No kertokaapas miten niitä ysräviä saa?

up

Oletko töissä? Työkavereista. AY-toiminnasta. Seurakunnasta. Mene harrastuksiin, joissa ollaan tekemisissä ja kontaktissa ihmisten kanssa. Yhdistystoimintaan mukaan - esim. MLL, Martat, SPR järjestävät alueellista toiminta ympäri maata! Aktiivisesti vain juttelemaan ja ottamaan kontaktia, niin kyllä sieltä jostain löytyy hengenheimolainenkin!

Ei Helsingissä tutustu kuin hetkeksi ihmisiin.

Siis ystäviä

Ne hommataan lapsena. Sorppa

Liity erilaisille kursseile esimerkiksi savenvalamiskurssi.

Mene ulos juttelemaan ihmisille, kysele ja omle kiinnostunut

Menet rohkeasti juttelemaan, tervehdit mahdollisimman monta ja sitten kun jonkun kanssa tulee juteltua vähän enemmän keskityt enemmän kuuntelemiseen kuin puhumiseen. 

Kaikki pitävät ihmisistä jotka kuuntelevat keskittyneesti.

Kerro itsestäsi aluksi säästeliäästi, jätä jotain mielenkiintoista paljastettavaa myöhempiin tapaamisiin.

Jotta keksit jotain juteltavaa, lue netistä lehtiä niin että tiedät mitä maailmassa tapahtuu. Käy myös leffoissa, konserteissa tms jotta voit kertoa kokemuksistasi. Yritä matkustella

Lisäksi huolehdi ulkonäöstäsi, yrität näyttää pirteältä ja persoonalliselta. Mutta älä esim meikkaa liikaa, tai älä yritä muutenkaan liikaa. 

Ystäviä saa sillä, että hyväksyy ihmiset sellaisina kuin he ovat, ei odota heiltä sen ihmeempiä ja suhtautuu myönteisesti toisiin ihmisiin. Ja ottaa sen riskin, että kun lähestyt jotakuta, hän ei olekaan sinun seurastasi kiinnostunut.

Suomessa otetaan ystävyys hirveän vakavasti. Ystävyyteen ladataan paljon odotuksia, ystävän pitäisi olla kuin sisar ja elinikäinen kumppani samassa paketissa. Ystävien pitää olla samanikäisiä ja mielellään samanlaisia, että ystävää voi kutsua ystäväksi. Ystävän kanssa pitää olla tosiystävä, sielunkumppani joka aina ymmärtää eikä koskaan tuomitse ja jonka kanssa puhutaan yöt läpeensä viinilasin äärellä mielettömiä keskusteluja. Ei ihme että jos on tommoset kriteerit, niin alkaa tuntua ettei ne omat kaveriviritelmät ole oikein mistään kotoisin. Minä kannatan sellaista asennetta, että ystävyyttä ovat kaikki myönteiset säännölliset vuorovaikutussuhteet toisten ihmisten kanssa. Oli se toinen sitten minkä ikäinen tai näköinen tahansa. Pääasia että häntä voi ajatella hyvällä mielellä ja tietää hänen ajattelevan itseään hyvällä mielellä.  Harvalla on asiat enää niin hyvin, että eletään ison suvun keskellä koko elämä ja kaveria on kertynyt päiväkodista asti. Useimpien meidän täytyy rakentaa ystävyyssuhteita läpi elämän joko muuttojen tai elämänmuutosten vuoksi. 

Ystäviä löytää kun luo riittävän paljon kontakteja. Se vaatii aikaa ja vaivaa eikä siinä saa lannistua. Siinä on se hyvä puoli, että ystävää arvostaa aivan eri tavalla kun ystävän lopulta saa. 

Aivan samaa mieltä seiskan kanssa! Meillä on tapana ihan turhaan kokea epäonnistumiseksi, jos tuttavuus ei ota tulta. Pitäisi ajatella niinpäin, että jokaiselta voi saada jotain. Sama voisi koskea parisuhteen etsijöitä. Jokaisesta kohtaamisesta voi lähteä hieman viisaampana ja myötätuntoisempana eteenpäin, jos molemmat ovat asiallisia ja lempeitä.

7 sinä avasit juuri ajatteluani uudella tavalla! Olen ajatellut ystävyyttä juuri tuolla tavalla, mutta kun oikein alan miettimään, niin minullahan on oikeastaan erittäin paljon ystäviä, jos ajattelen sinun tavallasi, vähän löyhemmin.