Miten päivystyksessä suhtauduttu mt-ongelmiin.

Asiallista

Odotin 8h, olin viimeinen joka otettiin sisään. En mene toiste.
Käynnillä kysyivät että meinaanko tappaa itseni, johon sanoin että en. Sitten lähettivät kotiin.
Näin Oulussa.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 00:58"]Odotin 8h, olin viimeinen joka otettiin sisään. En mene toiste.
Käynnillä kysyivät että meinaanko tappaa itseni, johon sanoin että en. Sitten lähettivät kotiin.
Näin Oulussa.
[/quote]
Juuri tällaista pelkään itse. Tulisi niin tyhjä ja arvoton olo. Jos tässä nyt vielä arvottomampi olo voi olla.
Ap

No lääkkeitä ne ei sieltä anna. Osastolle voit saada lähetteen.

Nauretaan, vähätellään. Minut vietiin vastentahtoisesti lääkäriin koska olin sanonut tekeväni itsemurhan epätoivontuskissani. Istuin käytävällä odottamassa vuoroani ja olin edelleen kamalan tunteen vallassa ja itkin. Ohitseni kävelevät lääkärit nauroivat minulle ja katsoivat halveksuen. Vastaanottohuoneessa kahden nuori mieslääkäri repesi täyteen nauruun minulle.

Näin MUURAMEN terveysasemalla viikko sitten. Todella epäammattimaista käytöstä. Ei puhettakaan että ottaisin vastaan enää mitään apua kun jo pelkästään lääkärissä minulle naurettiin. Se oli äärimmäisen nöyryyttävää ja lisäsi ahdistustani niin paljon, että sain vain lisää varmuutta siihen etten halua elää. Sen ihmisarvottomammaksi ei voi itseään tuntea kuin istua Muuramen terveysaseman käytävällä henkilökunnan naurettavana ja pilkattavana.

Jonottamaan saa varautua - ja pitkään. Ei päivystyksessä henkilökunnalla ole oikein kiinnostusta hoitaa muuta kuin pakolliset fyysiset vaivat.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 01:05"]

No lääkkeitä ne ei sieltä anna. Osastolle voit saada lähetteen.

[/quote]

aika vaikea sitäkin on saada, jos ei siis ole itsetuhoinen tai psykoosissa.

Itse en ole suoranaisesti pahaan oloon hakenut apua. Mt-ongelmiin kuitenkin liittyy.

Tikkejä olen hakenut useaan kertaan itseaiheutettuihin haavoihin. Päivystyksessä odotus ollut pisinmillään parin tunnin luokkaa, lyhimmillään olen päässyt heti. Varmasti oikein suhteutettu muihin potilaisiin nähden. Fyysinen vaiva varmasti helpompi onkin.

Aina kohtelu on ollut asiallista. Toiset ovat olleet kovastikin huolissaan, toiset ovat olleet kyllästyneen oloisia. Kaikki kuitenkin asiallisia. Aina kysytty olosta ja voidaanko muuten auttaa. Jotkut ovat soittaneet päivystävältä psykiatrilta neuvoja. Aina kyselty tämän hetkistä hoitokontaktia.

Ensimmäisellä kerralla päivystävä lääkäri teki M1-lähetteen, jonka päivystävä psykiatri sitten minut tavattuaan totesi turhaksi ja pääsin kotiin. Muilla kerroilla olen ihan puhumalla saanuy omin jaloin poistua.

Eikös psykiatrialle ole oma päivystys? Eikö se ole tuossa tapauksessa parempi kuin joku traumapäivystys?

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 01:29"]Eikös psykiatrialle ole oma päivystys? Eikö se ole tuossa tapauksessa parempi kuin joku traumapäivystys?
[/quote]
Ainakaan omassa kaupungissani ei ole erikseen. Päivystävälle psykiatrille mennään yleispäivystyksen kautta.

Uh. En kyllä jatkossakaan taida uskaltaa. En tahdo olla siellä vaan vaivana ja taakkana. Vaan koska kuuluu hoitaa. Ei kai auta kuin selvitä tai kuolla.

Ap

Suuressa kaupungissa päivystyksen sairaanhoitaja sanoi, ettei ole heidän tehtävänsä hoitaa, ja käski olla yhteydessä omaan hoitokontaktiin seuraavana arkipäivänä. Oli perjantai. Kumma juttu, kun oman hoitopaikan ohjeistus oli sama kuin ap:n...

