Jos ihminen on uhri toisen vihaavaan käytökseen, mutta vihaaja lavastaa hänet syylliseksi vuosikausiksi, miten uhri voi eheytyä?

Eivät ihmiset pidä uhria syyllisenä, jos uhri osaa kertoa selkeästi, mistä on iloinen. Vanhemman puheet leveilystä kertovat silloin vanhemman luonteesta, eivät lapsesta.

Eli ongelma on sinun päässäsi. Eheydy ja sano itse, että sinulla on oikeus olla iloinen tai ylpeä asioista.

Toki on helpotus uhrina alkaa ymmärtää, ettei olekaan syyllinen, mutta hidasta se on.

Se tuo edes jonkinlaista valoa tunnelin päähän. Voimia kaikille, joilla on paha olla, kuinkahan monella se johtuu siitä, että syyllistää itseään niin rankasti, koska joku, jonka uhri olet, teki niin, etkä edes saa sitä voimia kuluttamatonta olotilaa, että olet uhri? Tai siistietenkin uhrinkin olotila voi kuluttaa voimia, mutta kyllä syyllisenä ja syytettynä eläminen kuluttaa hirveän paljon enemmän. 😢

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eivät ihmiset pidä uhria syyllisenä, jos uhri osaa kertoa selkeästi, mistä on iloinen. Vanhemman puheet leveilystä kertovat silloin vanhemman luonteesta, eivät lapsesta.

Eli ongelma on sinun päässäsi. Eheydy ja sano itse, että sinulla on oikeus olla iloinen tai ylpeä asioista.

Mutta onko mulla? Heti, jos siihen tulee yksikin ihminen huutamaan, ettei ole, takerrun siihen. Ja osin miksikö? Koska muut ihmiset eivät koskaan tule puolustamaan uhria. Tämä ei ole syytös, se on vain tosiasian toteaminen. He eivät NÄE, että heidän puolustamistaan tarvittaisiin, he eivät näe, että uhri tarttisiihan hirveästitukea parantuakseen. Se ei ole heidän vikansa, se on vain fakta, tilanne.

Heidän tulisitavallaan toimia vanhempina siellä uhrin päässä sen uhrin oikean vanhemman sijaan. Siis uhrin näkökulmasta katsottuna. Uhrin, joka siis haluaa toipua syyllistettynä elämisestään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eivät ihmiset pidä uhria syyllisenä, jos uhri osaa kertoa selkeästi, mistä on iloinen. Vanhemman puheet leveilystä kertovat silloin vanhemman luonteesta, eivät lapsesta.

Eli ongelma on sinun päässäsi. Eheydy ja sano itse, että sinulla on oikeus olla iloinen tai ylpeä asioista.

Ja pointti eiolekaan se, että ihmiset pitäisivät uhria syyllisenä. Vaan uhri itse pitää ja se hänen vanhempansa.

Ap

Ehkä tämä sotakin on saanut tajuamaan tässä itselleen oikeuttamisen asiassa sen ongelman konkreettisemmin.

Eli Putin sanoo, että hänellä on oikeus hyökätä Ukrainaan. Ja siitä seuraa kamalaa.

Uhri on syyllistetty kuin hän toteuttaessaan oikeuksiaan toimisi sen syyttäjän, eli vanhemman silmissä, kuin Putin. Väärin. Miten siinä auttaa, jos joku kannustaa, että toimi vain? Kun meinaan olen ymmärtävinäni, että se, että iloitsen saamistani asioista, joita ei kaikille vain anneta, satuttaa jotakuta? Mistä tiedän, että häntä sit saa satuttaa?

Ap

Miten mä pystyn oikeuttamaan mun iloitsemiseni saamistani asioista, joita eivät kaikki vain saa (annettuna), kun se satuttaa jotakuta?

Miten se eroaa ukrainaan hyökkäämisestä?

Ap

Vähän niinkuin erotilanteessa, muija oli jatkuvasti salakännissä ja möykkäsi minulle vuosia että lähde helvettiin täältä ja kun lähdin minusta tuli se pahis kenet ystävät ja lapsipuolet hylkäsi. Elämä on

On siis tietysti iso mittakaavaero, mutta miten on oikeus satuttaa asiassa A (saan jotain tekemättä mitään), mutta ei asiassa B (sota ukrainaa vastaan)? Jos siis molemmissa tilanteissa ainakin joku kokee itseään sattuvan ja myös älähtää siitä esim. sanomalla mikä leveilijä mä olen ja aina ajattelemassa vain itseäni?

Ap