Lue keskustelun säännöt.
Miten äitinä osaisin lohduttaa juuri eronnutta tytärtäni?
24.08.2015 |
Tyttäreni erosi vasta äskettäin pitkäaikaisesta kumppanistaan. En tiedä kuitenkaan eron varsinaista syytä, ja samapa tuo, mutta miten osaisin lohduttaa tai neuvoa tytärtäni, vai vastaavassa tilanteessa olleet tyttäret: Olkaatte hyvä ja kertokaa, kuinka meidän äitien pitäisi suhtautua vasta erottuanne miehestänne, jonka kanssa kuitenkin olitte yhdessä monia vuosia?
Kommentit (22)
Noh, minun äitini kertoi iloinneensa erostani (ei pitänyt ex-poikaystävästä). Sanoisin, että kokeile jotain muuta taktiikkaa. N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini vain kysyi, voisiko olla jotenkin avuksi/haluaisinko muuttaa takaisin kotiin. Ne sanat lohduttivat yli 5 vuoden avoliitosta eroamista :) t. n25
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:41"]
Oma äitini vain kysyi, voisiko olla jotenkin avuksi/haluaisinko muuttaa takaisin kotiin. Ne sanat lohduttivat yli 5 vuoden avoliitosta eroamista :) t. n25
[/quote]
Tämä. "Paljon kaloja meressä", "Kyllä se siitä" yms. hömpötys vaan ärsyttää.
SEURAA, ehdota seuraa! Kysy, miten voisit auttaa. Tee pieniä välittämisen merkkejä, esim mene vierailulle lapsen lempiruoan kanssa, ehdota elokuvan katselemista josta tiedät jälkeläisen pitävän...
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:41"]
Oma äitini vain kysyi, voisiko olla jotenkin avuksi/haluaisinko muuttaa takaisin kotiin. Ne sanat lohduttivat yli 5 vuoden avoliitosta eroamista :) t. n25
[/quote]
Tämä! Sanot että kotiin voi aina tulla, ovi on avoin ja juttuseura on hyvää ja vapaana kaksi korvaa jotka kuuntelee. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie jäätelölle. Jos haluaa puhua, kuuntele. Jos ei halua puhua, ole läsnä. Älä tarjoa omia näkemyksiä, jos ei kysy.
Pyydä mukaan tekemään jotain kivaa, käymään jossain, pienelle matkalle jne, että ajatukset siirtyy jonnekin muualle. Ei niinkään mitään lässynläätä ja lohdutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:41"]
Oma äitini vain kysyi, voisiko olla jotenkin avuksi/haluaisinko muuttaa takaisin kotiin. Ne sanat lohduttivat yli 5 vuoden avoliitosta eroamista :) t. n25
[/quote]
Tämä. "Paljon kaloja meressä", "Kyllä se siitä" yms. hömpötys vaan ärsyttää.
[/quote] Mitä meidän äitien sitten pitäisi sanoa, ei kainet vaikeneminenkaan ole korrektia?
Riippuu kyllä niin paljon eron syistä...Kumpi jätti? Oliko uskottomuutta? Riitoja? Peliriippuvuutta? Alkoholiongelmaa? ym. ym..
Joskus ero on helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, jos tunnet jonkun isokyrpäisen, hellän ja hurmaavan herrasmiehen niin aina voit parittaa hänet ja tyttäresi!
Kaikki nää on ihania. Oma äitini ei ole osannut lohduttaa oikein mitenkään elämän suurissa suruissa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:50"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:41"]
Oma äitini vain kysyi, voisiko olla jotenkin avuksi/haluaisinko muuttaa takaisin kotiin. Ne sanat lohduttivat yli 5 vuoden avoliitosta eroamista :) t. n25
[/quote]
Tämä. "Paljon kaloja meressä", "Kyllä se siitä" yms. hömpötys vaan ärsyttää.
[/quote] Mitä meidän äitien sitten pitäisi sanoa, ei kainet vaikeneminenkaan ole korrektia?
[/quote]
Sano että jos tytär haluaa jutella niin kuuntelet mielelläsi, milloin vain.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:51"]
Riippuu kyllä niin paljon eron syistä...Kumpi jätti? Oliko uskottomuutta? Riitoja? Peliriippuvuutta? Alkoholiongelmaa? ym. ym..
