Riidan aikana mies haluaa loukata mahdollisimman paljon
Mies sanoo riidan aikana asioita joiden olettaa loukkaavan. Sanoo myös, että hänellä on oikeus puhua suoraan ja se on vaan kestettävä. Saattaa välillä lohduttaa koska alan helposti itkemään, mutta sitten jatkaa sanailuaan vaikka olisin itkenyt jo monta tuntia. Riidan jälkeen en pysty unohtamaan miehen sanomisia, vaikka hän kuinka sanoo että yritti vaan loukata. Saatan itkeä vielä pitkän aikaa ja sanat palaa mieleen uudelleen ja uudelleen. Epäilen rakastaako mies oikeasti, kun jatkaa vyön alle iskemistä vaikka näkee miten paha on olla.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Monesti olen niin hukassa miehen sanojen vuoksi, että mietin jopa että tekisin jotain itselleni. Ihan vain siksi että voisin unohtaa miehen sanomiset ja saisin mielenrauhan. Joo tiedän, kuulostaa hullulta, mutta niin sekaisin hän minut saa ja taitaa tehdä sen vielä tarkoituksella. Sitten suuttuu kun sanon, että en tunne että hän minua oikeasti rakastaisi. Sanoo, että miten kehtaat epäillä ja etkö ymmärrä kuinka syvä loukkaus tuo on. Ap
Muutan ohjeistustani.
Et todellakaan jää odottamaan miehen seuraavaa eroehdotusta, vaan alat etsiä uutta kämppää välittömästi. Sitten pidät salaa pari vapaapäivää koukusta/töistä, jonka aikana pakkaat kamasi ja lähdet pois.
Tuo sinun halusi satuttaa itseäsi on oikeasti kriittinen merkki. Sinun pitää kuunnella itseäsi ja uskoa, miten paha olo sinulla on. Älä kuuntele miehen sanoja, koska hän osaa selvästi puhua mustan valkoiseksi. Usko vain omaa tunnettasi eli sitä, että sinulla on paha olla miehen luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää riidellä? Mistä te riitelette? Olemme olleet melkein 50 vuotta naimisissa eikä meillä ole ollut riitoja koskaan. Eri mielipiteistä on kyllä keskusteltu, mutta arvostaen toista. Kumpikin antaa toiselle mielipiderauhan. Pikkuasioista ei kannata riidellä.
Meillä mies korotti ääntään, jos olimme sopineet, että palaan vanhempieni luota sunnuntaina ruuan jälkeen, enkä suostunutkaan sunnuntaina klo 8 tulleessa puhelussa tulemaan kotiin etuajassa, jo puoliltapäivin. Jos perustelin jäämiseni lupauksella, mies veti esiin erokortin. Kun en vieläkään suostunut, tiesin, että kotona odottaa riita.
Kenenkään muun ihmisen kanssa ei ole ollut yhtä hankalaa :D Omien lupauksieni ja suunnitelmieni olisi pitänyt aina joustaa tuuliviirimiehen oikkujen mukaan. Minut on kasvatettu siihen, että jatkuva lupauksien rikkominen ja suunnitelmanmuutokset ovat epäkunnioittavaa käytöstä. Meillä siis riideltiin lähinnä arvokysymyksistä.
No siksi se mies on yrittänyt saada sinut rikkomaan lupauksesi, että saisi sinut "lannistettua". Jos alkaisit totella riidan pelossa, niin mies saisi lisää siimaa olla vielä ilkeämpi ja vaativampi.
Tämä ketju on kuin jokin alistajapuolisoiden ABC.
Kohtele sitä samalla tavalla. Keksit vaikka etukäteen mitä sanot ja mistä haukut. Sit annat palaa. Varmaan raivostuu, mutta sanoisin että näinhän sinäkin teet ja enhän minä tarkoittanut. Kerrot kuinka ihana se ex oli ja olihan sillä iso vehjekin.
Minkä ihmeen takia kukaan jää tuollaiseen suhteeseen?! Jotta saa kerjätä sääliä muilta? Hyvin vaikea olla empaattinen, kun kyseessä on aikuinen ihminen joka voi ihan itse päättää lähteä suhteesta, mutta silti joka päivä päättää jäädä.
Ap, jos haluat muuttaa tilannetta niin sinun täytyy muuttaa omaa käytöstäsi noissa riitelytilanteissa. Tunteet pois ja kylmä järki tilalle. Tai sitten etsit mukavamman miehen.
Aapeelle.
Voin sanoa että minä oon samanlainen kun väittämäsi henkilö riidellessä.
