Lue keskustelun säännöt.
Kohtelivatko vanhempasi sinua ja sisaruksiasi eriarvoisesti?
20.08.2015 |
Tämä aihe kiinnostaa kovasti.
Olen nyt aikuisena vasta tajunnut, miten erilailla meitä lapsia kohdeltiin. Joku oli aivan näkymätön, joku lempilapsi, joltain vaadittiin mahdottomia eikä mikään riittänyt.
Nut pelkään omien lasteni kanssa syyllistyväni samaan. :(
Kommentit (42)
Ei muistaakseni. Veljelläni voi olla eriävä mielipide, mutta mielestäni ei.
Itse olen huomannut, että aikanaan vaadin ehkä esikoiselta enemmän (tyttö), kun veljeltään. Esikoinen oli kiltti suorittajatyttö ja veljensä vaativa riiviö. Sisko jäi aina kakkoseksi. Onneks oppi isompana pistämään veljelleen kampoihin. Toivon, ettei tyttö itse koe näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Pikkusiskoani kohdeltiin aina paremmin kuin minua. Nykyään se näkyy eniten koulutustasossa (siskoni on korkeastikoulutettu) ja minä en uskalla vieläkään toteuttaa unelmiani.
Kyllä. Mä olin kurja keskimmäinen. Kuopus sai mitä halusi plus hyvän itsetunnon. Esikoinen oli kaikessa se ihmeellinen esikoinen. Mä sain lapsuudesta paskan itsetunnon ja jatkuvan riittämättömyyden tunteen. Sisarukset sai ajokortit, kielikurssit jne. Mä en saanut mitään.
Kyllä.
Olin ja olen meistä ainut pyöreä (neljä lasta), ja sain kuulla siitä koko lapsuuteni. Minä en jostain syystä saanut harrastaa mitään maksullista, mistä pidin, toisin kuin muut. Yksi pelasi jääkiekkoa, kaksi muuta kävivät partiota. Minua pilkattiin ja naureskeltiin kustannuksellani. Isäni on ainoa, joka ei minua kiusannut. Nyt aikuisena siskoni ja veljeni ovat itkien pyytäneet minulta anteeksi sitä, miten julmia minulle olivat. Äitini ei. Vaikka vanhempanihan ne minun ruokani ostivat, en minä itse rahaa saanut juuri koskaan mihinkään, joten pulleuteni ei ollut minun syyni.
Uusia vaatteita en saanut juuri koskaan, vaan siskoni vanhat, jotka puristivat. Ja jotka eivät olleen yhtään minun tyylisiäni.
Ei. Omaa äitiäni kohdeltiin niin eriarvoisesti, että hän halusi omilla lapsillaan olevan tasa-arvoiset lähtökohdat ja molemmat sisaruksistani ovat samaa mieltä. Äitimme on hieman vanhanaikainen välillä, mutta ehkä se onkin hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella surullisia tarinoita. Pistää otsenikin äitinä miettimään asioita.
En ollut koskaan ajatellut asiaa, ennenkuin katsoin vanhoja videoita lapsuudesta. Niistä,tuli todella räikeästi esiin etenkin äidin aivan eriarvoinen toiminta meitä lapsia kohtaan. Olin vasta kaksivuotias kun ensimmäinen sisarus synti, ja videossa näkyi, kuinka äiti paijasi ja kehui vauvaa ja työnsi minut pois, vaikka kiltisti yritin mennä lähelle. :(
Ilmankos itsetunto on ollut aina huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Äitini oli 19-vuotias kun minut tähän maailmaan pyöräytti ja oli 28-vuotias kun ensimmäisen sisareni pisti alulleen. Nuorempana jouduin huolehtimaan alkoholisti äidistäni paljon ja perheväkivaltaakin oli meillä mutta kun sisareni syntyi loppui väkivalta suurimmaksi osakseen ja jouduin vain huolehtimaan sisarestani joka loppujen lopuksi sai kaiken mitä tahtoi koska itse podin syyllisyyttä pelkän bussi rahan pyytämisestä. Sisareni ei kuitenkaan ikinä ole vielä joutunut kärsimään äitini tekosista. Onneksi.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 15:26"]
Kyllä. Olin ja olen meistä ainut pyöreä (neljä lasta), ja sain kuulla siitä koko lapsuuteni. Minä en jostain syystä saanut harrastaa mitään maksullista, mistä pidin, toisin kuin muut. Yksi pelasi jääkiekkoa, kaksi muuta kävivät partiota. Minua pilkattiin ja naureskeltiin kustannuksellani. Isäni on ainoa, joka ei minua kiusannut. Nyt aikuisena siskoni ja veljeni ovat itkien pyytäneet minulta anteeksi sitä, miten julmia minulle olivat. Äitini ei. Vaikka vanhempanihan ne minun ruokani ostivat, en minä itse rahaa saanut juuri koskaan mihinkään, joten pulleuteni ei ollut minun syyni. Uusia vaatteita en saanut juuri koskaan, vaan siskoni vanhat, jotka puristivat. Ja jotka eivät olleen yhtään minun tyylisiäni.
