Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsisti-ex ja katkeruus entisille ystäville.
23.08.2015 |
Aina välillä tulee kuin hyökyaalto mieleen vuosien takaiset tapahtumat. Exäni oli jonkin sortin narsisti, väkivaltainen valehtelija ja ultimate kusipää. Pääsin hänestä eroon ja vuosien parisuhdehelvetistä yli, mutta yksi asia jäi kaihertamaan ja pahasti. Ystävät.
Kuten kai tyypillistä, ex eristi minut ystävistäni, sukulaisia ei juuri olekaan. Ihmettelin vuosia miksi hyvät ystäväni lopetti kaiken yhteydenpidon kun sain ensimmäisen lapsen eivätkä vastanneet yhteydenottoihini ollenkaan. Pitkään luulin että no kai se oli se tavanomainen juttu, kun elämäntilanteet muuttuu... Mutta ei se kuitenkaan voinut olla, koska kaveripiirissä oli muitakin jotka sai lapsia eikä heitä hylätty. Olimme tunteneet melkein kymmenen vuotta ja jakaneet kaikki ilot ja surut.
Tämä on pieni kaupunki ja vuosien saatossa olen sitten kuullut ihmisiltä, joihin olen tutustunut myöhemmin mutta jotka tuntee exäni, että hän on valehdellut minun tehneen sitä ja tätä. Pettäneen häntä yms. Hän kulki baarissa minun kavereideni kanssa valehtelemassa minusta, kun minä olin kotona viimeisilläni ja sitten vauvan kanssa. Exäni itki heille tuopin ääressä miten hirveä olen ja hän kärsii, yhyy, mutta kun on vauva niin ei voi jättääkään. Voi kun hän on niin ansassa minun kanssa ja elämä potkii päähän ja kotona odotan kamala minä. Ilmeisesti kaverini uskoi kaiken paskan mitä heille syötettiin ja alkoi inhota minua ja pisti välit poikki. Exäni onnistui siis tavoitteissaan sataprosenttisesti.
Yksikään ystäväni ei vaivautunut kysymään minulta onko jutut totta. Ei _yksikään_, ei _koskaan_.Minun yhteydenottoihin ei kukaan enää vastannut, vaikka samaan aikaan olivat tiiviisti tekemisissä exäni kanssa. Minun elämäni oli yhtä helvettiä. Exästä tuli koko ajan väkivaltaisempi ja kontrolloivampi. Maailmassani ei ollut enää mitään muuta kuin hän ja vauva ja kohta aloin jo odottaa toista. En ole _koskaan_ ollut niin epätoivoinen, ja juuri silloin ei ollut ketään jolle edes soittaa.
Kaiken muun yli olen päässyt ja pystynyt jatkamaan elämää, mutta en ystävieni käytöksen. En luota enää yhteenkään naiseen ja olen edelleen todella yksinäinen. Rintaa raastaa kun edes ajattelen asiaa. Se oli elämäni pahin petos ja loukkaus, menee kaiken exäni tekemän paskankin yli.
Enkä vieläkään pääse kysymään heiltä miksi. Miksi?!!
Kommentit (11)
Siks koska maailmassa on kusipäitä ja siksi koska nainen on AINA susi naiselle. Vaikka mies on minkälainen asshole, niin miehen puolella naiset ovat aina. Tämän kun sisäistät niin pääset yli. Muista kuitenkin ettei sinussa ole vika vaan kusipäissä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin sama juttu. Meni vielä työpaikka alta. Ainut lohtu on se, että tiedän osalla vielä silmien aukeavan sen miehen suhteen. Tärkeintä on, että ITSE tiedän, etten tehnyt mitään väärin. Muilla ei väliä.
Ja niin, tosiystävä ei usko yksipuolisia tarinoita, mutta tosiystävät onkin vähissä.
Mikset kysy? Kirjoita sähköpostia/kirje yms
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:41"]Siks koska maailmassa on kusipäitä ja siksi koska nainen on AINA susi naiselle. Vaikka mies on minkälainen asshole, niin miehen puolella naiset ovat aina. Tämän kun sisäistät niin pääset yli. Muista kuitenkin ettei sinussa ole vika vaan kusipäissä. Tsemppiä!
[/quote]
Ei tod old aina. Miehillä kyllä se niitten keskinäinen hyvä veljeys pelittää paremmin, mutta on myös meitä fiksuja naisia. Itse en ainakaan usko narsistimiesten kertomaa.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 15:42"]Mikset kysy? Kirjoita sähköpostia/kirje yms
[/quote]
Ei kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset ystävät eivät tosiystäviä koskaan olleetkaan, joten ei kannata heillä päätään vaivata. Ehkä asioiden oikea laita vielä joskus heille selviää, ehkä ei, mutta mitä väliä. Et tarvitse elämääsi tuollaisia selkäänpuukottajia.
