Miten päivystyksessä suhtauduttu mt-ongelmiin.
Aina. Siis AINA kehotettu menemään päivystykseen, jos oma olo romahtaa. Lääkäritkin.
Kokemuksia, miten teihin on siellä suhtauduttu? Mitä apua olette saaneet? Kauan olette joutuneet jonottamaan?
Pelkään nuivaa vastaanottoa. Päivystyksessä kuitenkin onnettomuuden uhreja ja muita.
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 01:36"]Uh. En kyllä jatkossakaan taida uskaltaa. En tahdo olla siellä vaan vaivana ja taakkana. Vaan koska kuuluu hoitaa. Ei kai auta kuin selvitä tai kuolla.
Ap
[/quote]
Soita aamulla omaan terveyskeskukseen.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 03:26"]
Oulussa kun menin Oys:n yhteispäivystykseen, pääsin juttelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle viidessä minuutissa. Oli muuten erittäin mukava mies, kiitos hänelle! Keskusteluapu todella auttoi. Itse lääkäriin olisi ollut tuo kahdeksan tunnin jonotus, puolille öihin siinä olisi mennyt. En jäänyt odottamaan. Sh sanoi että voin soittaa hänelle seuraavana päivänä jos tarvetta ja kertoi milloin on töissä. Jäi hyvä mieli tuosta tapaamisesta. Itse olen nuori nainen. Takana inteksikaatioita, masennus, ahdistusta, syömishäiriö.
[/quote]
Näin se pitäisi hoitaa!
Ei siellä päivystyksessä ole mitään psykiatrian osaamista, koko touhu keskittyy somaattisten sairauksien akuuttihoitoon kuten tavallaan kuuluukin. Mielestäni päivystyksiin ja sairaaloihin pitäisi saada psykiatrisia sairaanhoitajia, vähän joka osastolle. On nimittäin niin, että oikeastaan koko ajan osastollakin on joku, joka somaattisen sairauden lisäksi sairastaa jotakin psykiatrista sairautta. Kun heidän kokonaisvaltaiseen hoitoonsa ei ole asiantuntemusta, jäävät tilanteet usein molemmin puolin epäselviksi ja tästä myös kumpuaa kaikenlaisia asenteita.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 03:27"]
Huumeita saa nykyään helpommin lääkäriltä kuin kadulta
[/quote]
Julkiselta puolelta ei saa edes todelliseen tarpeeseen! Yksityistä sektoriako tarkoitit?