[/quote]
Tuli paha mieli puolestasi :( Toivottavasti elämäsi on nyt parempaa kuin lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Vanhin siskoni sai auton ja vanhempamme kustantivat hänen 3 ulkomaanmatkaansa. Keskimmäinen sai asunnon, jonka vanhemmat ostivat. Lisäksi sai nuorempana läppärin ja skootterin. Ihan uudet ja uusimpaa mallia. Läppäri oli applen.
Minä sain vuokrakämpän, itse maksoin vuokrat. Kun sain töitä, mulla ei ollut rahaa kuin pari kymppiä ruokaan, eli en päässyt bussilla töihin, eikä omaa autoa ollut. Kysyin sitten isältäni saisinko muutamaksi viikoksi yhden heidän autoistaan (niillä 4 autoa), en saanut. Pyysin LAINAKSI rahaa fillariin, en saanut. Joo, onhan näitä. Mutta toisaalta oo tosi ylpeä että oon itse, ilman vanhempieni rahoja selvinnyt. En ole puhunut siskoilleni enkä vanhemmilleni moneen vuoteen. Tuntuuhan se pahalta olla se hyljeksitty perheenjäsen, mutta rehellisesti voin sanoa että ilman heitä elämäni on parempaa ja onnellisempaa.
Ihan normaalia vielä 70-luvulla, että poikalapsi saa enemmän. Pikkuveljeni (ikäeroa 9 vuotta) sai opiskella, ajokortin ja asunnon. Minut komennettiin töihin 16-vuotiaana ja jouduin osallistumaan perheen elatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 15:39"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 15:26"]
Kyllä. Olin ja olen meistä ainut pyöreä (neljä lasta), ja sain kuulla siitä koko lapsuuteni. Minä en jostain syystä saanut harrastaa mitään maksullista, mistä pidin, toisin kuin muut. Yksi pelasi jääkiekkoa, kaksi muuta kävivät partiota. Minua pilkattiin ja naureskeltiin kustannuksellani. Isäni on ainoa, joka ei minua kiusannut. Nyt aikuisena siskoni ja veljeni ovat itkien pyytäneet minulta anteeksi sitä, miten julmia minulle olivat. Äitini ei. Vaikka vanhempanihan ne minun ruokani ostivat, en minä itse rahaa saanut juuri koskaan mihinkään, joten pulleuteni ei ollut minun syyni. Uusia vaatteita en saanut juuri koskaan, vaan siskoni vanhat, jotka puristivat. Ja jotka eivät olleen yhtään minun tyylisiäni.
[/quote]
Tuli paha mieli puolestasi :( Toivottavasti elämäsi on nyt parempaa kuin lapsena.
[/quote]
Suurimmaksi osaksi joo. On ystäviä ympärillä, ja kaksi ihaa lasta minulla. Mutta nykyään mieheni jatkaa siitä, mihin äitini jäi kun kotoa pois muutin.
Olin pullea jo kun miehen kanssa tavattiin, ja olen tismalleen samassa kunnossa kuin silloin, seitsemän vuotta sitten. Parin-kolmen viimeisen vuoden ajan hän vain alkanut vihjailemaan että mun pitäisi laihduttaa. Tekisi mieli heittää äijä mäkeen, ensin itse viettelee minut, saa rakastumaan ja perustamaan perheen ja PAM kun olen nalkissa, niin paljastaa että ei pidäkään minusta juuri tällaisena.
*ihanaa eikä ihaa lasta :D
T. Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuja tarinoita.
Minä muutin lapsuuskotiini ja hoidin halvaantuneen äitini hautaan ja sain haukkumiset palkaksi. Sisar, joka koulutettiin pitkälle talon rahoilla, ei vaivautunut äitiä katsomaan kuin kerran vuodessa, vaikka asui kymmenen km päässä. Silti äiti kehui siskoani lakkaamatta. Sisko oli kaunis, viisas, ahkera (eikä siksi ehtinyt äitiä katsomaan) ja minä olin ruma ja saamaton.
Oikeasti sisko on eronnut alkoholisti, joka on saanut työssään jo monta varoitusta.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 16:00"]Tuttuja tarinoita.