Taitava oon keräämään joka pienenkin asian matkavarrella. Sitte kun vähästäkin riidellään, riideltiin, on ex nykyään. Kyllä mä sitte pommitan puukkoa selkään ja pelaan korttini niin että varmasti saan sen kyyneleen tulemaan. Ylpeä en oo, itteäni en hallitte yhtään. Heti kun riita alkaa, olkoonki syy mikä hyvänsä, aivot alkaa pelaamaan arabiaa ja ettii ne ässät, kympit ja kakkoset, millä takuuvarmasti saa vastapelurin ottamaan koko pinon paskaa käteensä. Myhäilen ja voitan.
Kirjotan tämän kaiken vilpittömästi omasta itsestäni. Oon täys paska, tiedän sen, osaan miellyttää mutta, voi kun se tuleva/oleva tietäis mitä se on ku myrskyn nostaa vesilasiin. Oon pilannu tietoisesti monen naisen elämän olemalla oma itseni, sitä tilanteen tullen käy kun voimalaitoksen turbiini ravihevosen laput silmillä, viisveisaten mitä toinen ajattelee, kunhan saa sen olon kurjaksi. Se voiton tunne ikävä kyllä kestää vaan hetken aikaa kunnes alkaa morkkis ja vitutus. Sanoinko mä tosiaan noin, olinko mä nyt niin saatanan hyvä. Joo, olin, voitin aina, kunhan paska olo ja kyyneleet tulee..
Olen vilpittömästi pahoillani jos exäni mut tästä tunnistaa. Olisin voinut olla joku muu joka sua arvostaa, ei, se oli minä. Minä joka ottaa hapen sun keuhkoista pikkuhiljaa.
Sori vuodatus, avatkaa naiset silmänne ettei käy niinkun mun rakkaalle eksälle❤️❤️❤️
Vierailija kirjoitti:
Aapeelle.
Voin sanoa että minä oon samanlainen kun väittämäsi henkilö riidellessä.
Taitava oon keräämään joka pienenkin asian matkavarrella. Sitte kun vähästäkin riidellään, riideltiin, on ex nykyään. Kyllä mä sitte pommitan puukkoa selkään ja pelaan korttini niin että varmasti saan sen kyyneleen tulemaan. Ylpeä en oo, itteäni en hallitte yhtään. Heti kun riita alkaa, olkoonki syy mikä hyvänsä, aivot alkaa pelaamaan arabiaa ja ettii ne ässät, kympit ja kakkoset, millä takuuvarmasti saa vastapelurin ottamaan koko pinon paskaa käteensä. Myhäilen ja voitan.
Kirjotan tämän kaiken vilpittömästi omasta itsestäni. Oon täys paska, tiedän sen, osaan miellyttää mutta, voi kun se tuleva/oleva tietäis mitä se on ku myrskyn nostaa vesilasiin. Oon pilannu tietoisesti monen naisen elämän olemalla oma itseni, sitä tilanteen tullen käy kun voimalaitoksen turbiini ravihevosen laput silmillä, viisveisaten mitä toinen ajattelee, kunhan saa sen olon kurjaksi. Se voiton tunne ikävä kyllä kestää vaan hetken aikaa kunnes alkaa morkkis ja vitutus. Sanoinko mä tosiaan noin, olinko mä nyt niin saatanan hyvä. Joo, olin, voitin aina, kunhan paska olo ja kyyneleet tulee..Olen vilpittömästi pahoillani jos exäni mut tästä tunnistaa. Olisin voinut olla joku muu joka sua arvostaa, ei, se oli minä. Minä joka ottaa hapen sun keuhkoista pikkuhiljaa.
Sori vuodatus, avatkaa naiset silmänne ettei käy niinkun mun rakkaalle eksälle❤️❤️❤️
Joo.
Normaalit ihmiset kohtaavat haasteet rinta rinnan ja keskittyvät pieksämään yhteisen vihollisen eikä omaa puolulaistaan.
Olet varmaan ulkkis, jos sinun mielestäsi yhteiset kriisit ratkaistaan potkimalla sinua rakastavaa naista päähän. No mut hei, ainakin sulle tuli hyvä mieli. Sitä sietää muistella sitten vanhana kiikkustuolissa.
Vierailija kirjoitti:
Aapeelle.
Voin sanoa että minä oon samanlainen kun väittämäsi henkilö riidellessä.
