Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Paniikkihäiriötä sairastavia vanhempia paikalla?

Vierailija
22.08.2015 |

Taas se alkaa... koulujen vanhempainillat :( Joka syksy on siinä mielessä yhtä masentavaa aikaa, kun alkaa vanhempainillat ja itselleni ne on lähestulkoon mahdoton paikka, en pysty menemään. Minulla on taustalla koulupelkoja ja oma koulunkäyntini oli yhtä pelkäämistä, jännittämistä, syömättömyyttä ja välituntisin vessassa istumista :´( Nyt vieläpä pitäisi pystyä menemään yläkoulun vanhempainiltaan, ja tuntuu etten millään kyllä pysty siihen. Toki mieheni menee, jos en pysty. Haluaisin kovasti mennä, mutta tiedän mikä olotila minulle siellä tulee, ja olen lisäksi raskaana joten miltä vauvasta tuntuu jos sydämeni hakkaa koko ajan ja voin huonosti? Vaikka kuinka yrittäisin rentoutua niin aina saan noissa vanhempainilloissa paniikkioloja. Pahin on se kun maha tuntuu menevän sekaisin, ja sitten tuo sydämen hakkaaminen ja käsien hikoaminen. En saa mitään irti itse vanhempainillasta, kun kaikki voimani menee paniikin hallintaan :( 

Näinä hetkinä tätä sairautta vihaa yli kaiken!! Koen olevani huono äiti, kun en pysty kaikkeen :´( 

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ota rauhoittavaa ja mene. Hae lääkäriltä. Saa käyttää raskaana satunnaisesti.

Vierailija
2/10 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rauhoittavat väsyttää niin kamalasti :( Haukottelen sitten koko ajan. Olen kokeillut joskus, ja ihan puolikasta tablettia olen ottanut. En ole oma itseni niiden kanssa, kun olen niin herkkä lääkkeiden vaikutuksille.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä yksi. Minä en mene mihinkään semmoiseen paikkaan, jossa tiedän paniikin mahdollisesti iskevän.

Pistä vain ilman muuta mies asialle. Se on teille molemmille (tai kolmelle, tuleva vauva) paljon parempi vaihtoehto.

Vierailija
4/10 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harmitus on niin kova, kun en vain pysty menemään, tai jos pystynkin, niin en pysty olemaan siellä kuten toiset. Lisäksi tuntuu, että kaikki tarkkailevat ja pitävät minua ihan outona. En siis osaa yhtään ottaa rennosti. 

Kuinka avoimia te muut olette sairaudestanne? Itse en osaa puhua tästä kellekään, tuntuu että on sitten leima otsassa :(

ap

Vierailija
5/10 |
23.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Avoimuus on auttanut itseäni. Useimmiten vanh.iltoihin osallistuu lasten isä. Riippuu olostani

Käytkö terapiassa? Kognitiivinen on kohdallani se paras

Vierailija
6/10 |
23.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Terapiaa suosittelen minäkin. Kyllä sun pitää päästä käymään nuo jutut läpi. Vältellenkään ei voi elämäänsä elää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
23.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä siellä muutkin jännittää..Toiset enemmän toiset vähemmän..

Vierailija
8/10 |
23.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistan kun paniikkihäiriöni oli pahimmillaan ja en kokenut pystyväni käydä kaupassa, koska tuli niin sekava olo, pyörrytti, sydän hakkasi jalat alta jne.. Mutta tiesin, etten voi antaa pelon määritellä millaista elämää elän. Kävin kaupassa joka päivä vaan päihittääkseni pelon. Hiki lensi ja nojailin kassajonossa liukuhihnaan ja välillä jopa kyykyssä alhaalla kun tuntui, että jalat lähtee alta. Ja se sekavuus ja pakokauhu itse ostoksia tehdessä..

 

Mutta olin määrätietoinen ja tiesin, että se on vaan pääni sisällä, todellisuudessa mm. kaupassakäynnissä ei ole mitään syytä jännittää liikoja. Ajattelin, että jos joku kysyisin jotain sanoisin, että minulla on varmaan sokerit alhaalla tai suoraan, että joo ei tässä mitään, on vaan paniikkikohtaus. Ajattelin, että ei ne ihmiset kauan siitä jatka jauhantaa jos jotakuta häiritsee minun paniikkini. No, eipä ole vuosiin enää ollut kaupassa noita kohtauksia.

 

Mutta juuri nuo joulujuhlat yms. lapsen tapahtumat. Niitä kun ei sillain voi joka päivä treenata. MUTTA! Voit aina jo paikalle tullessa ilmoittaa ettet pysty viipyä kauan kun on sitä + tätä tärkeää minne pakko mennä. Tyyliin "Hei kuule, mun täytyy ehkä lähteä ajoissa jos serkku tarvitsee lapsenvahdin kun hänen on pakko päästä töihin lähtemään, hän sitten tekstaa jos ei saa muualta apua.."

Tuolla tavoin saat itsellesi avoimen oven lähteä jos tuntuu liian tukalalta/pitkältä ajalta. Itsellä on vieläkin just noissa sosiaalisissa tilanteissa (joskus ihan vaan lapsen haku päikystä) ongelmia ja kyllä jos tiedän, että on pakko se tilanne selvitä niin otan rauhoittavan. Kyllä, olen väsynyt, mutten ainakaan panikoi. 

 

Kannattaa kuitenkin altistaa itseään tilanteille, jotka aiheuttaa kohtauksia. Siis sellaisella turvallisella tavalla, koska usein kohtaus tulee tilanteessa, jossa voisi oikeasti nauttia eikä pelätä. Ihmismieli kun tuntuu olevan sellainen, että kun jotain asiaa tekee tarpeeksi kauan ja monta kertaa siitä alkaa tykkäämään. Oli se sitten hyvä tai huono asia. Jos käyt salilla puoli vuotta 3krt viikossa, todennäköisesti alat tykkäämään siitä, vaikket olisi aluksi tykännyt. Ja toisaalta jos ylensyöt joka perjantai puolen vuoden ajan, todennäköisesti alat tykkäämään tavasta vaikket aluksi olisi tykännyt...

 

P.S. Useimmiten nykyään tykkään käydä kaupassa :). Tsemppiä sinne!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
23.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

9 jatkaa.. Suosittelen silti paasaamisestani huolimatta nyt kun olet raskaana niin jäämään hyvällä omalla tunnolla kotiin hoitamaan vielä masussa kasvavaa lastasi. Hän ei lisästressiä kaipaa. Tänäpäivänä et voi mitään noille olotiloillesi vanhempainilloissa, joten turha murehtia. Palaa asiaan sitten kun se on taas sinulle ajankohtaista, joskus on hyvä opetella sanomaan itselleen, että tänään en mieti asiaa jolle en juuri tänään tai huomennakaan voi mitään tehdä. 

 

Miehesi menee, ei hätää :). Sinä hoidat tulevaa lastanne<3.

Vierailija
10/10 |
23.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hui saakeli kun säikähdin! Oon paikalla, iiiik!! Mitämänytteen?? Aaapuuuva, apuva apuva aaapuuuva!