Minä muutin lapsuuskotiini ja hoidin halvaantuneen äitini hautaan ja sain haukkumiset palkaksi. Sisar, joka koulutettiin pitkälle talon rahoilla, ei vaivautunut äitiä katsomaan kuin kerran vuodessa, vaikka asui kymmenen km päässä. Silti äiti kehui siskoani lakkaamatta. Sisko oli kaunis, viisas, ahkera (eikä siksi ehtinyt äitiä katsomaan) ja minä olin ruma ja saamaton.
Oikeasti sisko on eronnut alkoholisti, joka on saanut työssään jo monta varoitusta.
[/quote] :(
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 16:00"]
Tuttuja tarinoita.
Minä muutin lapsuuskotiini ja hoidin halvaantuneen äitini hautaan ja sain haukkumiset palkaksi. Sisar, joka koulutettiin pitkälle talon rahoilla, ei vaivautunut äitiä katsomaan kuin kerran vuodessa, vaikka asui kymmenen km päässä. Silti äiti kehui siskoani lakkaamatta. Sisko oli kaunis, viisas, ahkera (eikä siksi ehtinyt äitiä katsomaan) ja minä olin ruma ja saamaton.
Oikeasti sisko on eronnut alkoholisti, joka on saanut työssään jo monta varoitusta.
[/quote]
On se mielenkiintoista. Minäkin olen se paremmin kohdeltu, mutta sillä hinnalla että piloille lellitty. Veljelläni menee ihan rehelisesti paremmin. Hän taitaa välillä auttaakin vanhempiani. Minä taas otin tarkoituksella etäisyyttä, koska erityisesti äitini...hmm, tunteet minua kohtaan olivat liikaa. Liikaa on liikaa. Elämä menee pohjamutia pitkin yhä. Siis minulla.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 16:00"]
Tuttuja tarinoita.
Minä muutin lapsuuskotiini ja hoidin halvaantuneen äitini hautaan ja sain haukkumiset palkaksi. Sisar, joka koulutettiin pitkälle talon rahoilla, ei vaivautunut äitiä katsomaan kuin kerran vuodessa, vaikka asui kymmenen km päässä. Silti äiti kehui siskoani lakkaamatta. Sisko oli kaunis, viisas, ahkera (eikä siksi ehtinyt äitiä katsomaan) ja minä olin ruma ja saamaton.
Oikeasti sisko on eronnut alkoholisti, joka on saanut työssään jo monta varoitusta.
[/quote]
On se mielenkiintoista. Minäkin olen se paremmin kohdeltu, mutta sillä hinnalla että piloille lellitty. Veljelläni menee ihan rehelisesti paremmin. Hän taitaa välillä auttaakin vanhempiani. Minä taas otin tarkoituksella etäisyyttä, koska erityisesti äitini...hmm, tunteet minua kohtaan olivat liikaa. Liikaa on liikaa. Elämä menee pohjamutia pitkin yhä. Siis minulla.
[/quote]
Mielenkiintoinen näkökanta. Kertoisitko enemmän? Millä lailla sinua haittasi äidin huomio? Etkö oppinut ottamaan itse vastuuta elämästä vai mikä meni pieleen?
Meillä kyllä pyrittiin kohtelemaan mahdollisimman samankaltaisesti. Isoveli toki sai tavallaan vähän enemmän huomiota, kun harrasti jääkiekkoa ja jalkapalloa. Mun urheiluharrastuksille ei jäänyt aikaa (asuttiin maalla, en saanu kyytiä kun veljen vei niin paljon aikaa), mutta vanhemmat tuki tosi paljon mun taiteellisia harrastuksia. Edelleen taiteilen paljon, ja oon tosi ilonen siitä. Mutta muuten koen, että ollaan saatu saman verran, koska multa ei esim. kielletty mitään taiteilijakamoja mitä toivoin/tarvitsin, ne kuitenkin tuli paljon halvemmaksikin kuin veljen tuplaharrastus.
Veli sai ostaa vanhempien avustuksella 16-vuotiaana kevytmoottoripyörän, ja kun tulin itse samaan ikään, mulle tarjottiin samaa mahdollisuutta "koska veljelläskin oli, niin tietysti meidän pitää kysyä haluatko samaa". Musta se oli hienoa, vanhemmat osoitti aina että ollaan yhtä tärkeitä.
Me lapset olemme jo kolmenkymmenen molemmin puolin. Sisarelleni ostettiin asunto, koska hän elää yksin ja on sen takia kuulemma köyhä. Minulla on perhe, eivätkä vanhemåani suostuneet edes takaamaan osaa asuntolainastamme. Oli vähän noloa sanoa miehen vanhemmille, että takaisitteko koko potin, kun minun vanhempani eivät suostu.
Tämä on vain jäävuoren huippu.
Kyllä.