Lue keskustelun säännöt.
Mikä vialla, kun lapselle joutuu sanomaan samasta asiasta kymmenen kertaa ennen kuin uskoo?
15.03.2022 |
Samalla kerralla siis. Jos vaikka ollaan pukemassa ulos, niin joutuu sanomaan kymmenen kertaa että laita pipo ennen kuin alkaa sitä laittamaan. Ei uhmaa eikä kiukuttele vaan on ihan tyytyväisenä lähdössä ulos, mutta sanomiset ei vain mene perille. 4-v ikäinen on. Olen aivan uupunut kun pissahätäisellekin pitää sanoa kymmenen kertaa että mene vessaan ennen kuin menee. Meillä on tänään vapaapäivä ja makaan täysin väsähtäneenä sängyssä nyt kun jouduin tunnin sisään sanomaan varmaan sadasta asiasta tuhat kertaa ennen kuin yhtään mitään tapahtui.
Varmistan, että lapsi kuulee jo ekalla kerralla mitä sanon eli vika ei ole siinä että ei kuulisi tai huomaisi. Kehun kyllä kun toimii sanotun mukaan eli siinäkään eli ole vika. Mutta missä? Minussa varmaan mutta miten?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Miksi idiootit lisääntyvät. Käy sääliksi lapsi parka.
Meidän idiootin koenumeroista ysi plus taitaa olla huonoin ja vanhemmilla on 11 ällää yhteensä. Vielä 12-vuotiaana soheltaa eikä ohjeet mene perille. Leivottiin pullaa, jätkä ei osannut taaskaan etsiä ohjerivejä vaan katsoi vain ainesosalistaa. Kun lopulta löysi ne lauseet, ei viitsinyt lukea niitä niin että olisi ymmärtänyt mitä siellä käskettiin tehdä. Sittenkään ei tehnyt mitä ohjeissa käskettiin vaan kutakuinkin päinvastoin. En tajua, en. Samaa säätämistä on pukeminen, edelleenkään ei ymmärrä missä järjestyksessä vaatteisiin olisi helpompi hypätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan sano lapselle kuin kerran. Sitten toimin. Ei väsytä, kun laitan lapselle pipon päähän samantien tai avaan vessan oven, kun käsken pissalle.
Vanhempana oleminen ei ole käskyttämistä vaan toimimista. Kaikilla on kivampaa, kun yksi perheessä ei koko ajan jankuta.
Olen minä tällaista tehnyt hyvin paljon. Siinä on aina lopputulos se, että joudun sitten tekemään kaiken lapsen puolesta, ohjaamaan hänen joka kerta sinne vessaan kädestä pitäen jne. En minä käskytä vaan sanon kehoitukset ihan ystävällisesti. Ap
Voi kultapuoppelimiiapetterirakas❤️, vositko ystävällisesti❤️ tehdä sitäjatätä, rakas kultapuppeli, niin ystävällisesti❤️, kun äityliini ei uskalla olla jämäkkä ja rajata kunnolla, vaan aina ystävällisesti pyytää kauniistii kultapuppelihöpönassua, ettei höpönassulle vaan tule traumoja äityliinin pyynnöistä, että pitäis tehdä jotain epämiellyttävää ja tulis vaikka herranjumala pettymyksiä, kun äityliini ei olis aina niin ystävällinen❤️ ja lempeä enkelipölyinen hypersuperäityliini❤️.
Just🙄
Ei ap mitään tuollaista sanonut.
Nelivuotiaalle sanoin 3 kertaa: ensin ihan kuuluvasti ja ystävällisesti, toisen kerran vähän tiukemmasti ja kolmannen kerran - viimeisen kerran - niin että tiesi! Mikään lepertely ei auta! Kolmannella kerralla sanoista tekoihin, ei koskaan niin että sattuu, mutta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan sano lapselle kuin kerran. Sitten toimin. Ei väsytä, kun laitan lapselle pipon päähän samantien tai avaan vessan oven, kun käsken pissalle.