Ymmärrän tunteesi. Kun on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti ja on vereslihalla niin tulee "ystävät" ja kusevat avohaavojen päälle. Vähemmästäkin katkeroituu. Mutta jätä taaksesi ja älä selvittele mitään, siinä revit haavoja auki ja itse kärsit eniten. Sun "ystävät" eivät väliä paskaakaan. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle taas on käynyt päinvastoin. Kaksi ystävääni alkoivat seurustelemaan ja parin kk sisällä olivat kuin muuttuneita ihmisiä ja hylkäsivät kaikki ystävänsä, kaverinsa, toinen myös sukulaisensa ja lapsensa. Mies muutti heitä. Ensimmäisen kohdalla uskon että mies vähitellen ajoi naisen siihen että nainen ei saa enää kavereitaan tavata. Naiselle se tuntui sopivan, minä olin viimeisin johon hän piti yhteyttä ja hän kertoi minulle että häntä ei vaan enää kiinnosta entiset kaverit eikä harrastukset. Hän alkoi harrastamaan miehen harrastuksia ja ilmeisesti miehelle sopivia kerhoja, sellaisia missä ei vahingossakaan törmää muihin miehiin. Lopetin yhteydenpidon häneen kun tapaamiset meni siihen että sain käydä heillä vain miehen läsnäollessa ja minä sain aina olla aloitteentekijä tapaamisiin.
Toinen ystävä alkoi muuttua parissa kuukaudessa kun oli tavannut miehen. Alkoi tulla outoja uusia mielenkiinnon kohteita(militaria) ja tämä ystävä oli ollut tosi peacehippi! Alkoi tulla outoja uusia mielipiteitä:"hän on vähän miettinyt, että hän ei enää halua jutella kenenkään muun miehen kanssa, sillä sehän on sellaista flirttailua, se täytyy myöntää" ja "minä en enää lähde tyttöjen tapaamisiin mukaan, olen nyt sen päätöksen tehnyt, luvannut miehelle, me riideltiin aiheesta.". Aina kun ystäväni tapasi meitä, mies tuntui rankaisevan häntä jollain tavalla, esim. jättämällä vastaamatta puheluihin pariin päivään, tai "joo, ei hän oikein tiedä haluaako hän ollakaan ystäväni kanssa" ja näin ajoi ystäväni epätoivon partaalle. Ystäväni soitti muille ihmisille vain silloin kun mies ei ollut paikalla eikä vastannut puhelimeen kun oli miehen kanssa. Ja jos puhuikin minun kanssa puhelimessa, niin mies soitteli 3 minuutin välein joihin ystäväni piti vastata meidän puhelun lomassa.
Ystäväni äiti ja minä molemmat sanoimme että olet menettänyt oman itsesi miehen myötä, et ole enää sama tuttu ihminen. Parin päivän kuluttua siitä tuli ilmoitus että olemme sairaita ihmisiä kun haluamme kontrolloida häntä, ja että on parempi että hän ei enää ole tekemisissä kenenkään sukulaisen tai tuttavan kanssa jotta häntä ei enää kontrolloida. Ja tämä ihminen oli aikaisemmin sukurakkain ihminen jonka tunsin, ja hän lopetti yhteydenpidon myös aikuisiin lapsiinsa. Ajattelin että nyt on kunnon narsku saanut ystäväni nalkkiin(ei ollut eka kerta). ilmoitin ystävälleni että minulla on aina paikka hänelle auki jos hän tarvitsee apua, ettei epäröi ottaa yhteyttä. Tuli vastaus että jos vielä otan yhteyttä hän hakee lähestymiskiellon. Ok, en ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen.
Sukulaiset ovat kokeneet tämän kaiken loukkaavana, mutta minä ymmärrän että ystäväni on sairastunut läheisriippuvuuteen ja tulee olemaan tämän jälkeen todella, todella romuna. Hänellä on kaikki miessuhteet olleet juoppoja ja muita riippuvaisia, mutta tämä mies oli päihteetön, mutta muuten luultavasti pahempi kuin muut entiset yhteensä. Luulin että tämä mies olisi ollut erilainen ja rohkaisinkin häntä etenemään suhteessa. Pahinta tässä minusta on että mies keräilee aseita...
Minua surettaa ja vihastuttaa yhtäaikaa että ystäväni hylkäsi kaiken miehen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittaisin suoraan kirjeet, kertoisin totuuden. Sanoisin, että välejä ei voi korjata ja että tiedän, millaisia todellisuudessa ovat. Voimia. ps. Itse käyn minua pahoinpidelleen miehen vuoksi juttelemassa terapiassa, että asia ei vaivaisi enää niin paljoa. Suosittelen <3
Alue: Aihe vapaa
Tuo on tyypillistä narsistin uhrin kertomaa. Mulla sama juttu. Narsisti on niin hurmaava ja vaikuttaa niin ihanalta, ettei kukaan usko mikä peto se on.
Ei siinä auta muu kuin unohtaa asia. Ja varoa niitä narskuja jatkossa.