Läheiseni arvostelee minua liikaa
Olen totaalisen kypsynyt siihen että lähipiirini / läheiseni arvostelevat minua jatkuvasti, useimmiten varmaan edes tiedostamattaan.
Minulla menee pääsääntöisesti hyvin. On töitä, opiskelupaikkaa, oma vuokra-asunto, kavereita ja rahaa sen verran että tulen toimeen. Lähisuvullani ja kavereillani menee mielestäni verrattaen "huonommin" kuin minulla ja väitän näin koska heiltä löytyy mm. ulosottoa, työttömyyttä ja parisuhdeongelmia.
Siltikin jostain syystä minun tekemisiäni ja tilannettani arvioidaan ja arvostellaan jatkuvasti. Saan myös joka taholta maasta taivaaseen erilaisia elämänneuvoja ja mikä vittumaisinta, ihme väliheittoja, kuten esimerkiksi "miksi et ole parisuhteessa / miksi sinulla ei ole naisystävää", "miksi et hanki autoa" tai "miksi vielä opiskelet kun sinulla on jo työpaikka".
Samat teemat ja valitukset kuulee joka helvetin sukujuhlassa, aina ihan mahoton mun elämän arvostelu kaikilla päällä.
Olen itse vielä sellainen ihminen että en juurikaan kommentoi tai arvioi muiden tekemisiä ja vaikkakin nyt selkeästi näen vaikka että yksi sukulaisistani on ulosotossa sekä työttömänä (ja silti minua arvostelemassa), niin en minä lähde siitä hänelle mitään mielipidettäni kertomaan.
Minuun kohdistuva arvostelu ei edes kohdistu pelkästään ns. "isoihin asoihin", mutta mihin tahansa muuhun mitä teen. Eräs lauantai-ilta äitini soitti kysyi että mitä teen - vastasin hänelle että en yhtään mitään, istun kalsarit jalassa sohvalla katsomassa Netflixia, kun ei huvita tehdä tänään mitään muuta. Siitähän taas nousikin kauhea haloo että ei minun työni ja opiskeluni voi niin rankkaa olla ja kuinka hän yksinhuoltajana jaksoi ihan kaiken vaikka minä olin kipeä jne. Mitä helvettiä?
Sitten eräs tapaus oli myös kun keksin eräs torstaipäivä käydä ostamassa itselleni ilmakiväärin ja lähteä ammuskelmaan sillä erään syrjäisen lahden päähän. Tulin maininneeksi tästä joskus jossain sukuni kuullen ja johan taas tulvi ihme kommenttia kuten "ehkä sinun ei kannattaisi tuollaista..." tai "keskittyisit nyt niihin opiskeluihisi kerran olet sille tielle lähtenyt" - ei jumalauta voi olla todellista.
Tekisi mieli kadota koko suvulta ja kaveripiiriltä kokonaan oikein kunnolla, vaihtaa puhelinnumero ja muuttaa karkuun. Tuollaiset sarkastiset, näsäviisaat kommentit kuten vaikka juuri tuo "keskittyisit nyt niihin opiskeluihisi kerran olet sille tielle lähtenyt" saavat minut aivan helvetin vihaiseksi, etenkin kun kyseinen kommentti tulee 64-vuotiaalta mummolta joka on istunut koko elämänsä rautakaupan kassalla, on naimisissa juopon metsurin kanssa ja jonka toinen tytär istuu tälläkin hetkellä vankilassa tuhopoltosta.