Lue keskustelun säännöt.
Kaveri ei koskaan kommentoi mitään minun elämääni liittyvää
23.08.2015 |
Elämä on vienyt parhaan lapsuudenystäväni ja minut noin 300 km:n päähän toisistamme. Olemme yhteydessä puhelimen välityksellä ja viestittelemme eri tavoin jne. Tapaamme livenä pari, kolme kertaa vuodessa. Minulla on perhe, mies ja kouluikäinen lapsi, hän on tällä hetkellä sinkku.
En halua olla rasittava jatkuvasti vain lapsestaan jauhava äiti, joten olen karsinut lasta koskevat jutut aika vähäisiksi, mutta toki aina silloin tällöin kerron jotain lapsesta, miehestäni ja meistä perheenä. Pääasiassa puhumme monista mielenkiinnon kohteistamme ja kaikenmaailman asioista maan ja taivaan välillä ja meillä on kivaa.
Parin viimeisen vuoden aikana ystävyyteemme on tullut pikkuhiljaa aika iso muutos. Hänen parisuhteensa loputtua ja eron oltua vaikea hänelle tuli tapana purkaa mieltään minulle ja puimme eron aikaisia ja jälkeisiä tunteita ja ongelmia, mikä minusta on ystävyydessä täysin luonnollista. Nyt kävi kuitenkin niin, että tästä hänen asioihiinsa paneutumisesta tuli vakiotila ja ystävyytemme on ollut jo pitkään pelkästään sitä, että puimme hänen tilannettaan, emmekä oikeastaan enää mitään muuta. Jos kerron jotain omasta elämästäni - hän ei koskaan kysy kuulumisiani oma-aloitteisesti nykyään, ei enää pariin vuoteen - hän ei reagoi niihin mitenkään. Joskus saattaa lyhyesti ja kärsimättömän tuntuisesti vastata jotain lyhyesti ja antaa ymmärtää, ettei hänellä ole nyt aikaa sen kummemmin vastailla. Vaikka aikaa on kyllä, sen tiedän. Jos aihe on kiinnostavampi, aikaa riittää ihan loputtomasti. Aikapula tule heti, jos on kyse minusta, ei hänestä.
En millään haluaisi alkaa setviä tätä epätasapainoa hänen kanssaa, koska viime vuosina hän on alkanut suhtautua vähän liian kiihkeästi vähäiseenkin kritiikkiin. En jaksaisi mitään draamaa. Mutta tilanne on epätyydyttävä ja olen alkanut liueta henkisesti tästä ystävyydestä. Onko teillä jotain ideaa, miten saisin melkein koko elämän kestäneen ysävyyden tasapainoon ilman että tätä pitäisi alkaa käsitellä perusteellisesti. Siis jotain kikkaa, miten toimia?
Kommentit (31)
Hmm. Tuo on kinkkinen juttu. Aina sen vuorovaikutuksen ei tarvitse olla niin tasan 50-50 %, jos toisella on isoja ongelmia. Silloin voi vähän himmaillakin niitä omia kuulumisia, jos toisella elämässä on iso kriisi ja oma elämä kulkee samoja arkisia ratojaan.
MUTTA tietysti pidemmällä aikavälillä tilanteen pitäisi normalisoitua. Sinunkin pitäisi saada tuulettaa mieltäsi ja saada tukea ja myötäelämistä ja kiinnostusta osaksesi. Ystävyyssuhteen pitäisi antaa vuorovaikutusta molemmille, ja vuorovaikutuksesta ei ole kyse, jos toinen antaa aina ja toinen ottaa aina vastaan!
Mieti ny, mitä haluat. Onko se muu kanssakäyminen sinulle riittävää, vai haluatko tulla paremmin huomioiduksi. Jos haluat, niin sano hyvä ihminen suoraan. Ota asia esille joku kerta, kun olet jälleen kerran yrittänyt kertoa kuulumisiasi, eikä ystäväsi ole jaksanut kuunnella. Sano, että "kuulehan XX, huomaatko ollenkaan, että sinua ei enää kiinnosta yhtään, mitä minulle kuuluu? Et edes kysy koskaan minulta kuulumisia oma-aloitteisesti, ja jos minä niitä silti kerron, niin vaihdat saman tien puheenaihetta? Tiedätkö, että se surettaa minua aika lailla." Kerro siis omista tunteistasi, koska se perustelee sen, miksi otat asian esille - et vittuilaksesi hänelle, vaan koska asia on sinulle tärkeä ja kaipaat muutosta.