Taitava oon keräämään joka pienenkin asian matkavarrella. Sitte kun vähästäkin riidellään, riideltiin, on ex nykyään. Kyllä mä sitte pommitan puukkoa selkään ja pelaan korttini niin että varmasti saan sen kyyneleen tulemaan. Ylpeä en oo, itteäni en hallitte yhtään. Heti kun riita alkaa, olkoonki syy mikä hyvänsä, aivot alkaa pelaamaan arabiaa ja ettii ne ässät, kympit ja kakkoset, millä takuuvarmasti saa vastapelurin ottamaan koko pinon paskaa käteensä. Myhäilen ja voitan.
Kirjotan tämän kaiken vilpittömästi omasta itsestäni. Oon täys paska, tiedän sen, osaan miellyttää mutta, voi kun se tuleva/oleva tietäis mitä se on ku myrskyn nostaa vesilasiin. Oon pilannu tietoisesti monen naisen elämän olemalla oma itseni, sitä tilanteen tullen käy kun voimalaitoksen turbiini ravihevosen laput silmillä, viisveisaten mitä toinen ajattelee, kunhan saa sen olon kurjaksi. Se voiton tunne ikävä kyllä kestää vaan hetken aikaa kunnes alkaa morkkis ja vitutus. Sanoinko mä tosiaan noin, olinko mä nyt niin saatanan hyvä. Joo, olin, voitin aina, kunhan paska olo ja kyyneleet tulee..Olen vilpittömästi pahoillani jos exäni mut tästä tunnistaa. Olisin voinut olla joku muu joka sua arvostaa, ei, se oli minä. Minä joka ottaa hapen sun keuhkoista pikkuhiljaa.
Sori vuodatus, avatkaa naiset silmänne ettei käy niinkun mun rakkaalle eksälle❤️❤️❤️
Oletko 15-v? Selvästi otsalohkon kehitys kesken.
Tiedät kyllä, että hän kävelee ylitsesi koska voi. Ainoa tapa lopettaa se on olla asettumatta enää hänen poljettavakseen. Joten tiedät kyllä mikä on suositus. Sieltä on muuten tulossa kaunis kevät ja lämmin kesä. Se on paljon mukavampi viettää ilman ikävää miestä.
Haluaa voittaa parisuhderiidan, koska on tyhmä eikä ymmärrä että parisuhderiidan voi voittaa vain keskustelun ja sopimisen kautta.
Myös minä suosittelen vahvasti asunnon etsimistä, vuokrasopimuksen tekemistä, pakkaamista ja muuttoa mahdollisimman pian.
Ei kannata asettaa itseään kynnysmatoksi.
Minä tein yhdelle exälle tuollaista ihan puhtaasti epävarmuuttani. Oli niin rakastunut tähän naiseen ja aina huolissani suhteen jatkuvuudesta, että aina jos koin että minua arvosteltiin jostain, ihan aiheestakin, vedin hirveän vastahyökkäyksen päälle ja päästin suustani aika rumaa arvostelua. Ei mitään haukkumista tai kiroamista, mutta sellaisia asioita jotka menivät toisella vyön alle. En edes tajunnut miten pahasti olin sanonut. Ikään kuin joku filtteri olisi puuttunut. Ironista oli se, että pelkäsin suhteen päättymistä ja sain sen aikaan itse reagoimalla tuolla tavalla paineeseen.
Seuraavan kerran kun se sanoo miten "mukava exän kanssa oli tehdä sitä ja tätä", sanoppas näin takaisin: "Satutko muistamaan miksi se on exä ja miksi erositte? Olisiko sillä jotain tekemistä sun ruman käytöksesi kanssa? Tehdäänpä nyt näin, että sinä soitat exällesi ja tiedustelet, lähtiskö se sun kanssa veneilemään. Mä nimittäin nyt lähden tästä suhteesta kävelemään, olen saanut sun käytöksestäsi tarpeekseni!"
Taito pyytää anteeksi ja katua sanomisiaan on tärkeää, kuin myös se miten riidan aikana asettelee sanansa. Myös taito purra joskus hammasta ja jättää sanomatta on tärkeää, odotella että toinen vähän jäähtyy, muuten riita yltyy ja pahenee. Sun ukollasi ei sitä ole, heitä se pihalle.
Älä jää tuohon suhteeseen, mielenterveyshän sulta menee. Ei sun ole pakko taas ja taas itkeä! Itsekseen on paljon parempi. Olen itse aikoinaan tuollaisesta ulos kävellyt, ja se oli elämäni viisain ratkaisu. Olin sen jälkeen 2 vuotta ihan itsekseni, ja sitten tapasin nykyisen mieheni.
