Aikoinaan tekstarilla jättämistä pidettiin raukkamaisena, nyt ei pystytä edes siihen, vaan ghostataan
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla aloituksen moraalinen paheksunta ei saa suosiota.
Niin ei mua ainakaan kiinnosta mitä joku ihminen joka ei merkkaa minulle mitään minusta ajattelee. En jaksa edes korjata tuota kömpelöä lausetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla aloituksen moraalinen paheksunta ei saa suosiota.
Niin ei mua ainakaan kiinnosta mitä joku ihminen joka ei merkkaa minulle mitään minusta ajattelee. En jaksa edes korjata tuota kömpelöä lausetta.
En usko, että olisit edes osannut korjata lausetta.
Jos joku haluaa pudottaa minut elämästään, ei minun tarvitse kuulla mitään koottuja selityksiä siihen. Ghostaaminen riittää.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku haluaa pudottaa minut elämästään, ei minun tarvitse kuulla mitään koottuja selityksiä siihen. Ghostaaminen riittää.
Älä sitten itke palstalla kun et kuule mitään lapsistasi.
Mä vähän ihmettelen tätä asiaa. Elin nimittäin nuoruuteni aikana, jolloin kännyköitä ei ollut vielä olemassakaan. Ei siis voinut "jättää tekstarilla". Eikä ollut myöskään tapana soittaa lankapuhelimella, että "sori, mutta jätän sinut". Suhteen huomasi päättyneen, kun toinen ei enää vastannut puheluihin tai jos vastasikin, äänensävystä kyllä huomasi, ettei enää nappaa sopia mistään tapaamisista. Jokaisella oli oma rajansa, kuinka monta kertaa yritti tavoittaa puhelimella ja missä vaiheessa antoi periksi.
Niin. Ainoa mikä jää jäljelle on kotikummittelu. Ja pääkummitus eli pelimies katoaa. Mutta lopulta huomaat että huh onneksi siitä pääsi eroon.
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän ihmettelen tätä asiaa. Elin nimittäin nuoruuteni aikana, jolloin kännyköitä ei ollut vielä olemassakaan. Ei siis voinut "jättää tekstarilla". Eikä ollut myöskään tapana soittaa lankapuhelimella, että "sori, mutta jätän sinut". Suhteen huomasi päättyneen, kun toinen ei enää vastannut puheluihin tai jos vastasikin, äänensävystä kyllä huomasi, ettei enää nappaa sopia mistään tapaamisista. Jokaisella oli oma rajansa, kuinka monta kertaa yritti tavoittaa puhelimella ja missä vaiheessa antoi periksi.
Varmaan kowa hätä jää aluksi. Ja somea ei ollut silloin josta olisit voinut vaklata, kuten jotkut tekevät ja toteavat miksi se katosi.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ainoa mikä jää jäljelle on kotikummittelu. Ja pääkummitus eli pelimies katoaa. Mutta lopulta huomaat että huh onneksi siitä pääsi eroon.
Mies on syypää kaikkeen. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ainoa mikä jää jäljelle on kotikummittelu. Ja pääkummitus eli pelimies katoaa. Mutta lopulta huomaat että huh onneksi siitä pääsi eroon.
Mies on syypää kaikkeen. :(
Riippuu miehestä. Ehkä kilttis ei ole syyllinen. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän ihmettelen tätä asiaa. Elin nimittäin nuoruuteni aikana, jolloin kännyköitä ei ollut vielä olemassakaan. Ei siis voinut "jättää tekstarilla". Eikä ollut myöskään tapana soittaa lankapuhelimella, että "sori, mutta jätän sinut". Suhteen huomasi päättyneen, kun toinen ei enää vastannut puheluihin tai jos vastasikin, äänensävystä kyllä huomasi, ettei enää nappaa sopia mistään tapaamisista. Jokaisella oli oma rajansa, kuinka monta kertaa yritti tavoittaa puhelimella ja missä vaiheessa antoi periksi.
Varmaan kowa hätä jää aluksi. Ja somea ei ollut silloin josta olisit voinut vaklata, kuten jotkut tekevät ja toteavat miksi se katosi.
Tuo riippui ihan suhteen pituudesta ja laadusta. Tarkoitan, että vähän eri tilanne, jos oltiin jo seurusteltu ja esimerkiksi ostettu lomareissua varten jo matkaliput tai jos asuttiin jo yhdessä. Näissä tapauksissa harvemmin kukaan vain katosi vaan edellisessä tapauksessa ainakin ilmoitti peruvansa matkan ja jälkimmäisessä keräsi ainakin tavaransa lähtiessään. Tapailuvaiheessa sen sijaan vain kadottiin ja koska oltiin nuoria, ei nyt ekana ajateltu, että toinen olisi saanut sydäninfarktin, joutunut autokolariin, hukkunut kännipäissään mökkireissulla tms. Enemmän siinä ajatteli, että on löytäyt jonkun toisen tai muuten vaan ei halua jatkaa suhdetta, jos ei vastaa puheluihin eikä kuulu muutenkaan muutamaan viikkoon mitään.
