Miksei Suomessa auteta silloin kun eniten tarvitsisi?

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 18:07"]

Olen ollut pitkään pienituloinen ja sossun varassa. Lisäksi vanhempani ovat avustaneet säännöllisesti, kun ovat tietäneet tilanteeni.

Tänä kesänä sairastuin loppuelämän kestävään sairauteen. Sairastumisen vuoksi jäi ajoissa toimittamatta toimeentulotukihakemus ja jäin ilman sen kuun rahaa. Myös vanhempani lopettivat avustamisen samaan aikaan. En ole katkera siitä, etteivät enää avusta, koska aikuisena ihmisenä minun pitäisi toki jo itse pärjätä. Olisin kuitenkin toivonut, että olisivat ilmoittaneet hyvissä ajoin etukäteen, kun ovat tähän saakka säännöllisesti tukeneet. Olisin osannut varautua edes vähän, vaikka pienistä tuloista onkin vaikea varautua.

Vielä on muutakin, josta en jaksa kirjoittaa, mutta todeksi olen siis minäkin kokenut tuon, että silloin kun hätä on suurin, on apu kaukana.

[/quote]Meillä on hiukan samanlainen tilanne. Tuntuu että jotenkin koventunut ilmapiiri yhtäkkiä. Sehän koskee paljon ihmisiä: eläkkeensaajien asumistuki ym.

Nyt tarvitaan vapaaehtoisapua, koska valtio on hylännyt köyhät. Ruoka- ja vaateapua, leimaamatta ketään. Kunnollista ruokaa, kunnollisia vaatteita. Heillä kellä on, antakoon heille, jolta puuttuu.

Koska aina löytyy parempi ja tärkeämpi avun tarpeessa oleva, viimeistään siinä vaiheessa kuin pitää maksaa omasta taskusta todistaakseen asian olevan näin.

Koska suomi on kateellista kansaa. Jollet auta niin voit katsoa ja nauraa ja alistaa kateudelle ihmisen ketä ei ole kateellinen koska olit itse kateellinen.

Tälläistä vittulogiaa löytyy harvinaisen paljon suomesta. Ja big Down!

Nuo up kommentin tekijäkin on 99% varmuudella joku likainen lipevä suomi t poika.

Mä päätin auttaa vaikka mua ei kukaan auttais. En halua muuttua samanlaiseksi kylmäksi ja itsekkääksi. Suomen sairaat ja köyhät tarttee apua.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:18"]Tässä avun hakemisessa on vielä sekin, että sairaan tai jollakin muulla tavalla pulassa olevan ihmisen oletetaan itse tappelevan byrokratian kanssa ja osaavan heti itse tietää mistä apua kannattaa hakea. Jos olisin diktaattori niin muuttaisin asian niin, että apua tarvitsevan täytyy ottaa vain yhteyttä johonkin "tukihenkilöön" joka sitten järjestäisi kaiken ja auttaisi täyttämään hakemuslomakkeet. Työttömiä voisi ihan hyvin palkata tähän hommaan.
[/quote]
Itselläni on tälläinen henkilö avopäihdekuntoutuksen puolelta. Myös mielenterveyspalvelujen akuuttityöryhnästä löytyy tällaista tukea/henkilöitä.

Järjettömin kokemani tapahtuma oli, kun vuokranantajamme päätti myydä asunnon, jossa perheemme asui ihan yhtäkkiä: etsimme asuntoa vajaa puoli vuotta ja lopulta soitin itkien sossuun että olemme kohta kadulla koko perhe, jos emme saa apua heiltä. Olin löytänyt yhden potentiaalisen asunnon, mutta takuuvuokra oli niin korkea (3kk vuokra) ettemme saaneet sitä itse mitenkään maksettua. Sossu huusi minulle puhelimessa että eivät he ala tuollaisia makselemaan ja että nyt on tehtävä niin, että meidän tulee KIELTÄYTYÄ muuttamasta! Itkeskellen yritin puhua sossulle järkeä; en tahtonut riitauttaa asumistamme enkä pilata välejä mukavaan vuokranantajaan, joka oli antanut meidän asua huomattavan edullisesti pitkään asunnossaan. Kysyin, että eikö ole mahdollista että majoittaisivat meidät johonkin hätäasuntoon? "No lapset voidaan huostaanottaa ja te aikuiset voitte mennä asuntolaan", tokaisi sossu. Lopetin puhelun siihen.

Vaikka asiat onneksi järjestyivät lopulta, en unohda koskaan sitä paniikkia, jonka tuo puhelu aiheutti.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 19:07"]

Kysyin, että eikö ole mahdollista että majoittaisivat meidät johonkin hätäasuntoon? "No lapset voidaan huostaanottaa ja te aikuiset voitte mennä asuntolaan", tokaisi sossu. Lopetin puhelun siihen.

Vaikka asiat onneksi järjestyivät lopulta, en unohda koskaan sitä paniikkia, jonka tuo puhelu aiheutti.

[/quote]Hyi miten inhottava puhelu. Onneksi se on jo ohi.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 19:06"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:18"]Tässä avun hakemisessa on vielä sekin, että sairaan tai jollakin muulla tavalla pulassa olevan ihmisen oletetaan itse tappelevan byrokratian kanssa ja osaavan heti itse tietää mistä apua kannattaa hakea. Jos olisin diktaattori niin muuttaisin asian niin, että apua tarvitsevan täytyy ottaa vain yhteyttä johonkin "tukihenkilöön" joka sitten järjestäisi kaiken ja auttaisi täyttämään hakemuslomakkeet. Työttömiä voisi ihan hyvin palkata tähän hommaan. [/quote] Itselläni on tälläinen henkilö avopäihdekuntoutuksen puolelta. Myös mielenterveyspalvelujen akuuttityöryhnästä löytyy tällaista tukea/henkilöitä.

[/quote]

Minkälaisia nämää henkilöt ja millaista apua heiltä saa? Onko se sellaisia lässyttäviä tsemppaajia vai rautaisia ammattilaisia jotka pistävät vakuutusyhtiöille luut kurkkuun?

Kyykyttämisestä siinä on kyse. Kun menee huonosti sillon pistetään yhteiskunnan puolesta vielä enemmän paskaa niskaan.

Miten määritellään "kun sitä eniten tarvitsisi"?

Olen kokenut.

Olin raskaana ja lopettanut lievän huumeidenkäytön, apua tyrkytettiin. Sossut kävivät pari kk, kunnes totesivat että emme tarvitse.

Sairastuin syöpään, ja silloin avun saaminen oli kyllä työn takana, vaikka perheellinen olin yhä.

up