Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa sietämättömästi
18.08.2015 |
Eihän tässä voi kuin itkeä hysteerisesti. En saa öisin unta ja päivät on rankkoja. En jaksa. Huomenna on vasta keskiviikko. Minun ei ole mahdollista helpottaa tätä mitenkään, en pysty edes tekemään itselleni mitään. Olen ollut pitkään huonolla tolalla, mutta nyt oikein puristaa rintaa enkä tiedä mitä tehdä. En voi avata tätä tämän enempää, olen vain niin yksinäinen ja tahtoisin että joku voisi sanoa jotain lohduttaa. En aio siis tehdä itselleni mitään, eikä minun siis tarvitse soittaa minnekään. Sanokaa jotain äidillistä. N19
Kommentit (30)
Minulla on sellainen olo että en vain pysty lataamaan akkuani täyteen, juuri pitäisi olla täyteen ladattuna valmiina puristamaan itsestään jotain irti, mutta totta puhuakseni velloin vain koko kesän siinä odotuksesta että "kaamos masennukseni" loppuisi ja piristyisin. Nyt kun hommat taas alkoivat olen samointein loppu ja vähän pelkään mihin rakoon yritän tätä loppuun väsynyttä mieltä puristaa. Nyt jotain asiallista lohtua, pyydän. Pidempää apua siitä tuskin on, mutta tahdon saada tämän itkun loppumaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 21:39"]Kaikki on hyvin. Hengitä syvään, usko itseesi ja siihen että asiat tulevat sujumaan. Mikä ikinä ahdistaakin, kaikki järjestyy aina - tavalla tai toisella. Nauti niistä tunneista ja minuuteista mitä on töiden/koulun jälkeen, tee iltaisin jotain mielekästä kuten uppoudu leffaan tai sarjaan tai kirjaan tai johonkin. Syö hyvää ruokaa. Mulla myös kirjoittaminen auttaa tosi paljon. Ihan vaan sellanen päiväkirjan pitäminen, aina kun tuntuu siltä. Suuren suuret halit ja rakkaudet ja positiiviset energiat sinne.
[/quote]
Iso kiitos sinulle. Olen yrittänyt hokea itselleni samoja asioita, mutta jonkun toisen kirjoittamaan luotan niihin enemmän. Kiitos.
Jos on mahdollista, käy kiertämässä pieni tai vielä parempi, isompi lenkki. Kovalla vauhdilla, että tuleee hiki. Älä mene kuitenkaan turvattomaan paikkaan. Voit myös tehdä pienen treenin sisällä, endorfiineja syntyy jo pienestäkin hikoilusta. Rauhoittuisit ehkä vähän.
Muista, että olet arvokas ihminen ja joskus sinulla on ystävä vierellä. Taistele sitä kohti. Maailmassa on paljon yksinäisiä ja ne kohtaavat kyllä...vaikka netissä alkuun.
Lämmin halaus sinulle ja silitys poskelle. Saman olen joskus aikoinaan kokenut.
En oikein osaa sanoa mitään, mikä auttaisi, mutta tiedän miltä tuo tuntuu. Olen ollut samassa tilanteessa. Yritä vaan nyt jotenkin rämpiä yli tuosta paskasta vaiheesta, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Ihan varmasti. Tee jotain, mistä itse pidät.
Halit täältäkin.
Salli itsellesi kaikki, mikä nyt auttaa tuossa tilassa. Tee mitä tahansa, mistä tulee parempi mieli. Mielihyvä edellä! (luonnollisesti toisia ei saa satuttaa ja päihteet ei tee hyvää) Hoivaa ja helli itseäsi (=pientä lasta sisälläsi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus on sitä että tuntee liian paljon erilsisia tunteita yhtäaikaa eikä pysty eritellä niitä.Eikö sul oo ketään kenen kans avata sun asioita? Soita kriisikeskukseen ja PUHU
Olet syntynyt tänne, ja siksi arvokas ihminen. Vaikka voit nyt huonosti, se ei vähennä arvoasi. Lämmin halaus !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ystäviä, en vain ole koskaan osannut puhua asioista. Kun olin nuorempi perheessä oli sen tasoisia ongelmia että jos vielä minäkin olisin murtunut olisin vienyt mennessäni monta alas. En saa tätä panssaria pois päältä, enkä pysty ottamaan ensimmäistä askelta. Kaikki merkit viittaavat masennukseen ja epäilen sitä dystyymiseksi.
Kiitos kaikille lohdutuksista. Yritän tosissani sisäistää kirjoittamanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin ja itken taas. Tahdon vain aivoni Off asentoon. Sietämätöntä. Pelottaa.
Minäkin kehoittaisin ulos, lenkille. Kauniit säät, keskity kauniiseen luontoon ja juokse, kävele, hölkkää. Tee sen jälkeen jotain lemppariruokaa. Ystävän tapaaminen auttaa aina? Ota rohkeasti yhteyttä johonkin tuttuun, kaveriin tai ystävään, tehkää jotain yhdessä vaikka ajatus ahdistaisi. Se auttaa aina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 22:37"]Minäkin kehoittaisin ulos, lenkille. Kauniit säät, keskity kauniiseen luontoon ja juokse, kävele, hölkkää. Tee sen jälkeen jotain lemppariruokaa. Ystävän tapaaminen auttaa aina? Ota rohkeasti yhteyttä johonkin tuttuun, kaveriin tai ystävään, tehkää jotain yhdessä vaikka ajatus ahdistaisi. Se auttaa aina!
[/quote]
En osaa nauttia mistään näistä asioista. Ystävieni kanssa minulla on monesti jopa ihan hauskaa, mutta sen jälkeen olen introverttinä vain äärettömän väsynyt enkä tästä syystä paljon tahdo nähdään ystäviäni. Kiitos sinullekin viestistäsi kuitenkin.
