Kohtelivatko vanhempasi sinua ja sisaruksiasi eriarvoisesti?

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 16:16"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 16:00"]

Tuttuja tarinoita.

Minä muutin lapsuuskotiini ja hoidin halvaantuneen äitini hautaan ja sain haukkumiset palkaksi. Sisar, joka koulutettiin pitkälle talon rahoilla, ei vaivautunut äitiä katsomaan kuin kerran vuodessa, vaikka asui kymmenen km päässä. Silti äiti kehui siskoani lakkaamatta. Sisko oli kaunis, viisas, ahkera (eikä siksi ehtinyt äitiä katsomaan) ja minä olin ruma ja saamaton. 

Oikeasti sisko on eronnut alkoholisti, joka on saanut työssään jo monta varoitusta.

[/quote]

On se mielenkiintoista. Minäkin olen se paremmin kohdeltu, mutta sillä hinnalla että piloille lellitty. Veljelläni menee ihan rehelisesti paremmin. Hän taitaa välillä auttaakin vanhempiani. Minä taas otin tarkoituksella etäisyyttä, koska erityisesti äitini...hmm, tunteet minua kohtaan olivat liikaa. Liikaa on liikaa. Elämä menee pohjamutia pitkin yhä. Siis minulla.
[/quote] Oletko mies vai nainen? Mitä tarkoitat äitisi tunteilla?

Mun sisko oli/on vähän raukka, koko ikänsä ollut lihava ja koulukiusattu. Mä olen taas aina ollut reipas ja rohkea ja meneväinen. Siskoani on aina kannustettu ja tsempattu, mua lytätty. Kun teini-iässä aloin lihoamaan, jaksoi äitini siitä jatkuvasti huomautella, siskon läskeistä ei kukaan ollut koskaan sanonit mitään. Nyt aikuisena siskolle on ostettu auto ja maksettu asunnon käsiraha, hän on yksinäinen ja käy vanhemmillani päivittäin syömässä. Mulle hankittiin ajokortti, mutta muuten autot kaikki olen itse hankkinut. Mulla on lapsia ja asun vuokralla, säästän rahaa omaa asuntoa varten. Jos menen vanhemmilla käymään, mua varten ei ole tehty ruokaa. Lapset saavat kyllä, mutta mulle ei riitä. En ole koskaa nkellekään perheenjäsenelleni tästä sanonut, eivät taida itsekään tajuta.