Totta kai on mahdollista, jopa todennäköistä, että kaverisi suuttuu.
Mutta JOS asia on sinulle olennaisen tärkeä, ja katsot, että nykyisellään suhde nuupahtaisi yksipuolisuuteensa, kannattasikohan kumminkin yrittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sen ystäväsi olla. Älä ota mitään yhteyttä, ja mieti vastaatko hetkeen hänen yhteydenottoonsa mitenkään. Pidä taukoa ja mieti, voitko itse paremmin, kun et pidä yhteyttä tähän "ystävään". Minä katkaisin muutamaksi vuodeksi välit tärkeään lapsuudenystävään. Meillä asiat kulminoituivat erääseen riitaan, jolloin sain suutuspäissäni sanottua, että en jaksa enää tätä yksipuolista juttua, kaikki yhteydenpito ja tapaamiset ovat vain hänen asioitaan. Jännä juttu, että minullakin tähän liittyi sairastuminen. Olin suuressa leikkauksessa, josta toipuminen ei sujunutkaan suunnitellusti, vaan tuli erilaisia komplikaatioita ja toipuminen näytti epävarmalta. Yritin kertoa tästä tekstiviesteissä, ja puheluissa, mutta hän ei kuunnellut vaan jatkoi jaaritteluaan omasta elämästään (miesasioista...). Silloin päätin, että minun ei tarvitse sietää tällaista. Ansaitsen ympärilleni ihmisiä, joita kiinnostaa aidosti, mitä myös minulle kuuluu. Ja sitten tulikin se päivä, kun riitaannuimme. Muutama vuosi meni, minun oli paljon helpompi olla ja hengittää, kun ei tarvinnut aina kuunnella yksipuolisesti toisen juttuja. Pikkuhiljaa hän alkoi ottaa yhteyttä ja lämmitellä ystävyyttä. Sanoi miettineensä asioita ja lupaavansa olla parempi ystävä. Mietin, mitä teen. Päätin katsoa vielä kerran. Se kannatti. Aluksi hän kyseli kuulumisiani ehkä ylikorostetustikin, mutta tilanne on tasoittunut ja nykyään tunnen, että ollaan tasavertaisia. Toki hän ei edelleenkään ole se, kehen otan ensimmäisenä yhteyttä kun eteen tulee vaikea paikka. Sen verran jälkeä tuo menneisyys jätti, mutta voin niistäkin sitten myöhemmin kertoa ja hän kuuntelee.
Kaverini ei pysty ottamaan mitään kritiikkiä vastaan. Se on hänen heikkoutensa ollut aina. Aina valtava suuttumus ja sen jälkeen uuvuttava jälkiselvittely, joka voi jatkua vaikka kuinka kauan. Taidan valita nuupahtamisen. Mutta kiitos ideasta, se oli periaatteessa oikein hyvä.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 16:04"]
Kaverini ei pysty ottamaan mitään kritiikkiä vastaan. Se on hänen heikkoutensa ollut aina. Aina valtava suuttumus ja sen jälkeen uuvuttava jälkiselvittely, joka voi jatkua vaikka kuinka kauan. Taidan valita nuupahtamisen. Mutta kiitos ideasta, se oli periaatteessa oikein hyvä.