Tuntuu että tämä ahdistuskohtaus on rahtusen hiljentynyt. Tahtoisin vain taantuma takaisin turtaan olotilaan ja nukahtaa.
Olenko raukkamainen luovuttaja jos lopetan kesken tämän mitä nyt päivisin teen? Eikö tämä kaikki ole jo siinä mittakaavassa että nyt pitäisi nostaa kädet pystyyn ja tunnustaa että minuun sattuu niin että mietin pahoja asioita itselleni? Mistä löytäisin voimaa pusertaa tämä ulos itsestäni? En tiedä. Jotain minun täytyy tehdä, kiikun kuilun reunalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palaa mielessäsi hetkeksi niihin elämäsi tärkeisiin hetkiin, jolloin koit iloa, onnistumisen tunnetta ja tyytyväisyyttä. Ajattele joku tulevaisuuden tärkeä hetki yhtä valoisana ja ihanana. Itselläni nuo positiiviset hetket ja ajatukset auttavat selviytymään suuresta painotaakasta.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:08"]Palaa mielessäsi hetkeksi niihin elämäsi tärkeisiin hetkiin, jolloin koit iloa, onnistumisen tunnetta ja tyytyväisyyttä. Ajattele joku tulevaisuuden tärkeä hetki yhtä valoisana ja ihanana. Itselläni nuo positiiviset hetket ja ajatukset auttavat selviytymään suuresta painotaakasta.
[/quote]
Vahinko alapeukku. Kiitos viestistäsi, yritän.
Ilmeisesti et siis ole käynyt puhumassa ammattiauttajalle tai saa mitään lääkitystä ahdistukseen?
Vuosi sitten olisin voinut kirjoittaa juuri kuten sinä, mutta sitten päätin (useamman vuoden pinnistelyn jälkeen), että tämän on loputtava, en vain jaksanut enempää. Jostakin tuli vain voima soittaa työterveyslääkärille ja sanoa etten enää pärjää yksin. Tuo tosin vaati sen, että annoin itselleni luvan olla heikko. Minun ei ole pakko olla se joka kannattelee kaikkea omalla kustannuksellaan, myös minulla on oikeus murtua, näyttää heikkouteni ja ennen kaikkea ottaa apua vastaan.
Pyysin itse lääkäriltä lääkkeen ahdistukseen ja nukahtamisvaikeuksiin, mutta olin päättänyt pitää annoksen mahdollisimman pienenä ja syödä lääkkeitä mahdollisimman vähän aikaa eli tämän vuoden kevääseen. Vain jotta saan terävimmän ahdistuksen katkaistua. Lääkäri onneksi oli täysin samaa mieltä.
Kävin
myös psykologin juttusilla päästämässä kaikkea paskaa ulos. Välillä tunsin itseni tyhmäksi, mutta kun käsittelin eräitä asioita edes kerran ventovieraan kanssa eivät ne enää näyttele niin suurta osaa elämässäni. Toki on vielä asioita joita joudun työstämään, mutta teen sen itsekseni enkä ahdistu enää kuten ennen.
Minun tapauksessa auttoi pieni lääkitys, siis sellainen, että ahdistus ei saanut valtaa ja vienyt kaikkia voimia, mutta pystyin kuitenkin vielä tuntemaan eri tunteita. En siis ollut turtana lääkkeistä :) Miten ihanalta se tuntuikaan niin monen vuoden jälkeen. Pystyin ajattelemaan ja työstämään asioita järkevämmin ja jättämään niitä taakseni. Huomasin, että ahdistus on vain yksi tunne, jonka ei tarvitse hallita elämääni. Ahdistun edelleen joistakin asioista, mutta nyt osaan päästä siitä myös irti ennen kuin se vie minut pohjalle. Nykyään se on vain yksi ohimenevä tunne jonka kanssa elän kuten ilo, suru jne.
Ainoa mitä olen katunut on se, etten tehnyt tätä jo sinun iässäsi. Annoin ahdistukselle liian monta vuotta elämästäni.
Jos et jo ole hakenut apua, pyydän että yrität saada itsesi tekemään sen nyt. Elämä on niin paljon parempaa kun ymmärrät että se on vain yksi tunne monien joukossa.
Tässä tulleet neuvot ovat aivan turhia sille , jota ahdistaa pahasti. EI silloin mennä lenkille juosta itseä hikeen ja lopuksi laiteta sitä ihanaa ruokaa. Silloin kun ahdistaa pelätään kaikkea ja ollaan kaikkeen syyllisiä. Ei ei siinä tilassa tehdä mitään.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:21"]Tässä tulleet neuvot ovat aivan turhia sille , jota ahdistaa pahasti. EI silloin mennä lenkille juosta itseä hikeen ja lopuksi laiteta sitä ihanaa ruokaa. Silloin kun ahdistaa pelätään kaikkea ja ollaan kaikkeen syyllisiä. Ei ei siinä tilassa tehdä mitään.
[/quote]
Niin on.
Kaikki on hyvin. Hengitä syvään, usko itseesi ja siihen että asiat tulevat sujumaan. Mikä ikinä ahdistaakin, kaikki järjestyy aina - tavalla tai toisella. Nauti niistä tunneista ja minuuteista mitä on töiden/koulun jälkeen, tee iltaisin jotain mielekästä kuten uppoudu leffaan tai sarjaan tai kirjaan tai johonkin. Syö hyvää ruokaa. Mulla myös kirjoittaminen auttaa tosi paljon. Ihan vaan sellanen päiväkirjan pitäminen, aina kun tuntuu siltä. Suuren suuret halit ja rakkaudet ja positiiviset energiat sinne.