Jotenkin ajattelisi, että koulutus toisi jonkinlaista ymmärrystä ellei sitä muuten ole päässyt kehittymään, mutta ei näytä tuovan. Olemme vain fyysisiä kehoja ja jos jotain merkintöjä mielenterveyden poikkemista löytyy tiedostoista niin fyysisiin oireisiinkaan ei suhtauduta vakavasti. Psykiatreissakin aika ihme sakkia -tsiisus- virkansa suojissa ihan aivopesevät itseään kehittyneempiä yksilöitä: ole nyt vain siinä pienessä rationaalisen mielen laatikossa ja samaistu siihen, muu on psykoosia!!!

Kurjaa luettavaa tämä ketju pääpiirteittäin.

Jorvissa ainakin jossa minulla oli osastohoidostakin historiaa suhtauduttiin aina melko hyvin.Ensimmäisellä kerralla olin niin sekaisin että laittoivat minut siihen putkaan.
Kun on ollut ahdistusta tms. Niin minun ei ole tarvinnut jonottaa odotus huoneessa vaan olen saanut odottaa sellaisessa pienessä neukkarissa.
Terveyskeskuslääkäri ei voi tehdä juuri mitään, kuin kirjoittaa sairasloman.
Unilääkettä tai rauhoittavien reseptejä ei päivystyksestä saa. Tosin mielikuva on että olisin pari tenoxia saanut mukaan.
Terveyskeskuslääkäri voi pyytää päivystävältä psykistrilta konsultaatiota, ainakin Jorvissa ja saatat joutua odottamaan jälleen, mikäli on tarpeen tavata psykiatri voi ottaa sinut osastolle.
Hyvin on siis kaikella vakavuudella suhtauduttu päivystyksessä.
Osastohoitoa taas en pidä minään.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 00:58"]Odotin 8h, olin viimeinen joka otettiin sisään. En mene toiste.
Käynnillä kysyivät että meinaanko tappaa itseni, johon sanoin että en. Sitten lähettivät kotiin.
Näin Oulussa.
[/quote]
Oulussa myös, odotin 6h. Silti olin tyytyväinen palveluun. Ensimmäistä kertaa paniikki kohtaus. Harvemmin mt ongelma on kuoleman vakava ja joutaa kyllä odottamaan kiireellisemmät.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 02:23"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 00:58"]Odotin 8h, olin viimeinen joka otettiin sisään. En mene toiste.
Käynnillä kysyivät että meinaanko tappaa itseni, johon sanoin että en. Sitten lähettivät kotiin.
Näin Oulussa.
[/quote]
Oulussa myös, odotin 6h. Silti olin tyytyväinen palveluun. Ensimmäistä kertaa paniikki kohtaus. Harvemmin mt ongelma on kuoleman vakava ja joutaa kyllä odottamaan kiireellisemmät.
[/quote]
Niin valitettavan väärässä olet, osastolla emme tiedä toistemme sukunimiä, ja suurimmasta osasta itsemurhia ei tiedoteta mitenkään, lähinnä junan alle menneet ja katolta hypänneet tulevat vain esiin. Silti tiedän viitisen saman aikaan osastolla olleiden itsaria. Joku murtunut käsi on pikkujuttu mt-ongelmiin verrattuna.
Minulla on ainakin parista itsemurhasta käsitys että ne olisivat hoitovirheitä. Joko ei otettu osastolle tai laitettiin pois liian nopeasti. Ainakin yksi junan alle mennyt oli tehnyt sen samana päivänä, kun osaston oven takanaan sulki. En nyt muista laitettiinko pois vai ei otettu sisään ollenkaan.

Oulussa kun menin Oys:n yhteispäivystykseen, pääsin juttelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle viidessä minuutissa. Oli muuten erittäin mukava mies, kiitos hänelle! Keskusteluapu todella auttoi. Itse lääkäriin olisi ollut tuo kahdeksan tunnin jonotus, puolille öihin siinä olisi mennyt. En jäänyt odottamaan. Sh sanoi että voin soittaa hänelle seuraavana päivänä jos tarvetta ja kertoi milloin on töissä. Jäi hyvä mieli tuosta tapaamisesta. Itse olen nuori nainen. Takana inteksikaatioita, masennus, ahdistusta, syömishäiriö.

Ei tarvii jonottaa, jos oot tarpeeksi psykoottinen. Hyvin ne suhtautuu, antaa lisää huumeita.

Huumeita saa nykyään helpommin lääkäriltä kuin kadulta