ap
[/quote]
Tämä siis vastaajalle 18.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 16:02"]
Anna sen ystäväsi olla. Älä ota mitään yhteyttä, ja mieti vastaatko hetkeen hänen yhteydenottoonsa mitenkään. Pidä taukoa ja mieti, voitko itse paremmin, kun et pidä yhteyttä tähän "ystävään". Minä katkaisin muutamaksi vuodeksi välit tärkeään lapsuudenystävään. Meillä asiat kulminoituivat erääseen riitaan, jolloin sain suutuspäissäni sanottua, että en jaksa enää tätä yksipuolista juttua, kaikki yhteydenpito ja tapaamiset ovat vain hänen asioitaan. Jännä juttu, että minullakin tähän liittyi sairastuminen. Olin suuressa leikkauksessa, josta toipuminen ei sujunutkaan suunnitellusti, vaan tuli erilaisia komplikaatioita ja toipuminen näytti epävarmalta. Yritin kertoa tästä tekstiviesteissä, ja puheluissa, mutta hän ei kuunnellut vaan jatkoi jaaritteluaan omasta elämästään (miesasioista...). Silloin päätin, että minun ei tarvitse sietää tällaista. Ansaitsen ympärilleni ihmisiä, joita kiinnostaa aidosti, mitä myös minulle kuuluu. Ja sitten tulikin se päivä, kun riitaannuimme. Muutama vuosi meni, minun oli paljon helpompi olla ja hengittää, kun ei tarvinnut aina kuunnella yksipuolisesti toisen juttuja. Pikkuhiljaa hän alkoi ottaa yhteyttä ja lämmitellä ystävyyttä. Sanoi miettineensä asioita ja lupaavansa olla parempi ystävä. Mietin, mitä teen. Päätin katsoa vielä kerran. Se kannatti. Aluksi hän kyseli kuulumisiani ehkä ylikorostetustikin, mutta tilanne on tasoittunut ja nykyään tunnen, että ollaan tasavertaisia. Toki hän ei edelleenkään ole se, kehen otan ensimmäisenä yhteyttä kun eteen tulee vaikea paikka. Sen verran jälkeä tuo menneisyys jätti, mutta voin niistäkin sitten myöhemmin kertoa ja hän kuuntelee.
[/quote]
Kiitos kovasti! Ajattelin toimia juuri näin. Olen miettinyt tätä viikonlopusta lähtien, enkä tosiaan muutaman päivän takia ole heittämässä pitkää ystävyyttä pois, mutta tämä on toistunut niin monta kertaa, että alkaa tuntua jo suorastaan häikäilemättömältä tuo ystäväni taktiikka, jota hän on käyttänyt ties miten monesti jo. En suostu enää tällaiseen. Olen johtopäätökseni ystävyydestämme tehnyt ja tiedän, miten nyt toimin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomuksenne ystävistänne kuulostavat erittäin tutuilta. Minun kohdallani asetelma on tosin niin, että minä olen sinkku ja ystäväni on perheellinen. Olemme tunteneet noin kymmenen vuotta ja alusta asti ystäväni on puhunut enemmän itsestään kuin ollut kiinnostunut minun kuulumisistani. No silloin alussa asia oli vielä ok, koska koko keskustelu ei pyörinyt pelkästään hänen ympärillään. Tilanne on kuitenkin muuttui muutamassa vuodessa. Puhelut olivat pitkiä(toista tuntia) ja jos sain jotain omia asioitani sanottua hänen monologinsa väliin niin hän kuittasi ne "aha" "vai niin" tyyppisillä vastauksilla ja palasi omiin juttuihinsa. Joihin luonnollisesti halusi minulta kommentteja.
Tilanteesta tuli ylivoimainen kun olisin halunnut myös purkaa sydäntäni. Ystävääni edelleen vain sivuutti aiheeni ja keskittyi kertomaan omia juttujaan. Silloin sain ensimmäisen kerran tarpeekseni ja vähensin yhteyden pitoa. En vastannut puheluihin joka kerta, koska en vain jaksanut häntä. Minulle riitti, että sain purkaa sydäntäni toiselle ystävälleni, jonka kanssa jutut menevät 50/50.
