Miteen eroon katkeruudesta?

Onko sinulla ystäviä? Tai perheenjäseniä, keiden kanssa voisit viettää omanlaistasi aikaa? Olisitko mielestäsi sopiva lemmikin omistaja? Koirasta voi olla paljon iloa, kunhan hoidat sitä hyvin.

Jos menet lukkoon etkä saa sanottua mitä sinun päässäsi liikkuu, niin kirjoita ajatuksesi ylös paperille. Kun olet terapiaistunnossa tms anna se lappu silloin. Kerro että et nyt pysty näitä sanomaan ääneen, mutta tällaista liikkuu mielessä. Et saa apua jos et saa tuotua sisintäsi ulos eikä niitä asioita silloin aleta käsitellä ja purkaa. Sitten saat oikeanlaista apua.

Ei siinä auta kuin hyväksyä kaikki mitä on tapahtunut, ja sitten jatkaa elämää tästä hetkestä käsin. Yksinkertaisesti sanottuna, vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Kaikilla meillä on omat ongelmamme, kannattaa muistaa se. Ukrainalaisillakin nyt valtava kriisi. Mieti, että sinulla on tälläkin hetkellä esimerkiksi sähköä, vettä, lämpöä ja ruokaa ja pääsy nettiin, Mariupolin asukkailla ei näitä ole, vaan lisäksi jatkuva pommiuhka.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ystäviä? Tai perheenjäseniä, keiden kanssa voisit viettää omanlaistasi aikaa? Olisitko mielestäsi sopiva lemmikin omistaja? Koirasta voi olla paljon iloa, kunhan hoidat sitä hyvin.

Ei ole ystäviä, kavereita tai tuttuja. Kokemieni asioiden vuoksi en uskalla luottaa enää kehenkään vaikka haluaisin. Tosin en usko että kukaan haluaisi tälläiseen hirviöön edes tutustua. Puoliso on ja muutama koira joiden ympärillä elämäni pyörii, muuta ei sitten olekaan. Toki on osa-aikatyö jota inhoan mutta teen sitä koska se muutama satanen työmarkkinatuen lisäksi on aina plussaa. Taloudellisesti minulla ei varsinaisesti ole hätää ainakaan tällä hetkellä. ap

Et halua tätä kuulla mutta avain olet sinä itse.

Minulle on tapahtunut objektiivisesti ottaen paljon enemmän paljon pahempia asioita kuin katkeroituneille tuttavilleni. Ero minun ja niiden katkeroituneiden välillä on kuitenkin siinä, että minä en syytä siitä ketään enkä mitään. Totean vain, että kas pahus, taas kävi nåin, tasan ei käy nallekarkit - ja jatkan sittn elämääni eteenpäin.

Ne katkeroituneet taas ajattelevat, että nallekarkkien ja kaiken muunkin pitäisi mennä jotenkin oikeudenmukaiseeti tasan (vaikkeivät he oikeasti edes voi tietää, mitä se ”oikeudenmukaisesti tasan” tarkoittaisi, koska eivät voi tietää muiden ihmisten yrittämisen määrää tai olosuhteita), ja että heillä on oikeud johonkin ja on väärin kun he eivät sitä saa. Minä taas en ajattele, että kukaan on lähtökohtaisesti oikeutettu mihinkään - elämä on täynnä sattumia ja jos niistä edes jotkut on hyviä, se on silkkaa bonusta, mutta ihan yhtä hyvin ne voi olla kaikki huonoja. - mitään kosmista oikeudenmukaisuuden määrää ei ole, eikä kukaan ole minulle velkaa mitään keskiarvoelämää.

Jos hyväksyt, että elämä on sattumaa, et katkeroidu, koska ei ole mitään, mistä katkeroitua. Jos taas kuvittelet, että senpitåisi olla jotenkin oikeudenmukaista tai edes johdonmukaista, katkeroidut väistämättä, sillä a)elämä ei ole oikeudenmukaista twi edes johdonmukaista ja b) vaikka olisikin, tietäisit vain oman ansaitsemiseei ja saamisesi, mutta et kuitenkaan pystyisi vertaamaan niitä muihin mitenkään realistisesti, joten et ystyisi arvioimaan ”oikeudenmukaisuutta”, vaan luontaisesti kuvittelisit kumminkin että muut saavat enemmän vähemmälllä vaivannäöllä.

Vierailija kirjoitti:

Jos menet lukkoon etkä saa sanottua mitä sinun päässäsi liikkuu, niin kirjoita ajatuksesi ylös paperille. Kun olet terapiaistunnossa tms anna se lappu silloin. Kerro että et nyt pysty näitä sanomaan ääneen, mutta tällaista liikkuu mielessä. Et saa apua jos et saa tuotua sisintäsi ulos eikä niitä asioita silloin aleta käsitellä ja purkaa. Sitten saat oikeanlaista apua.

Kyllä, kysyin juuri psykiatrian poliklinikalta, olisiko mahdollista kirjoittaa ajatukset ja on kyllä. Teen niin. Ajattelen vain niistä työntekijöistäkin niin että mitä sitä turhaa niille avautuu kun ei niitä oikeasti kiinnosta, televät vain työtä palkkansa eteen. Se on yksi syy mikä vaikeuttaa nyt hoitoa. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ystäviä? Tai perheenjäseniä, keiden kanssa voisit viettää omanlaistasi aikaa? Olisitko mielestäsi sopiva lemmikin omistaja? Koirasta voi olla paljon iloa, kunhan hoidat sitä hyvin.

Ei ole ystäviä, kavereita tai tuttuja. Kokemieni asioiden vuoksi en uskalla luottaa enää kehenkään vaikka haluaisin. Tosin en usko että kukaan haluaisi tälläiseen hirviöön edes tutustua. Puoliso on ja muutama koira joiden ympärillä elämäni pyörii, muuta ei sitten olekaan. Toki on osa-aikatyö jota inhoan mutta teen sitä koska se muutama satanen työmarkkinatuen lisäksi on aina plussaa. Taloudellisesti minulla ei varsinaisesti ole hätää ainakaan tällä hetkellä. ap

No, onhan sinulla sitten monia hyviäkin asioita elämässäsi. Keskity nyt vain omaan paranemiseen, ystävien aikakin varmasti tulee sitten kun tulee.