Vanhempana oleminen ei ole käskyttämistä vaan toimimista. Kaikilla on kivampaa, kun yksi perheessä ei koko ajan jankuta.
Olen minä tällaista tehnyt hyvin paljon. Siinä on aina lopputulos se, että joudun sitten tekemään kaiken lapsen puolesta, ohjaamaan hänen joka kerta sinne vessaan kädestä pitäen jne. En minä käskytä vaan sanon kehoitukset ihan ystävällisesti. Ap
Sitten teet niin edelleen. Lapselle sanotaan kerran. Jos ei tapahdu toimintaa, ohjataan lapsi tekemään haluttu toiminto.
Joo joo mutta lapsi on jo neljä. Tieyenkin kaksivuotiasta pitääkin kädestä pitäen ohjata pissalle jne. Mutta eikö neljävuotias jo voisi osata mennä ilman, että kaikki pitää kädestä pitäen ohjata? Ja siis osaa kyllä tehdä itse, mutta juuttuu haaveilemaan jotain ihan muuta kesken matkan. Ap
No selvästikään ei vielä osaa. Onhan tässä vielä aikaa opetella ennenkuin lapsi on koululainen ja asiat pitää osata omatoimisesti tehdä. Anna lapsen kasvaa ja oppia omaan tahtiinsa.
Tietenkin jos sulla on oikeasti huoli, että lapsi ei ymmärrä, niin ota asia neuvolassa puheeksi. Muuten vaan täytyy vielä jaksaa sitä, että lapsi on pieni ja vasta opettelee asioita.
Voisit kokeilla taulua, missä on kuvat kaikista asioista, mitkä pitää aamulla tehdä, ja lapsi saa aina laittaa merkin kohtaan, jonka on tehnyt. Ja kun kaikki kohdat on ruksittu, niin lapsi on eteisessä vaatteet päällä valmiina ulkoiluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan sano lapselle kuin kerran. Sitten toimin. Ei väsytä, kun laitan lapselle pipon päähän samantien tai avaan vessan oven, kun käsken pissalle.
Vanhempana oleminen ei ole käskyttämistä vaan toimimista. Kaikilla on kivampaa, kun yksi perheessä ei koko ajan jankuta.
Olen minä tällaista tehnyt hyvin paljon. Siinä on aina lopputulos se, että joudun sitten tekemään kaiken lapsen puolesta, ohjaamaan hänen joka kerta sinne vessaan kädestä pitäen jne. En minä käskytä vaan sanon kehoitukset ihan ystävällisesti. Ap
Voi kultapuoppelimiiapetterirakas❤️, vositko ystävällisesti❤️ tehdä sitäjatätä, rakas kultapuppeli, niin ystävällisesti❤️, kun äityliini ei uskalla olla jämäkkä ja rajata kunnolla, vaan aina ystävällisesti pyytää kauniistii kultapuppelihöpönassua, ettei höpönassulle vaan tule traumoja äityliinin pyynnöistä, että pitäis tehdä jotain epämiellyttävää ja tulis vaikka herranjumala pettymyksiä, kun äityliini ei olis aina niin ystävällinen❤️ ja lempeä enkelipölyinen hypersuperäityliini❤️.
Just🙄
Lapset ovat luonteeltaan erilaisia.
Et selvästi tiedä asiasta paljoakaan kun turvaudut sarkasmiin.
Ei ap kuulosta siltä ettei uskaltaisi olla jämäkkä ja asettaa rajoja lapselleen. Päin vastoin. Nostan hattua että hän jaksaa asiallisesti jakaa lapselle kehotuksia vaikka sen täytyy olla tosi turhauttavaa. Itsellä menisi hermot ja tosiaan vaan tuikkaisin pipon päähän ja menoksi. Tähänkin lapset suhtautuvat kukin tavallaan, olen huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on haaveilija. Tuleva professori.