Itse olen itkenyt riidan takia viimeksi jotain 10 vuotta sitten...... Meillä oli yhteiselon alkuaikoina melko äänekkäitä riitoja, ja tuppasin lähtemään ulos vaikka bussipysäkille istumaan, jos huutaminen meni ihan yli. Parempi kun lähtee jäähtymään. En pidä riitelemisestä itse yhtään, mutta pidän kyllä puoleni. MUTTA: puolisoni jäähdyttyään alkaa aina katumaan räyhäämistä ja sovittelemaan, eikä hän ikinä riitojen aikana ole kaivanut minusta mitään ilkeää tai sanonut mitään tai käyttänyt H-sanaa tai vastaavia, eikä myöskään menneitä ole kaivettu esille, se on halpamaista jo sovittuja asioita ruveta vetämään esille.
Riitoja meillä on nykyään aika harvoin, koska olemme oppineet että emme ole täydellisiä emmekä sitä toisiltamme vaadi. Kunhan perusasiat, kuten rehellisuus toista kohtaan ja keskinäinen kunnioitus on kunnossa. Toisen kunnioitukseen ei kuulu tuollainen ilkeily toiselle. Lopeta tuo suhde. Et ole hänelle mitään velkaa. Itsellesi olet, lähtemisen.
N52 v, naimisissa 23 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat jatkaa elämää tälläisen miehen kanssa älä ite hänen edessä ja nähden. Sinun pitää olla kovempi ja vahvempi. Mies yrittää alistaa henkisesti muussa tapauksessa lähde lätkimään. Moni nainen vain nauttii tästä draamaoravanpyörästä.
Viimeksi kun itkin, mies sanoi pilkkaavasti samalla kun halasi ja "lohdutti", että sinä vielä sanot olevasi vahva ihminen. Sanoin etten ole kertaakaan itse sanonut olevani vahva, vaan hän on sen itse minulle sanonut.
En oikeasti tiedä mitä tehdä. Mies vaikutti alkuunsa täydelliseltä ja muutimme hyvin nopeasti yhteen miehen ehdotuksesta. Nyt täytyisi vaan kestää hänen sanomiset koska hänen täytyy saada puhua suoraan, ihan sama miten paljon se loukkaa. Kuitenkin sanoo, että tarkotuksella ei halua loukata. Ja sitten sanoo, että haluaakin tarkoituksella loukata niin paljon kun pystyy ja sanoo osaavansa sen taidon. Riidellessäkään ei pysy aiheessa, vaan alkaa keksimään loukkauksia aiheen vierestä. Tai sitten alkaa kertoilemaan esimerkiksi miten mukavaa oli exän kanssa veneillä ja oli oikein mukavia hetkiä muutenkin. Se on kiva asia mutta miten se liittyy riidan aiheeseen?? Ap
No lässyn lässyn taas trollia. Keksi jotain parempaa. Kukaan ole noin tossukka ja tyhmä, että jäisi tuollaisen kuvotuksen kanssa huudeille. Ellei nauti siitä. Seuraavaksi ilmeisesti teet sitten viestin, jossa vihjaat että kyllä se seksi muuten sellaisen riidan jälkee on niin ehanaa?
Vierailija kirjoitti:
Monesti olen niin hukassa miehen sanojen vuoksi, että mietin jopa että tekisin jotain itselleni. Ihan vain siksi että voisin unohtaa miehen sanomiset ja saisin mielenrauhan. Joo tiedän, kuulostaa hullulta, mutta niin sekaisin hän minut saa ja taitaa tehdä sen vielä tarkoituksella. Sitten suuttuu kun sanon, että en tunne että hän minua oikeasti rakastaisi. Sanoo, että miten kehtaat epäillä ja etkö ymmärrä kuinka syvä loukkaus tuo on. Ap
Tiedätkö, mieli suojautuu ja toivoo tämän olevan provo. Olet klassinen esimerkki siitä, miten narsisti kietoo uhrinsa. Lopeta nyt alkuun tuo itsesi inhoaminen. Se ei ole oikein, ei kaunista, ei uhrautuvaa eikä rakastavaa, vaan rumasti tehty sinua kohtaan. Jos haluat jonkun toisen käyttäytyvän sinua kohtaan kauniisti, millä perusteella kun itsekin kohtelet itseäsi rumasti?