Melkein vuoden kestäneen hiljaisemman kauden jälkeen(jonka aikana olin kerennyt "latautua") aloin taas pitämään enemmän yhteyttä ystävääni. Juttu jatkui niin kuin ennekin useita vuosia. Jokin aika sitten sain tarpeekseni, koska hänestä minä olen huono ystävä. Hän haukkui minut koska ei ilmeisesti pidä siitä että minulla on muitakin ystäviä. Ensimmäisellä kerralla olin toisen ystäväni luona kylässä ja minun olisi ilmeisesti pitänyt tulla heille. Toisella kerralla en ilmeisesti olisi kaupungilla saanut jutella vastaan tulleille kavereilleni, koska hän tunti itsensä ulkopuoliseksi. Sen jälkeen minulle riitti. Hän on pyydellyt anteeksi käytöstään, koska huomasi loukanneensa minua. Olemme puhuneet ja tavanneet näiden tapahtumien jälkeenkin, mutta hän ei ole muuttunut. Jonkin ajan kuluttua alkaa taas monologi, jota en enään jaksa.
Ainoaksi ratkaisuksi olen huomannut yhteyden pidon karsimisen minimiin. Tämä onkin onnistunut, koska luulee minun vihoittelevan hänen raivoamisistaan. Tosiasiassa väsyn vain hänen huomion kaipuuseensa. En ole sanonut ystävälleni suoraan asiasta, koska hän suuttuisi siitä varmasti. Luonteeltaan hän on vahvatahtoinen ja "aina oikeassa" persoona. Hän ei kuitenkaan mielestäni ole narsistinen tai "paha ihminen". Hän vain on liikaa keskittynyt itseensä ja omaan erinomaisuuteensa :(
Itselläni hiukan vastaavia kokemuksia ihmissuhteussa. Olen huomannut, että joillain ihmisillä on tapana "haukata" yhteydenpidosta niin iso tila, kuin suinkin on mahdollista saada. Eli jatkuvalla toista kuuntelemalla eräällä tavalla ruokkii tällaisen ihmisen huomiontarvetta, joka on kyltymätön. Ihminen alkaa kuvitella olevansa erityistapaus ongelmineen...ja suhteellisuudentaju katoaa.
Voisit kokeilla mahdollisimman lievää/olematonta vastailua ja reagointia toisen puhetulvaan omista ongelmistaan. Tämä tehoaa suht. fiksuun tapaukseen. Jos ystäväsi on todella kovapäinen, niin hän ei ymmärrä vihjeitä. Tällöin olen itse vastaavassa tapauksessa vähentänyt yhteydenottoja ja jopa puhelimeen vastaamista, jos tuntuu, etten todellakaan jaksa kuunnella sitä ongelmatulvaa.
Tällainen ystävyys on vähän käännekohdassa. Pahimmillaan se saattaa jopa katketa, jollei minkäänlaista tasapainoa saavuteta vuorovaikutukseen. Mutta olen sitä mieltä, että kannattaa pitää puoliaan! Sitkeästi omia asioita ja kuulumisia esille, ja mikäli toinen suhtautuu torjuvasti, niin sitten etäisyyttä ystävään.
