hiukseni ovat aivan pilalla! itkettää.

Eilen parturiystäväni kanssa otettiin hieman viintä, ja tuli puhetta että tahtoisin leikkauttaa siistin sivusiilin ulkonäköäni räväyttämään, siis sellaisen tyylikkään, tyyliä pink/rihanna.
-
Noh, parturiystäväpä sitten otti ja tarttui tuumasta toimeen.
-
Miehen partakoneella ja saksilla tämä keissi suoritettiin, fiskarsseilla toimenpide aloitettiin, tähän asti kaik ok.
-
KUNNES.. Miehen partakone olikin sillä kaikista lyhimmällä, eli kaljuksi vetävällä asennolla, vaikka ystäväni luuli osaavansa sen asentaa oikeaan asentoon. Ja teräähän testattiin, kuinkas muuten kuin ronskisti vetämällä keskeltä nyrhittyä pehkoa, piiiitkällä vedolla. Tulos: Täysin karvaton alue pääni sivulla. Tästä jo hyperventiloin mutta pakkohan se loppupuolikin oli samalla terällä vetää.
-
Ystävälläni on myös jonkin sortin hahmottamishäiriö vissiin (kiitos kuuluu kahdelle juodulle viinipullolle) ja hän leikkasi neuvoistani piittaamatta sivuKALJUN alkavaksi melkeinpä päälaelta, vaikka nimenomaan pyysin että leikkaa sen sivulta alkavaksi.
-
Tää on ihan karmea! Valkoisena hohtava ja kiiltelevä koko toisen puolen oleva kalju, joka jatkuu pitkälle takaraivolle (ei todellakaan mikään siili) maantienharmaassa tukassani, enkä omista niin pitkiä hiuksia että sen saisin piilotettua millään opilla. Aivan kauhea reuhka.
-
Mitä helvettiä minä nyt teen. Eilen asia vielä nauratti vaan eipä enää tänään, mieskin nauroi helvetisti kun näki tämän kananpersekaljukekkonen tukan. Voi jeesus.
-
Mitähän mä nyt teen. Nauraisin, jos ei itkettäisi. Miten lyhyisiin hiuksiin saa otettua pidennykset? Miten helvetissä kehtaan huomenna mennä töihinkään edes. Virastotyö, jakkupuku päällä ja tämmöinen kauheus kruununa, aaargh.
-
Tarinan opetuksen lienee jokainen osaa päätellä itsekin. V***u!