Ja sitten kuuntelet kaikkia niitä, jotka ovat rämpineet samassa suossa kuin sinä. Me kerromme sinulle vanhan totuuden: ei ne puheet vaan ne teot. Ei tarvitse miettiä miehen tarkoitusta sen enempää, kun et kuuntele mitä hän sanoo, kuuntelet vain niitä tekoja. Ne ovat häiriintyneitä, väkivaltaisia ja pahoja. Hän nuijii sinut lyttyyn, jotta et pääsisi pakoon, eikä osaa lopettaa missään vaiheessa. Päin vastoin, hän halveksii sinua sitä enemmän mitä vähemmän taistelet. Vampyyri elää sinun kyynelistäsi koska se vakuuttaa hänelle, että saalis on kiinni ja pysyy, mutta ei osaa tehdä mitään tiedolla, että hänen käsittelyssään uhri lakkaa hiljalleen olemasta elossa.
Minä ja mieheni menimme yhteen nuorena ja miehellä oli alkuun tapana riidellä noin. Ei ollut oppinut kotona rakentavan riitelyn mallia. Haukkui minua ties miksi ja veti riitoihin mukaan perheenikin ("äitis on juoppo h**ra" ynnä muuta kauheaa). Lopetti kun en enää antanut koskea minuun ollenkaan ja otin jatkuvasti esille nuo hänen sanomisensa. Jos yritti lirkutella, niin kysyin, että enkös minä ole lehmä tms. Sitten alkoi tuo, että en minä sitä oikeasti tarkoittanut, olin vaan vihainen ja halusin loukata. Johon minä vastasin, että minä en noita juttuja unohda ja jos jatkaa samaan malliin, niin minä lähden. Pari riitaa meni ja sitten oppi hillitsemään itsensä. Paljon kauempaa en tuota olisi katsellutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeelle.
Voin sanoa että minä oon samanlainen kun väittämäsi henkilö riidellessä.
Taitava oon keräämään joka pienenkin asian matkavarrella. Sitte kun vähästäkin riidellään, riideltiin, on ex nykyään. Kyllä mä sitte pommitan puukkoa selkään ja pelaan korttini niin että varmasti saan sen kyyneleen tulemaan. Ylpeä en oo, itteäni en hallitte yhtään. Heti kun riita alkaa, olkoonki syy mikä hyvänsä, aivot alkaa pelaamaan arabiaa ja ettii ne ässät, kympit ja kakkoset, millä takuuvarmasti saa vastapelurin ottamaan koko pinon paskaa käteensä. Myhäilen ja voitan.
Kirjotan tämän kaiken vilpittömästi omasta itsestäni. Oon täys paska, tiedän sen, osaan miellyttää mutta, voi kun se tuleva/oleva tietäis mitä se on ku myrskyn nostaa vesilasiin. Oon pilannu tietoisesti monen naisen elämän olemalla oma itseni, sitä tilanteen tullen käy kun voimalaitoksen turbiini ravihevosen laput silmillä, viisveisaten mitä toinen ajattelee, kunhan saa sen olon kurjaksi. Se voiton tunne ikävä kyllä kestää vaan hetken aikaa kunnes alkaa morkkis ja vitutus. Sanoinko mä tosiaan noin, olinko mä nyt niin saatanan hyvä. Joo, olin, voitin aina, kunhan paska olo ja kyyneleet tulee..Olen vilpittömästi pahoillani jos exäni mut tästä tunnistaa. Olisin voinut olla joku muu joka sua arvostaa, ei, se oli minä. Minä joka ottaa hapen sun keuhkoista pikkuhiljaa.
Sori vuodatus, avatkaa naiset silmänne ettei käy niinkun mun rakkaalle eksälle❤️❤️❤️
Oletko 15-v? Selvästi otsalohkon kehitys kesken.
Sanoo joku lihamureke?
Ei, oon kyllä ongelmani hyväksyny mies 45vuotias. Vedä porsas kierros vielä…
Meillä mies korotti ääntään, jos olimme sopineet, että palaan vanhempieni luota sunnuntaina ruuan jälkeen, enkä suostunutkaan sunnuntaina klo 8 tulleessa puhelussa tulemaan kotiin etuajassa, jo puoliltapäivin. Jos perustelin jäämiseni lupauksella, mies veti esiin erokortin. Kun en vieläkään suostunut, tiesin, että kotona odottaa riita.
Kenenkään muun ihmisen kanssa ei ole ollut yhtä hankalaa :D Omien lupauksieni ja suunnitelmieni olisi pitänyt aina joustaa tuuliviirimiehen oikkujen mukaan. Minut on kasvatettu siihen, että jatkuva lupauksien rikkominen ja suunnitelmanmuutokset ovat epäkunnioittavaa käytöstä. Meillä siis riideltiin lähinnä arvokysymyksistä.