Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tunnetko kateutta kuullessasi raskausuutisen?
19.08.2015 |
Itse olen tilanteessa, jossa pitäisi kohta alkaa paljastamaan ihmisille lapsen nro 2. maailmaantulosta. Esikoisen kohdalla opin sen, että reaktiot voivat olla kaikkea vihamielisyydestä täyteen hiljaisuuteen. Siksi kysynkin varsinkin toisten raskausuutisen tuottamien negatiivisten tunteiden kokijoilta, miksi tunnet niin, mikä on oma elämäntilanteesi?
Itselleni kateuden tunteminen raskausuutisesta on tuttua, ennen ensimmäistä kärsimme viiden vuoden lapsettomuudesta joka jätti ikuisen arven. Ehkä senkin takia olen vieläkin herkillä omien uutisten kertomisten kanssa ja pelkään loukkaavani toisia.
Kommentit (50)
Olen iloinen toisen puolesta. Odotan nyt itse esikoista yli kolmen vuoden yrittämisen jälkeen. Kun lapsettomuuskriisi oli pahimmillaan tunsin joskus surua, mutta vain siksi, että oma tilanne oli mikä oli.
Mutta koska toisten lapset tai raskaudet eivät olleet minulta pois, niin osasin iloita toisten puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen. Haaveilen omasta lapsesta, mutta elämäntilanteeni ei sellaista mahdollisuutta suo juuri nyt. Mutta olen aina iloinen kuullessani raskausuutisen, en siis näytä sisäistä vihlaisuani. Lisäksi pelkään, jos minulle raskautuminen onkin vaikeaa, millaisia tunteita se sitten mahdollisesti herättää.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:26"]En. Ainoastaan helpotusta ja ehkä hippusen sääliäkin.
[/quote]
Sääliä?! :D sori mut ehkä vähän törkeetä, ellei sitten tiedä että on vahinko/äiti on sinkku/äidillä ei ole resursseja lapseen yms.
En kateutta, mutta surua siitä että olemme 2 vuotta yrittäneet lasta ilman tulossa. Olen kuitenkin todella iloinen toisten raskauksista.
Ensin käy mielessä "voi ei! kamalaa", vaikka alan olla jo siinä iässä, että raskaus voi olla myös toivottu ja haluttu asia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne kateutta, minulle muiden vauva uutiset on joko ihan jees juttu tai täysin samantekevä juttu.
Itselläni on kaksi lasta ja eipä ole mitään kummempia muistikuvia siitä, miten kukakin suhtautui kun odotuksesta kuulivat. Sama se mulle on mietä olivat mieltä.
Raskaudet ovat muutenkin olleet minulle välivaihe, pakollinen paha ja sivuseikka. Töissäkäynti, remontointi, harrastukset jne. ovat pitäneet huolen, että ei ole tullut raskauskuplaan mentyä, jolloin mitään muuta elämää kuin oma maha ei ole ollut. Postissa olisin lapseni tilannut, mutta kun itse teki oli nopeampaa, halvempaa ja helpompaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:35"][quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:30"]Tekisi mieli aina sanoa, otan osaa. Se tie on nähty ja koettu, eikä siinä ollut mitään romanttista kuten sitä joskus kuvitteli. :D
[/quote]
Tämä on kyllä totta. Kyllä oma perhe silti suojaa aika hyvin maailman tuulia vastaan, ainakin oma esikoistyttäreni on nyt aivan ihana pieni lapsi vaikka itse vauva-aika ei todellakaan vastannut sitä mitä minulle lapsettomuudesta kärsiessäni hymyillen hehkutettiin. Pelkkää kiusantekoa kai se oli, se raskauden ja vauva-arjen ihanuudella kehuskelu. Nyt sitä onneksi itse jo tietää faktat. -Ap
[/quote]
Eli jos sinun vauva-aikasi ei ollut ihanaa, ei ole muidenkaan?
Ja vastaus kysymykseen, ei, en ole koskaan tuntenut kateutta. Itse olen nyt raskaana ja lähinnä tunnen kateutta ei-raskaanaolevia kohtaan :D Raskaudessa ei ole mitään ihanaa.
Vähän olisin kateellinen, koska itselläni on toinen lapsi toiveissa, mutta ei ole itsestäänselvyys, saanko toisen lapsen. Kuitenkin enemmän olen onnellinen raskaaksi tulleen puolesta sitten lopulta, jos kyseessä on hyvä vanhempi eli lapsi syntyy hyvään perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ole varma, mita tunnen (jos mitaan). Joskus tunnen ehka paljon iloa, mutta monesti olen myos tuntenut surua tai haikeutta - minulla ei nimittain ole lapsia ja olen monta hyvaa ystavaani "menettanyt" vuosien saatossa, kun he tulivat raskaaksi. Ei ollutkaan enaa mitaan yhteista ja heidan mielenkiinnonkohteeksi tuli vain se vauva, eika mistaan muusta enaa voinut jutellakaan. Toki ei nain kaikkien kohdalla ole kaynyt ja olenkin todella iloinen, etta olen viela naiden ystavieni ja heidan lapsiensa elamassa. On kiva seurata miten lapsi kasvaa ja kehittyy, vaikka itse en lapsia haluakaan.
