarkastuksessa että haluan ehdottomasti epiduraalin, ja tarkastaja vaan että joo, älä nyt vielä huolehdi, kyllä sä saat kaikki tarpeelliset.
niin varmaan, siinä kun luisuin kohti kipushokkia käynnistettyjen suppareideni viemänä ja oksensin, laskin alleni, kiljuin ja rukoilin lievitystä niin olikin jo myöhäistä epiduraalille, kätilö oli ajatellut että vetäisen luomuna.
ap
Alue: Aihe vapaa
ihan oikeesti, ei synnytyksessä mitään hommia tarvi tehdäkään. Sen kun yrität rentoutua ja annat kroppasi hoitaa hommat.
Ja " ponnistuksen" teet tietenkin jakkaralla, nilloin se on luonnollinen " tiputus" eikä sinun tartte itte ährätä yhtään mitään.
Neljä kertaa synnyttänyt