Tsemppiä tilanteeseen! Voin kokemuksesta sanoa, että tekee kipeää loitontua rakkaasta ystävästä. Joskus se on vain ainut vaihtoehto..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan samanlainen pitkäaikainen ystävä, tai kutsuisin nykyään lähinnä kaveriksi. Hän vastaa juuri tuolla tavalla kärsimättömän oloisesti jos puhun omista asioistani. Hänen asioistaan puhuttaessa hän taas on aivan innoissaan. Muutama vuosi sitten isäni sairastuttua syöpään kaverini ei edes kysynyt, mikä tilanne oli leikkauksen jälkeen. Itselläni epäiltiin syöpää tässä kevään ja kesän aikana, ja taas sama juttu, eli hän ei edes kysynyt, että onko jotain selvinnyt. Mun mielestä tuossa on kyse totaalisesta arvostuksen puutteesta. Jotkut tuntuvat innostuvan uusista ihmisistä kovasti, ja vanhat ystävät alkavat tuntua tylsiltä. Tai sitten näitä ihmisiä kiinnostaa vain oma napansa. Suosittelen tuota henkisen hajuraon ottamista. Voithan toki olla tekemisissä hänen kanssaan, mutta omilla ehdoillasi. Lopeta esim puhelu jos hän alkaa vaahdota itsestään. Kohtele häntä muutenkin samoin kuin hän sinua ja katso omaksi huviksesi miten hän reagoi. :)
Kiitos paljon vastauksesta ja siitä, että toit tärkeitä asoita esille. Minusta tuo ehdottamasi toimintamalli on hyvä ja haluan kokeilla sitä samantien. Jos se ei toimi, minusta välien loitontuminen voi olla ihan helpottavaakin, sillä näinkään ystävyys ei enää toimi. Haluaisin pitää kiinni vuosikymmenet kestäneestä ystävyydestä, mutta joskus pitää kai sitten osata luopua, niin surullista kuin se onkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 11:08"]
Mulla on ihan samanlainen pitkäaikainen ystävä, tai kutsuisin nykyään lähinnä kaveriksi. Hän vastaa juuri tuolla tavalla kärsimättömän oloisesti jos puhun omista asioistani. Hänen asioistaan puhuttaessa hän taas on aivan innoissaan. Muutama vuosi sitten isäni sairastuttua syöpään kaverini ei edes kysynyt, mikä tilanne oli leikkauksen jälkeen. Itselläni epäiltiin syöpää tässä kevään ja kesän aikana, ja taas sama juttu, eli hän ei edes kysynyt, että onko jotain selvinnyt. Mun mielestä tuossa on kyse totaalisesta arvostuksen puutteesta. Jotkut tuntuvat innostuvan uusista ihmisistä kovasti, ja vanhat ystävät alkavat tuntua tylsiltä. Tai sitten näitä ihmisiä kiinnostaa vain oma napansa. Suosittelen tuota henkisen hajuraon ottamista. Voithan toki olla tekemisissä hänen kanssaan, mutta omilla ehdoillasi. Lopeta esim puhelu jos hän alkaa vaahdota itsestään. Kohtele häntä muutenkin samoin kuin hän sinua ja katso omaksi huviksesi miten hän reagoi. :)
[/quote]
Kiitos myös sinulle vastauksestasi. Kuule, tuo kertomuksesihan on kuin suoraan omasta ystävyydestäni... sairaus vain eri! Ihan sama kokemus, mitään ei kysytä, ei edes vointia, ei edes, ollaanko suunnilleen hengissä, vaan jatketaan vain sitä omaa asiaa.
Vaihdoin työpaikkaa keväällä ja kerroin, kuinka jännittää. Tähän päivään asti ei ole tullut tiedustelua, miltä uusi paikka on vaikuttanut.
Toivon, että sinulla on terveytesi suhteen kaikki ok.
ap
Mulla on terveyteni suhteen hyvä tilanne nyt, kiitos ap kun kysyit. tämä saikin ajattelemaan vielä enemmän miten törkeä tuo kaverini on. Samoin toivon että sulla terveys- ja työasiat hyvin. :) mä pidän tätä omaa kaveriani jotenkin niin luupäänä, että en usko hänen muuttuvan mihinkään; onhan hän ollut jo koko aikuisikänsä tuollainen.
t: 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 11:08"]
Mulla on ihan samanlainen pitkäaikainen ystävä, tai kutsuisin nykyään lähinnä kaveriksi. Hän vastaa juuri tuolla tavalla kärsimättömän oloisesti jos puhun omista asioistani. Hänen asioistaan puhuttaessa hän taas on aivan innoissaan. Muutama vuosi sitten isäni sairastuttua syöpään kaverini ei edes kysynyt, mikä tilanne oli leikkauksen jälkeen. Itselläni epäiltiin syöpää tässä kevään ja kesän aikana, ja taas sama juttu, eli hän ei edes kysynyt, että onko jotain selvinnyt. Mun mielestä tuossa on kyse totaalisesta arvostuksen puutteesta. Jotkut tuntuvat innostuvan uusista ihmisistä kovasti, ja vanhat ystävät alkavat tuntua tylsiltä. Tai sitten näitä ihmisiä kiinnostaa vain oma napansa. Suosittelen tuota henkisen hajuraon ottamista. Voithan toki olla tekemisissä hänen kanssaan, mutta omilla ehdoillasi. Lopeta esim puhelu jos hän alkaa vaahdota itsestään. Kohtele häntä muutenkin samoin kuin hän sinua ja katso omaksi huviksesi miten hän reagoi. :)
[/quote]
Kiitos myös sinulle vastauksestasi. Kuule, tuo kertomuksesihan on kuin suoraan omasta ystävyydestäni... sairaus vain eri! Ihan sama kokemus, mitään ei kysytä, ei edes vointia, ei edes, ollaanko suunnilleen hengissä, vaan jatketaan vain sitä omaa asiaa.
