Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Hautasin juuri Kissani tuhkat

Vierailija
18.08.2015 |

Töissä naureskellen "ottivat osaa" menetykseeni.

Onko todellakin niin, että ikäväni ja suruni kissasta - joka jakoi arkeni ja juhlani lähes 16 vuotta - on naurettavaa ja lapsellista?

Eikö aikuisella ihmisellä ole oikeutta rakastaa lemmikkiään ihan sydämestään?
Onko suruni jotenkin pois jostain suuremmasta ja tärkeämmästä, vain ihmisille kuuluvasta tunteesta?

Niin minun ainakin annettiin ymmärtää.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
18.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:54"]Jooh, mut kohtuus kaikessa. Ei se kuitenkaan ollu kuin kissa, ei mikään ihminen.
[/quote]

Juuri tämä asenne minua loukkaa.
Olen surrut äitini ja isäni kuolemaa, muutaman muunkin läheisen ihmisen, mutta en minä osaa tässä matemaattisesti määritellä millä surumurto-osalla olisi soveliasta kissaa kaivata!
---

Muille kiitos ystävällisistä viesteistänne, ymmärtämisestä.

Ap

Vierailija
2/10 |
18.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otan aidosti osaa menetykseesi. Ajan myötä surun ja ikävän rinnalle nousee lämpimät muistot yli 15 vuoden pitkältä ajalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
18.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaihda työpaikkaa ja haistata paskat niille vikana työpäivänä.

Vierailija
4/10 |
18.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä ymmärrän sua. Viime viikolla olin tilanteessa että luulin Kissini määränpään tulleen. No hän saa vielä tallustaa täällä mun kaverina mutta kun se aika sitten joskus tulee niin tuhkaan myös Kissin ja vien kukkia ja kynttilän haudalleen. Otan osaa suruusi.

Vierailija
5/10 |
18.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lemmikkieläimen poismenosta aiheutuvaa surua ei tiedä muut kuin sen itse kokeneet.

Vierailija
6/10 |
18.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lämmin osanotto kisuystävän poismenon johdosta. Se on välillä ihan viiltävää, miten lyhtyikäisiä nuo rakkaat eläinystävämme ovat. Ihmiselle on tosi opettavaista suhde lemmikkiin. Sen näkee näistä työkavereistakin, että koira tai kissa olisi auttanut empatiakyvyn kehittymistä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
18.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jooh, mut kohtuus kaikessa. Ei se kuitenkaan ollu kuin kissa, ei mikään ihminen.

Vierailija
8/10 |
18.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Höh :( En kyllä ymmärrä ihmisiä jotka naureskelee tai ei ymmärrä että joitaki surettaa oman lemmikin kuolema.

Mulla on kaks kissaa ja pelkkä ajatus niiden kuolemasta tuo palan kurkkuun, varmasti ottaisin niiden kuoleman yhtä raskaasti ku kenen tahansa perheenjäsenen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
18.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sulla on tyhmiä työ"ystäviä"

Itselläni on 13-vuotias seniori kissa ja hän on kaikkeni. Tiedän että suru tulee olemaan iso kun aika jättää, ymmärrän sinua. Olen pahoillani että olet menettänyt elämästä niin suurta ja läheistä. 

Monet lemmikkiystävät viettävät enemmän aikaa koiransa tai kissansa kanssa kun perheenjäsenen, sukulaisen saati parhaanystävän. Se tunneside  mikä syntyy vuosien mittaan on korvaamatonta, eikä siihen pidä töksäyttää että "otat uuden kissan/koiran"..se ei vaan mene niin, mikään ei ole korvattavissa. 

<3 Halauksia sinulle!

Vierailija
10/10 |
18.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 18:54"]

Jooh, mut kohtuus kaikessa. Ei se kuitenkaan ollu kuin kissa, ei mikään ihminen.

[/quote]

Miten se nyt esimerkiksi tästä tuli esille, että ap nostaisi kissin ihmisen tasalle? Minulta on kuollut ihan vastikään äiti ja koira ja totta tosiaan, äidin kuolema on monta kertaa hirveämpää, mutta kyllä sitä koirankin vuoksi on vuodattanut kyyneliä ja kun vaikka hoiti koiran kuolemaan liittyviä asioita tai kertoi siitä tuoreeltaan, tuli itku silmään samalla. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yksi kolme