"He ryhtyivät seurustelemaan jo kolmen kuukauden tapailun jälkeen." Jo?

Vierailija kirjoitti:

Missä kohtaa tapailu muuttuu seurusteluksi?

Siinä vaiheessa kun ei enää tapailla muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kohtaa tapailu muuttuu seurusteluksi?

Siinä vaiheessa kun ei enää tapailla muita.

Tuolla kriteerillä olettaisin, että seurustelen, mutta mielestäni kyllä vain tapailen miestäni.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin nykyään se rakastuminen on jäänyt muodista pois, tai ainakaan siitä ei puhuta. Kaikki vaan _tapailee_, ja/tai _päättää ryhtyä_ seurustelemaan. Ennen muinoin se oli niin että ihastuttiin ja rakastuttiin, alettiin seurustella ja sitten vähän myöhemmin muutettiin yhteen ja mahdollisesti mentiin naimisiin. Tämmöisestä kalkkiksesta tuntuu oudolta että tapaillaan useita yhtäaikaa ja valikoidaan se "paras". Mitä järkeä on tapailla, jos ei ole tunteita pelissä? Ja jos on tunteita, niin ei kai silloin halua tapailla muita? Ihmissuhteetkin on nykyisin hyödyn maksimointia.

Mä oon edelleen tommonen, en ole ikinä deittaillut useampaa yhtäaikaa eikä kiinnosta sellainen. Ei ylipäätään kiinnosta "tapailla" ketään muuta kuin ihastusta.

Tosin enpä ole ikinä seurustellutkaan.

N29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kohtaa tapailu muuttuu seurusteluksi?

Siinä kohdassa, kun sovitaan, että muita ei enää tapailla.

Minä en pysty käsittämään tätä ihme tapailumeininkiä. Sitä kutsuttiin ennen seurusteluksi. Ystävien ja perheenkin kanssa seurustellaan (esim. seurusteluravintola). 

Miten se sitoutuminen voi olla niin vaikeaa. Sellainen, että muka tapaillaan miljoonaa muuta samaan aikaan ennen kuin tietää, uskaltaako sitoutua "seurustelemaan", tappaa kyllä kaiken romantiikan. 

Hah, me muutettiin miehen kanssa yhteen kolme kuukautta tapaamisestamme. Yhdessä ollaan oltu yli 15 vuotta eikä loppua näy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kohtaa tapailu muuttuu seurusteluksi?

Siinä kohdassa, kun sovitaan, että muita ei enää tapailla.

Olen eri vastaaja ja sanonpa vaan, että oma oletukseni on, ettei muita tapailla samaan aikaan, eli yksi kerrallaan. Jos paljastuisi, että mies tapailee muita samalla kuin minua, niin enpä enää yhteyttä mieheen pitäisi. Jos on sarjatapailija tyyppiä, niin toivottavasti kertoo heti aluksi, niin ei minun tarvitse tuhlata aikaani sellaiseen löyhämoraaliseen tyyppiin. Itse katson yhden kerrallaan. 

Ihmettelen mistä lähtien on alkanut tämä "tapaillaan monta samaan aikaan ja yksi paras valitaan tapailujen päätteeksi"? Ihan kuin joku missi/mr. kisa tms., kun ihmiset rankkaavat monesta sen ehkä mahdollisen kumppanin. En itse edes jaksaisi monen kanssa tapailla, vaan yhdenkin kanssa on tarpeeksi tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän 1,5 vuoden seurustelu ennen naimisiin menoa oli pariterapeutin mielestä lyhyt aika. Lopetettiin se pariterapiassa käynti aika pian tuon kommentin jälkeen. Ollaan edelleen naimisissa (terapiasta viisi vuotta aikaa).

No niinhän se onkin lyhyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kohtaa tapailu muuttuu seurusteluksi?

Siinä vaiheessa kun ei enää tapailla muita.

Tuolla kriteerillä olettaisin, että seurustelen, mutta mielestäni kyllä vain tapailen miestäni.

No oletteko sopineet, että ette tapaile muita? Sittenhän se kyllä on seurustelua. Jos ette, niin mies kyllä voi tapailla muita.

Jos pussaillaan, niin se on seurustelua, eikä minusta normaalilla ihmisellä ole useampaa ihmistä yhtä aikaa, jonka kanssa on fyysistä kanssakäymistä. Oman mieheni kanssa aikoinaan olimme kavereita, ja sitten kaveruus muuttui seurusteluksi. Emme tapailleet ikinä.

Panen naisia yleensä eka treffeillä. Exää kiksautin viikon tapailun älkeen, muutettiin heti yhteen ja puolen vuoden kuluttua oltiin naimisissa.

Me oltiin miehen kanssa oltu aina kilttejä ja tunnollisia. Noin 25 vuotiaina tavattiin ja siitä suorilta petipuuhiin. 3kk myöhemmin olin raskaana. Nyt takana 20v onnellista eloa ja kolme lastakin kaikkiaan saatiin. Seksi maittaa eikä olla kyllästytty tai petytty toisiimme.

Sitä vaan, että ei se nopea tahti aina vikaan mene. Tosi moni "kunnollisesti" askelmerkit tehneet on sitävastoin eronneet. Jokainen tyylillään, on minun mielipide.

sääret