Vaihdoin työpaikkaa keväällä ja kerroin, kuinka jännittää. Tähän päivään asti ei ole tullut tiedustelua, miltä uusi paikka on vaikuttanut.
Toivon, että sinulla on terveytesi suhteen kaikki ok.
ap
[/quote]
Millaista keskutelusi yleensä on? Odotatko että sinulta kysytään asioita vai kerrot itse?
Ihan sama tilanne hyvän ystävän kanssa. Tätä on jatkunut jo vuosia. Puhelinkeskustelut eivät ole vuorokeskustelua vaan hänen yksinpuheluaan, puhutaan hänen ongelmistaan, hänen koirastaan, hänen jne...Jos yritän kertoa jotain itsestäni väliin niin se jää lyhykäiseksi. Hän ei yleensä kommentoi millään lailla. Yleensä vaihtaa heti puheenaiheen taas häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ottanu etäisyyttä tuollaiseen ystävään nyt viime aikoina. En enää jaksanut. Nyt kun nähtiin yhteisen harrastuksen parissa pitkästä aikaa niin en edes yrittänyt kertoa kuulumisiani ja hänen juttunsa kuittasin hyminällä. Samalla tavoin aion jatkaa. Itsellä oli parempi mieli kuin yleensä kkun odotukset oli nolla. Katsotaan kuinka kauan ystävällä menee huomata muuttunut tilanne
Tutustuta hänet minuun. Rupean seurustelemaan hänen kanssaan ja olisin hänelle hyvä mies.
Mulla on ihan samanlainen ystävä. Ottaa yhteyttä aina kun kaipaa olkapäätä, ja mun jutut ei kiinnosta lainkaan. Omistaan avautuu tuntikaupalla. Väsyttää
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 12:35"]
Tutustuta hänet minuun. Rupean seurustelemaan hänen kanssaan ja olisin hänelle hyvä mies.
[/quote]
Yksi alapeukuttaja ei halua, että ap:n ystävä saisi hyvää miestä.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 12:35"]
Tutustuta hänet minuun. Rupean seurustelemaan hänen kanssaan ja olisin hänelle hyvä mies.
[/quote]
Yksi alapeukuttaja ei halua, että ap:n ystävä saisi hyvää miestä.
[/quote]
En usko että tolla perusteella voi päättää yhteensopivuuden
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 12:35"] Tutustuta hänet minuun. Rupean seurustelemaan hänen kanssaan ja olisin hänelle hyvä mies. [/quote] Yksi alapeukuttaja ei halua, että ap:n ystävä saisi hyvää miestä. [/quote] En usko että tolla perusteella voi päättää yhteensopivuuden
[/quote]
Juu, ei alapeukku paljoa kerro.
Kuten arvasin, taas sama juttu. Kun viikonloppuna viestittelin hänelle elämääni koskevasta tärkeästä asiasta, hänelle tuli kova kiire. Facebookissa hän on kyllä tosi aktiivinen päivittäin, mutta niin "kiireinen", ettei voi edes parilla lauseella kommentoida minun asiaani. Moneskohan kerta tämä on, kun sama kuvio toistuu? Aina samalla kaavalla. Kun minusta tulee puhe, hänelle tulee hirveä kiire. Se kiirekin keretään kertoa ja vähän muitakin omia asioita siinä sivussa.
ap