Lue keskustelun säännöt.
Miten äitinä osaisin lohduttaa juuri eronnutta tytärtäni?
24.08.2015 |
Tyttäreni erosi vasta äskettäin pitkäaikaisesta kumppanistaan. En tiedä kuitenkaan eron varsinaista syytä, ja samapa tuo, mutta miten osaisin lohduttaa tai neuvoa tytärtäni, vai vastaavassa tilanteessa olleet tyttäret: Olkaatte hyvä ja kertokaa, kuinka meidän äitien pitäisi suhtautua vasta erottuanne miehestänne, jonka kanssa kuitenkin olitte yhdessä monia vuosia?
Kommentit (22)
Mun äiti itki ite ja jouduin lohduttaan sitä. Kämppiä etsin kavereiden kanssa. Että semmosta :D
Musta ois ihana, et huomios vaikka leipomalla jotain mistä tietää lapsen tykkäävän :) läsnäolo on tärkeämpää kuin puhuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:41"]
Oma äitini vain kysyi, voisiko olla jotenkin avuksi/haluaisinko muuttaa takaisin kotiin. Ne sanat lohduttivat yli 5 vuoden avoliitosta eroamista :) t. n25
[/quote]
Tämä. "Paljon kaloja meressä", "Kyllä se siitä" yms. hömpötys vaan ärsyttää.
[/quote] Tuon ymmärrän itsekkin, että varmasti ärsyttää enemmän kuin lohduttaa, koska kuitenkin ihminen on tunteellinen olento, ja pitkäaikaisesta kumppanistaan ei varmasti ole helppoa erota, oli syy sitten millainen tahansa, koska vaikka taustalla olisikin jos vaikka millaisia eron syitä tai syy, niin kuitenkin ihmissuhteen, joka on perustunut ihastumiseen ja rakastumiseen, ja on kuvitellut, että tuossa on ihminen, joka on se omanlaisensa kumppani, jonka kanssa on halunnut ainakin yrittää yhdessä asumista ja elämistä, mutta sitten tuleekin ajan myötä ne ongelmat, jotka eivät selkene muuten kuin erottavat toisistaan kauemmaksi ja ero tulee väistämättömästi eteen, vaikka alunperin on oltu niin rakastuneita, ja kaikki autuaan onnellisen ihanaa, niin aivan varmasti on ikävää ja vaikeaa erota jo tutuksi tulleesta kumppanistaan. Senpä takia äitinä toivon jokaiselle eroavalle parille, että olisi hyvä edes erota niin, että vielä vuosienkin jälkeen jossakin tavatessaan voisi jutella entisen kumppaninsa kanssa esim. kadulla tavatessaan ihan normisti kuulumisia vaihtaen vailla katkeruutta ja vihaa. Kaikki vaan ei natsaa, eikä kaikki ihmissuhteet onnistu putkeen vaan ero on se paras ratkaisu. Mutta äitinä sitä toivoo, että joskus tytär löytäisi uuden seurustelukaverin, ja että kokemuksesta viisastuneena tietäisi jo etukäteen tituleerata uudelta kumppanilta ne kohdat, missä edellinen suhde alkoi mättämään, ettei jälleen kompastuisi niihin, mutta tietysti yhdessä asuenhan ne ongelmat vasta esille tulevatkin, eikä seurusteluaikana, joten noh, kristallipalloa kun ei ole, mistä voisi katsella tulevaisuuteen, joten vaikeaahan se on tulevaisuuttaan nähdä näissä suhdeasioissakaan. Joten elämä jatkuu, ja välillä on hyvä elää sinkkunakin, ja toiset tykästyvät sinkkuiluun koko loppuelämäkseen.