Ihmiset, jotka suuttuvat helposti ja kiukuttelevat

Jos et itse koskaan suutu ns. pikkuasioista, niin ehkä sulla ei ole muodostunut kovin terävää käsitystä siitä missä muilla ihmisillä se raja keskimäärin menee. Tuleeko tehtyä ehkä helpommin ylilyöntejä? Muutenkin suosittelen jättämään piikittelyt pois, etenkin jos tuntuu että on eri sfääreissä kuin muut.

Voin antaa yhden esimerkin tästä työkaveristani: hän nauroi, että olin tehnyt yhteen raporttiin kirjoitusvirheen... Sanoi vitsaillen, että "katsopas, neiti näpsä on kirjoittanut näin". Ja totta tosiaan oli kirjoitusvirhe. Nauroin, että tekevälle sattuu... Huomasin sitten, että tämä työkaverini oli laittanut toimistomme ilmoitustaululle lapun, jossa oli kirjoitusvirhe. Sanoin tästä jotain tyyliin "katso mitä olet tänne kirjoittanut" ja osoitin ilmoitustaululle. Suuttui. Ei nauranut, ei edes hymyillyt, katsoi vihaisesti ja piti loppupäivän mykkäkoulua 😂 mitä ihmettä!? Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos et itse koskaan suutu ns. pikkuasioista, niin ehkä sulla ei ole muodostunut kovin terävää käsitystä siitä missä muilla ihmisillä se raja keskimäärin menee. Tuleeko tehtyä ehkä helpommin ylilyöntejä? Muutenkin suosittelen jättämään piikittelyt pois, etenkin jos tuntuu että on eri sfääreissä kuin muut.

En tee ylilyöntejä. Vastaan samalla mitalla takaisin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et itse koskaan suutu ns. pikkuasioista, niin ehkä sulla ei ole muodostunut kovin terävää käsitystä siitä missä muilla ihmisillä se raja keskimäärin menee. Tuleeko tehtyä ehkä helpommin ylilyöntejä? Muutenkin suosittelen jättämään piikittelyt pois, etenkin jos tuntuu että on eri sfääreissä kuin muut.

En tee ylilyöntejä. Vastaan samalla mitalla takaisin. Ap

Eli työkaverisi suuttuu herkästi ja sinä olet kostonhimoinen.

Niin, onhan se todella kieroa, että voi toisille sanoa mitä sylki suuhun tuo huumorilla, mutta sitten, kun häneen kohdistuu samaa, niin suututaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos et itse koskaan suutu ns. pikkuasioista, niin ehkä sulla ei ole muodostunut kovin terävää käsitystä siitä missä muilla ihmisillä se raja keskimäärin menee. Tuleeko tehtyä ehkä helpommin ylilyöntejä? Muutenkin suosittelen jättämään piikittelyt pois, etenkin jos tuntuu että on eri sfääreissä kuin muut.

Miksi ylipäänsä aikuinen ihminen kiukuttelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et itse koskaan suutu ns. pikkuasioista, niin ehkä sulla ei ole muodostunut kovin terävää käsitystä siitä missä muilla ihmisillä se raja keskimäärin menee. Tuleeko tehtyä ehkä helpommin ylilyöntejä? Muutenkin suosittelen jättämään piikittelyt pois, etenkin jos tuntuu että on eri sfääreissä kuin muut.

En tee ylilyöntejä. Vastaan samalla mitalla takaisin. Ap

Eli työkaverisi suuttuu herkästi ja sinä olet kostonhimoinen.

Niin, onhan se todella kieroa, että voi toisille sanoa mitä sylki suuhun tuo huumorilla, mutta sitten, kun häneen kohdistuu samaa, niin suututaan. Ap

Joo, mutta kummallakin teistä on omat heikkoutenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et itse koskaan suutu ns. pikkuasioista, niin ehkä sulla ei ole muodostunut kovin terävää käsitystä siitä missä muilla ihmisillä se raja keskimäärin menee. Tuleeko tehtyä ehkä helpommin ylilyöntejä? Muutenkin suosittelen jättämään piikittelyt pois, etenkin jos tuntuu että on eri sfääreissä kuin muut.