Joskus ero on helpotus.
[/quote] Niinpä, kunpa sitten tytär kertoisi avoimesti varsinaisen eron syyn, eikä ylimalkaisesti vaan jotain, niin helpottaisi äitinäkin lohduttaa, kun tietäisi sen totaalisen syyn tai monenmoiset syyt, miksi yhteinen asuminen ja suhde ei toiminutkaan niin kuin olisi halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini kertoi että kotiin saa aina tulla ja tarkoitti sitä vilpittömästi. En kuitenkaan halunnut, joten äiti etsi kanssani aktiivisesti uutta asuntoa. Kävi kanssani asuntonäytöissä. Olemme aina olleet päivittäin tekemisissä eikä se tauonnut tuolloinkaan. Sain myös rahallista apua, mutta eniten auttoi se "kyllä tästä selvitään"-asenne ja sellainen sanaton tuki mitä koin. Äitini ei myöskään ikinä haukkunut miestäni minulle, vaikka ehkä ajattelikin jotain.
Näytät vaan asenteellasi ja olemuksellasi, että elämä jatkuu ja tsemppaat. Ei kannata ainakaan surkutella ja voivotella, että voi kun sinusta nyt tuntuu varmaan niiiiin pahalta.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:58"]
Tahtoisin muokata sinusta henkisen ja fyysisen väkivallan keinoin apaattisesti tyhjyyteen tuijottavan, lähes robottimaisen kodinkoneen. Seksikin sujuisi meiltä mainiosti, sillä olisin aivopessyt sinut hyväksymään yhdynnän missä tahansa, milloin tahansa. Ainoa pilkahdus ihmisyydestäsi näkyisi, kun kova ja kookas penikseni repisi tiensä läpi kuivan emätinkanavan pienen kyyneleen valuessa pitkin poskeasi, joka joskus hehkui silkkaa elämäniloa.
[/quote]
Mikäs tämä oli? :D Tais joku ottaa nyt tosi koville! Kerro ihmeessä mikä?
Oma äitini tarjoutui siivoamaan asuntoni, tiskaamaan silloin tällöin, pesemään pyykkini, tekemään ruokaa... Se helpotti todella paljon sellaista, jonka tuntui olevan vaikeaa selvitä edes yksinkertaisista tehtävistä...
Oli eron syy mikä tahansa niin jätä omat mielipiteet pois. Kysy ja kuuntele tytärtäsi. Jos hän haluaa muuttaa kotiin niin älä pakota häntä poismuuttaessa jäämään.
Nimim, erosin, muutin kotiin, kuuntelin kuukauden äitin haukkuja miehestä ym en jaksa enään kuunnella ja kun ilmotin muuttavani omaan asuntoon sain huutoa ja sääliviä päänpudistuksia. En kerro vanhemmilleni enään ikinä yhtään mitään.
Anteeksi avautuminen
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 23:02"]Oli eron syy mikä tahansa niin jätä omat mielipiteet pois. Kysy ja kuuntele tytärtäsi. Jos hän haluaa muuttaa kotiin niin älä pakota häntä poismuuttaessa jäämään.
Nimim, erosin, muutin kotiin, kuuntelin kuukauden äitin haukkuja miehestä ym en jaksa enään kuunnella ja kun ilmotin muuttavani omaan asuntoon sain huutoa ja sääliviä päänpudistuksia. En kerro vanhemmilleni enään ikinä yhtään mitään.
Anteeksi avautuminen
[/quote]
Ainiin, saan kuulemma etsiä uuden asuntoni yksin ja apua muuttamiseen en saa. Elämäni suurin virhe muuttaa vanhempien luokse.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 23:31"]
Mun äiti itki ite ja jouduin lohduttaan sitä. Kämppiä etsin kavereiden kanssa. Että semmosta :D Musta ois ihana, et huomios vaikka leipomalla jotain mistä tietää lapsen tykkäävän :) läsnäolo on tärkeämpää kuin puhuminen.
[/quote]AP: noh, täytyy sitten leipoa piirakka tai erokakku:) ja sanoa vaan, että elämä on, ja kyllä se siitä, elämä jatkuu ja tulee uusia kuvioita eteen. Elämähän ei seisahdu paikoilleen.