En tunne kateutta. Ehkä sekoitus ihmetystä ja vahingoniloa (anteeksi).
Vela N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen, mutta vain siksi, että haluaisin itsekin raskaaksi. Vajaa puoli vuotta tässä vasta yritetty, mutta silti harmittaa jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitusen kateutta, mutta olen iloinen toisen puolesta. Itsellä on jo yksi lapsi ja toivon toista.
En tunne kateutta, pikemminkin hämmästystä (joku oikeasti haluaa lapsen?!) ja surua (nyt voin menettää tämän ihmisen elämästäni).
En kateutta, mutta sellaista epämääräistä lievää masentavaa tunnetta, siksi koska en oikein koskaan itse osannut nauttia raskauksista ja jotkut näyttävät nauttivan siitä niin paljon. Olisi ollut mukava kokea itsekkin se niin.
Mä oon kuulostellut tätä itsessäni, mutta ei, en tunne kateutta. Kuulostellut siksi, että olen vapaaehtoisesti lapseton ja vuosia koitin löytää itsestäni sen kipinän, jolla lapsia alkaisin haluta, mutta ei. Vilpittömästi tulevaa äitiä onnittelen, mutta asia on minulle vain yksi asia muiden joukossa. Raskauksia ja lapsia on lähipiirissä niin monta, ettei ne nyt jaksa enää hirveästi hetkauttaa. :)
En tunne kateutta vaan yleensä iloa toisen puolesta. Jos tiedän että tulevasta äidistä vaan ei ole äidiksi, tunnen myös surua lasta kohtaan, joka saa niin heikon alun ainoalle elämälleen, eikä koskaan saa edes aidosti valita asioita elämässään, jos äiti pilaa lapsen elämän jopa ennen kuin lapsi on edes syntynyt. Mut näitähän on vähän kuitenkin.
Kannattaa ap varautua siihen, että jos eka lapsi nyt ei kaikkia kiinnostanut, niin uutinen toisesta lapsesta ei ylipäänsä herätä enää mitään reaktioita. Olet jo äiti, sun raskaus ja äidiksi tulo on nähty juttu, ja ihmiset tietää ja luottaa siihen, että osaat handlata raskaus- ja vauva-ajan ilman sen suurempaa tsemppiä muilta ihmisiltä. Itse en edes kertonut toisen lapsen raskausajasta kenellekään paitsi niille kavereilleni jotka olivat kanssani yhtä aikaa raskaana. Ei se vaan enää ole iso juttu, ei itselle eikä muille. Näkeehän ihmiset että vatsa kasvaa ja näkevät vauvan kun hän on syntynyt. Ekassa raskaudessa elämä keskittyi ihan eri lailla siihen raskauteen, koska se oli niin uutta. Toisessa raskaudessa sitä tiesi jo, että kyllä se vauva kasvaa vaikka asiaa ei koko ajan ajattelekaan.
En tunne kateutta. Iloa kylläkin. Ja raskaudesta riippuen myötätuntoa (pahoinvointi, oksentelu, komplikaatiot yms.)
-
Odotan 4. lasta ja toistaiseksi mulla on säilynyt aika romanttinen ja ruusunpunainen käsitys äitiydestä. Mulle perhe-elämä on ollut ihana kokemus ja nautin valtavasti yhteiselosta lasten kanssa.
-
Tätä tunnetta ei ole horjuttanut vaikeat raskaudet, yövalvomiset ja vuosien univelka, elämä eri maissa ilman tukiverkkoja, sairastelut, miehen työmatkat ja pitkät työpäivät, erityislapsidiagnoosi ja muut realiteetit. Ajattelen, että elämään aina kuuluu haasteet ja ihanteellisia olosuhteita ei ole mahdollista saada, joten olen kiitollinen, että ainakin saan viettää nämä vuodet parhaassa mahdollisessa seurassa.
-
Eli raskausuutinen on iloinen asia ja onnittelen. Jos itse äidille uutinen on shokki, kuuntelen odottajan huolia. Joskus raskaus on erityisen vaikea tai vauva todettu sairaaksi jo raskausaikana. Tällöin jätän hehkuttamisen vähemmälle ja pyrin vain olemaan tukena. Mutta lähtökohtaisesti olen innoissani raskausuutisista. Mulle vauvat ovat huumavan ihania -välillä työläitä hoidettavia, mutta silti ihania.
Alue: Aihe vapaa
Joo kyllä vähän, koska ite haluaisin lapsen, mutta mulla ei ole edes miestä. Mutta en silti ala mitenkään vihaan ihmistä tms vaan yritän näytellä onnellista ja pohjimmiltaan kyllä olenkin.