En tee ylilyöntejä. Vastaan samalla mitalla takaisin. Ap

Pystytkö antamaan esimerkkejä? Kun kytee vielä epäilys että ehkä et kuitenkaan hoksaa että kyse ei olekaan ns. samasta mitasta.

Tuttu huomio että nämä vitsailijat suuttuvat heti kun vitsailee takaisin.Tunnen monia,kaikissa ikäluokissa.

Tiedän mitä tarkoitat ap. Joskus tuntuu että ihmisillä on eri oikeudet. Toinen saa sanoa mitä sylki suuhun tuo ja kaikki pitäisi vaan niellä. Jos puhuu tuollaiselle henkilölle niiden omaa kieltä niin loukkaannutaan verisesti vaikkapa loppuiäksi. Toki joskus voi olla tahattomia piikittelyjä ja aina kyse on myös vastapuolesta miten asiat ottaa mutta on henkilöitä jotka kuvittelevat että heillä on oikeus sanoa mitä haluavat ja muiden pitäisi ne vaan hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Voin antaa yhden esimerkin tästä työkaveristani: hän nauroi, että olin tehnyt yhteen raporttiin kirjoitusvirheen... Sanoi vitsaillen, että "katsopas, neiti näpsä on kirjoittanut näin". Ja totta tosiaan oli kirjoitusvirhe. Nauroin, että tekevälle sattuu... Huomasin sitten, että tämä työkaverini oli laittanut toimistomme ilmoitustaululle lapun, jossa oli kirjoitusvirhe. Sanoin tästä jotain tyyliin "katso mitä olet tänne kirjoittanut" ja osoitin ilmoitustaululle. Suuttui. Ei nauranut, ei edes hymyillyt, katsoi vihaisesti ja piti loppupäivän mykkäkoulua 😂 mitä ihmettä!? Ap

Se vihaa sua :D

Nämä tapaukset usein myös luulevat, että kaikki liittyy jollain tavalla heihin. "Pirjo katsoi vihaisesti, on varmasti suuttunut, kun olen kaveri Irman kanssa"

Huono itsetunto, tunteidensäätely- ja itsereflektiotaidot. Omaa egoa nostetaan mollaamalla muita, mutta omia vajavaisuuksia ei tämän vuoksi pystytä kohtaamaan. Saman ilmiön eri puolet ja sinänsä ihan loogista. Itsensä kanssa sinut olevan ei tarvitse lähteä muiden arvosteluun alunperinkään.

Minä taidan olla sellainen, että tulistun helposti. Ihmiset saattavat ärsyttää minua. Ei välttämättä isot asiat, mutta pienet asiat.

Tarvitsen kumppaniksi sellaisen, joka on rauhallinen. Jos toinen on samanlainen, olemme toistemme kurkussa kiinni alta aika yksikön.

Osaan pyytää anteeksi ja olen myös pahoillani käytöksestäni.

Onko syynä tähän ”tulisuuteen” masennus tai persoonallisuus, en osaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et itse koskaan suutu ns. pikkuasioista, niin ehkä sulla ei ole muodostunut kovin terävää käsitystä siitä missä muilla ihmisillä se raja keskimäärin menee. Tuleeko tehtyä ehkä helpommin ylilyöntejä? Muutenkin suosittelen jättämään piikittelyt pois, etenkin jos tuntuu että on eri sfääreissä kuin muut.

En tee ylilyöntejä. Vastaan samalla mitalla takaisin. Ap

Pystytkö antamaan esimerkkejä? Kun kytee vielä epäilys että ehkä et kuitenkaan hoksaa että kyse ei olekaan ns. samasta mitasta.

Annoin jo esimerkin tuosta kirjoitusvirheestä. Toinen vaikka sellainen, että lähden sovitusti töistä klo 13, niin tämä työkaveri tokaisee "niin vain sitä lähdetään ja jätetään muut pulaan" ja nauraa virnistää päälle. On huumoria ja esimiehen kanssa sovittu. Jos hän lähtee sovitusti aiemmin tai tulee myöhemmin ja tästä vitsaillaan samalla tavalla esim. "niin sitä vaan tullaan myöhässä" tai "sitä vaan lähdetään töistä aiemmin", niin suuttuu ja vastaa kireästi "tämä oli kyllä ihan pomon kanssa sovittu" ja mykkäkoulua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et itse koskaan suutu ns. pikkuasioista, niin ehkä sulla ei ole muodostunut kovin terävää käsitystä siitä missä muilla ihmisillä se raja keskimäärin menee. Tuleeko tehtyä ehkä helpommin ylilyöntejä? Muutenkin suosittelen jättämään piikittelyt pois, etenkin jos tuntuu että on eri sfääreissä kuin muut.