Lankapuhelinaikana ghostailu oli sitä, että luvattiin soittaa mutta ei soitettu, tai ei menty sovituille treffeille.
Koskee ihan tavallista keskustelua ihmisten välillä. Ennen kyläiltiin ahkerasti, jopa kutsumatta. Sitten siirryttiin kutsukyläilystä puheluihin, puheluista tekstareihin. Nyt yritetään pitää ihmissuhteita yllä somessa ja viime vuosien aikoina ei viitsitä enää edes vastata tai korkeintaan jollain emojilla. On siirrytty takaisin esihistoriallisiin hieroglyfeihin, tarinaa voi vain arvailla. Ihmiskunta taantuu ja etenkin laiskistuu.
Onhan se nyt liikaa pyydetty jos joutuisi keksimään tekosyitä kun joku toinen mies tuli kuvioihin ja alkoi huomioimaan tai kun ei pystytä sitoutumaan yhteen ihmiseen kun vaaditaan usealta huomiota
Vierailija kirjoitti:
Koskee ihan tavallista keskustelua ihmisten välillä. Ennen kyläiltiin ahkerasti, jopa kutsumatta. Sitten siirryttiin kutsukyläilystä puheluihin, puheluista tekstareihin. Nyt yritetään pitää ihmissuhteita yllä somessa ja viime vuosien aikoina ei viitsitä enää edes vastata tai korkeintaan jollain emojilla. On siirrytty takaisin esihistoriallisiin hieroglyfeihin, tarinaa voi vain arvailla. Ihmiskunta taantuu ja etenkin laiskistuu.
Outo tapa on myös se, että kysytään etukäteen lupa, voiko soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskee ihan tavallista keskustelua ihmisten välillä. Ennen kyläiltiin ahkerasti, jopa kutsumatta. Sitten siirryttiin kutsukyläilystä puheluihin, puheluista tekstareihin. Nyt yritetään pitää ihmissuhteita yllä somessa ja viime vuosien aikoina ei viitsitä enää edes vastata tai korkeintaan jollain emojilla. On siirrytty takaisin esihistoriallisiin hieroglyfeihin, tarinaa voi vain arvailla. Ihmiskunta taantuu ja etenkin laiskistuu.
Outo tapa on myös se, että kysytään etukäteen lupa, voiko soittaa.
Minusta toi ei ole lainkaan outoa. Nykyisin, kun ihmisillä on puhelin kätensä ulottuvilla 24/7, niin vuorokaudessa on paljon hetkiä, jolloin ei ole aikaa puhua puhelimessa. Lankapuhelinten aikana hyvin harvoin soitettiin kenenkään työpaikoille, koska ymmärrettiin, ettei työaikana hoideta ihmissuhteita. Kysymys "voinko soittaa?" tarkoittaa, että onko toinen nyt sellaisessa paikassa ja tekemässä sellaista asiaa, jonka voi keskeyttää puhelun ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Koskee ihan tavallista keskustelua ihmisten välillä. Ennen kyläiltiin ahkerasti, jopa kutsumatta. Sitten siirryttiin kutsukyläilystä puheluihin, puheluista tekstareihin. Nyt yritetään pitää ihmissuhteita yllä somessa ja viime vuosien aikoina ei viitsitä enää edes vastata tai korkeintaan jollain emojilla. On siirrytty takaisin esihistoriallisiin hieroglyfeihin, tarinaa voi vain arvailla. Ihmiskunta taantuu ja etenkin laiskistuu.
Mä en todellakaan kaipaa tuota aikaa. Muistan hyvin, kun joskus ovikello soi 3-4 tuntia sen jälkeen, kun yövuoron jälkeen olin nukahtanut. Olisi tehnyt mieli tirvaista nyrkillä oven takana olevaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku haluaa pudottaa minut elämästään, ei minun tarvitse kuulla mitään koottuja selityksiä siihen. Ghostaaminen riittää.
Älä sitten itke palstalla kun et kuule mitään lapsistasi.
Onneksi en ole niin urpo, että olisi lapsen kanssa tuollaiset välit että olisi edes mahdollista niiden katkeaminen kokonaan.
Tällä palstalla aloituksen moraalinen paheksunta ei saa suosiota.