Kyllä se pipo rupeaa päähän menemään, kun äiti keskittyy omaan pukeutumiseensa ja sanoo heihei äiti lähtee nyt, kun on valmis. Ja lähtee myös, jos ei ala tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se pipo rupeaa päähän menemään, kun äiti keskittyy omaan pukeutumiseensa ja sanoo heihei äiti lähtee nyt, kun on valmis. Ja lähtee myös, jos ei ala tapahtua.
En ole ap mutta kokemuksella sanon, että tämä ei toimi. Ehkä joillain, mutta usein todellakaan ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jäin miettimään, että tietääkö lapsi esim. mistä se päähän laitettava pipo löytyy. Onko toimintakehotukset pilkottu varmasti riittävän pieniin osiin? Meillä lapsella on myös auttanut se, että olen pyytänyt häntä toistamaan mitä pitää tehdä.
Tietää missä pipo on kun laitan ne hänen eteen lattialle esille ja näytän vielä yksitellen, että tässä pipo tässä sulle tumput. Ja tietenkin tietää missä meillä vessa on. Olen kokeillut tuita että pitää toistaa kehoitus, kyllä sen toistaa mutta ei silti tee kun haaveilee sekunnin päästä jo muuta.
Päiväkodin palaute on, että on kognitiivisissa taidoissa huomattavasti ikäistään edellä mutta käytännön asiat ei tahdo sujua.
Ap
Voisitko ojentaa yhden vaatteen kerrallaan, siis ettei muuta ole nenän edessä? Ei tarvi jankata. Muutenkin jo siinä seisot ja odotat hokien mitä puetaan päälle.
Ennen pukeutumista ohjaat vessaan ja sanot, että pissalla käydään ennen ulosmenoa.
Meillä mentiin pienin askelin monta vuotta. Sitten päätin, että en jää katsomaan. Laitoin vaatteet esille, pyysin pukemaan sillä välin kun käyn vessassa. Nyt sujuu, lapsi 6v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata sanoa samasta asiasta noin montaa kertaa peräkkäin. Viimeistään parin sanomisen jälkeen on syytä yleensä rangaista lasta, jotta puhe menee perille ja tottelunhaluja alkaa löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla ADD.
Nykyään jos lapsi on kuriton niin se on lähes varma merkki siitä, että kyseessä on erityislapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla ADD.
Nykyään jos lapsi on kuriton niin se on lähes varma merkki siitä, että kyseessä on erityislapsi.
Ei kai apn lapsi kuriton ole. Luki että on aina vaan uponneena haaveisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kolmesta lapsestani yksi on tällainen haaveilija. Ei se kasvatuksesta ole kiinni, vaan luonteenpiirre.
Tämä ”erityislapseni” on umpilahjakas melkein kaikessa: musikaalinen, matemaattinen, urheilullinen, hyvä kädentaidoissa, oppi lukemaan viisivuotiaana.
Hän pitkästyy helposti ja hänellä on hyvä mielikuvitus. Nämä yhdessä tekevät sen, että hän on aina vähän toisaalla.
Meidän ADHD oli tuollainen. Tai Noh..on vieläkin vaikka on jo koululainen ollut monta vuotta. Neurologisesti normaali pienempi sisarus on aivan toisenlainen.
Mene lapsen luo, mene hänen korkeudelleen ja sano rauhallisesti että laittaa esim. lakin päähänsä samalla kun ojennan hänelle lakin. Pysy tilanteessa rauhallisesti kunnes lakki on päässä. Sitten jatkat siitä seuraavaan asiaan.
Lapselle voi puhella ihan normisti ja mukavasti. Eli käytä lapseen aikaa.
Myöhemmin kun samaa asiaa on toistettu monta kertaa se alkaa olla helpompaa.
ei se lapsi oikein hahmota, mitä piipitystä sieltä kukkahatun alta kuuluu
Autankin. Annan lapselle puettavat vaatteet eteen ja neuvon pukemisjärjestyksen. Olen ystävällinen. Annan tehdä ajan kanssa. Ja sanon että heti kylppäriin, mutta koko aloituksen pointti oli että sen joutuu sanomaan kymmenen kertaa ennen kuin menee perille. Ap