En tee ylilyöntejä. Vastaan samalla mitalla takaisin. Ap

Pystytkö antamaan esimerkkejä? Kun kytee vielä epäilys että ehkä et kuitenkaan hoksaa että kyse ei olekaan ns. samasta mitasta.

Annoin jo esimerkin tuosta kirjoitusvirheestä. Toinen vaikka sellainen, että lähden sovitusti töistä klo 13, niin tämä työkaveri tokaisee "niin vain sitä lähdetään ja jätetään muut pulaan" ja nauraa virnistää päälle. On huumoria ja esimiehen kanssa sovittu. Jos hän lähtee sovitusti aiemmin tai tulee myöhemmin ja tästä vitsaillaan samalla tavalla esim. "niin sitä vaan tullaan myöhässä" tai "sitä vaan lähdetään töistä aiemmin", niin suuttuu ja vastaa kireästi "tämä oli kyllä ihan pomon kanssa sovittu" ja mykkäkoulua. Ap

Riippuu niin paljon, mitä kuonaa tuossa ihmissuhteessa on alla. Ja kuka sanoo mitäkin. Toisilta hyväksyy enemmän kuin toisilta.

Naisvaltaisessa työpaikassa noi on tuttuja.

Menkää molemmat sotaan, loppuu tuollainen täydellinen turhanpäiväisyys ja sen miettiminen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mitä tarkoitat ap. Joskus tuntuu että ihmisillä on eri oikeudet. Toinen saa sanoa mitä sylki suuhun tuo ja kaikki pitäisi vaan niellä. Jos puhuu tuollaiselle henkilölle niiden omaa kieltä niin loukkaannutaan verisesti vaikkapa loppuiäksi. Toki joskus voi olla tahattomia piikittelyjä ja aina kyse on myös vastapuolesta miten asiat ottaa mutta on henkilöitä jotka kuvittelevat että heillä on oikeus sanoa mitä haluavat ja muiden pitäisi ne vaan hyväksyä.

Kyllähän tässä maailmassa onkin eri oikeudet toisilla.

Lisäksi pitäisi myös huomioida ne, joilla on ongelmia sosiaalisissa taidoissa, saattavat sanoa ikävästi sitä tarkoittamatta. Onko se silloin heille oikeuden mukaista tulla kiusatuksi vain koska eivät noudata jotain tiettyjä normeja ? Sitten samaan aikaan joku sosiaalisesti taitava osaa olla ystävällinen, mutta samalla manipuloi ja on ties kuinka ilkeä tarkoitusperiltään, mutta kaikki eivät tajua sitä ja sen vaikutuksia ympäristöön.

Ei ole niin yksiselitteistä.

"Itsensä kanssa sinut olevan ei tarvitse lähteä muiden arvosteluun alunperinkään."

Mutta joutuu sitten herkästi sen kiukuttelijan maalitauluksi...

Vierailija kirjoitti:

Minä taidan olla sellainen, että tulistun helposti. Ihmiset saattavat ärsyttää minua. Ei välttämättä isot asiat, mutta pienet asiat.

Tarvitsen kumppaniksi sellaisen, joka on rauhallinen. Jos toinen on samanlainen, olemme toistemme kurkussa kiinni alta aika yksikön.

Osaan pyytää anteeksi ja olen myös pahoillani käytöksestäni.

Onko syynä tähän ”tulisuuteen” masennus tai persoonallisuus, en osaa sanoa.

Ihan hävettää sanoa, mutta jos olen valmiiksi jo väsynyt, kiireinen ja ärtynyt, ei tarvii paljon, että kiroilen tuntemattomalle ja näytän keskisormea. Palaa käämit. Saatan sanoa ilkeästi asiakaspalvelijalle ja tööttäillä liikenteessä. Joskus näytän keskaria. Olen keski-ikäinen nainen.