Pyöräkeskusteluista tulikin mieleen oma kokemukseni
Vuonna 2012 kun oli kävelytien pätkä suljettu katuremontin vuoksi, viereen autotien alueelle oli rakennettu sellainen ehkä metrin leveä muutamien metrien pituinen katollinen hökkeli jonka kautta jalankulkijat pääsivät katuremonttiosuuden ohi. Molemmissa päissä oli iso kyltti EI PYÖRÄILYÄ, eli pyöräilijöiden tulisi taluttaa pyöräänsä tai pyöräillä autotien kautta se osuus.
No mitäs muutakaan siinä 'tunnelissa' kävi kuin että sieltä tuli mies pyöräillen minua vastaan ja kaatui päälleni. Sanoi nopeasti "oho sori" ennen kuin jatkoi matkaansa. Tuli vielä pienen mutkan takaa niin en ehtinyt reagoida. Olin juuri menossa sukulaiseni lapsen kanssa festareille ja olikin tosi kiva olla siellä paikat sattuen ja mustelmilla kun tämä ääliö ei osannut noudattaa kylttejä. En siis koskenut pyörään aiheuttaen sen kaatumista vaan tunnelin epätasainen lattia oli aiheuttanut pyöräilijälle ongelmia ja sitten hetken kiemuroituaan kaatui. Ärsyttää vieläkin kun tulee mieleen.
Muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (6)
Keväällä pikku pyörälenkillä meinasin 3 kertaa jäädä risteyksessä auton alle kun autoilijat ei oikein vielä siihen aikaan vuodesta muistaneet että pyöriäkin liikkuu ja niitä pitää esim. kääntyessä väistää. Siinä sitten harjoiteltiin (minä) äkkijarrutuksia kumit sauhuten.
Myöhemmin kesällä keskellä pyörätietä isossa alamäessä mamma (av?) pikkupiskinsä kanssa päätti kysäistä tietä samaan suuntaan menevältä sauvakävelijältä. Mamma tien yhdessä laidassa, koira suunnilleen keskellä hihnoineen, sauvakävelijä toisessa laidassa. Koitin sitten kiertää tämän sauvakävelijän puolelta mutta melkein kohdalla kun olin niin tää kääntyi osoittamaan suuntaa ja nää vitun sauvat joita se piti nipussa kainalossaan huitaisi muutaman millin päästä naamasta.
Olen ollut vähällä jäädä pyörän alle astuessani ulos metrosta, siis ei talutattavan. Myös Citykäytävällä tullut läheltä vastaan pyöräilijä. Enkä olisi enää yllättynyt jos jäisin pyörän alle Stokkan herkussa. Äkkiseltään ei tule mieleen paikkoja joissa ei olisi pyöräilijöitä, siis sellaisia paikkoja joissa pyöräily on kielletty. No, motari ehkä?
Helsingin keskustassa pyöräilijä tuli kovaa takaapäin ja nenäni edestä kääntyi okealle, meinasi varpaat jäädä alle. Onko aivan pakko pyöräillä nii hemmetin läheltä vaikka tilaa olisi ohittaa ihan kunnollakin? Ei ollut ensimmäinen kerta kun meinaan jäädä pyörän alle. Onneksi kohta tulee pakkaset niin on edes hieman turvallisempaa kävellä.
Pyöräilijät ajavat sillä meiningillä että minä tulen nyt väistäkää muut, tulen vaikkei olisi etu ajo oikeutta mutta et sinä saa päällenikään ajaa ja minähän en eteeni katso, sivuista puhumattakaan.
Ajoin pyörätiellä ihan sääntöjen mukaan kun vähän kauempana täti-ihminen näki minut ja lähti kovalla kiireellä lyllertämään eteeni pyörätielle (toisella puolella oli pelkkää aitaa, joten mistään tien ylityksestä ei ollut kyse). Väistin tätä varsin helposti, sillä kummankaan vauhti ei ollut mitenkään kova, mutta silti alkoi kamalat haukut miten meinasin päälle ajaa. Ilmeisesti oli oikein hakemalla hakenut paikkaa että voisi haastaa riitaa jonkun kanssa. Kusipäät on kusipäitä, kulkivat sitten jalan, pyörällä tai autolla.
Kaaduin tänään taluttaessani pyörää, kun eräs mamma ei viitsinyt katsoa muksunsa perään vaan antoi sinkoilla muiden jalkoihin.